06 heinäkuuta 2020

Eläinlääkärissä - Tassun ontumisesta uusintakuviin

Tänä vuonna ollaankin käyty Rudin kanssa enemmän eläinlääkärissä kuin koskaan aiemmin. Tähän asti ollaan selvitty aikalailla vain rokotuksilla, luustokuvilla sekä kahdella käynnillä eturauhasen vuoksi. Lääkärissä käynnit myös päättyivät nyt melkein huonoimpaan mahdolliseen tilanteeseen.

Huomasin reilu kaksi viikkoa sitten (11.6.), että Rudi keventää oikeaa etutassuaan. Lääkäri oli varattuna jo muusta syystä muutaman päivän päähän (15.6.), joten päätin odottaa siihen asti ellei tilanne pahene. Se ei ollut kuitenkaan mitenkään hirveän pahaa keventämistä ja näytti ottavan askeleen parempaan suuntaan viikonlopun aikana. Lääkäri katsoi molempien etutassujen anturoiden olevan kovin kuluneet ja molempiin oli tullut ylimääräistä anturaa (astuu karvalliselle alueelle, josta lähtee karvat ja siihen kasvaa "anturaa"), joka voisi mahdollisesti selittää keventämisen. Rudi kun on ollut aina herkkätassuinen. Mainitsi Rudilla olevan 1/1 kyynärät, joten lääkäri vielä venytteli vähän tassuja eikä Rudi reagoinut siihen mitenkään. Nappasin mukaan varmuuden vuoksi kipulääkettä, jos keventäminen johtuisi kuitenkin nivelistä.

22.6. soitin uudelleen, koska keventäminen ei ollut loppunut kokonaan. Rudi oli syönyt kipulääkettä tuolloin kuusi päivää, joten sen olisi pitänyt ehtiä vaikuttamaan. Olin huomannut myös pienen pienen haavan oikean tassun isoimman anturan sivussa. Joskus Rudi on myös keventänyt ja peitsannut lihasjumin vuoksi, hieroja Rudilla olisi ollut sen viikon torstaina. Saatiin neuvoksi odottaa hierojaan asti ja käydä hakemassa apteekista Betadinea ja Vetramilia sekä jatkaa kipulääkkeen antamista. Pidin lepoa, puhdistin tassuja, rasvasin, käytin tossuja ulkona ja Rudi kävi hierojalla, joka myös venytteli tassuja eikä Rudi reagoinut vieläkään mitenkään. Mikään ei siis auttanut. 29.6.  soitin lääkäriin ja kerroin haluavani kuvauttaa Rudin uudelleen, jos kyynärissä on kuitenkin jotakin uutta. 

Viime viikon perjantaina Rudi kävi kuvissa, joissa katsottiin kyynärät, ranteet/varpaat, lonkat sekä polvet. Lonkat olivat ensimmäisellä kuvauskerralla B/D + alkavaa nivelrikkoa ja näytti melko tarkkaan samalta kuin aiemminkin. Ranteet, varpaat ja polvet olivat kaikki oikein hienot - kumpa kaikki näyttäisikin samalta kuin ne. Nimittäin keventäminen todella löytyi kyynäristä, joihin oli tullut nyt nivelrikkoa melko paljon. Oikeassa enemmän kuin vasemmassa. Rudille kokeillaan Cartraphen-pistokset, joista ensimmäisen Rudi sai heti lääkärissä. Nappasin myös lisää kipulääkettä mukaan, jota otetaan näiden ensimmäisten kahden pistoksen välissä. Sen jälkeen tarvittaessa ja rankan päivän jälkeen 3-4 päivän kuureina. Lääkärin mukaan kipulääkkeen pitäisi viedä kyllä kaikki kivut 11 päivässä pois, joten mahdollisesti keventäminen voisi johtua myös motorisesta syystä. Sen kun vain varmaksi voisi tietää ettei kyse ole edelleen kivusta. Joskin ensimmäisen pistoksen jälkeen Rudi on ollut iloisempi ja taas hakenut mulle leluja, jotta alkaisin leikkimään sen kanssa. 

Tätä olin oikeastaan odottanut siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran kuvat otettiin lähes kolme vuotta sitten. Toivoin silti ettei tämä olisi mennyt ihan näin. Olisin halunnut vielä tämän syksyn kisata Rudin kanssa rallyssa, kun oltaisiin hyvin todennäköisesti päästy SM-kisoihin, jota seuraavana päivänä olisi ollut myös piirimestaruuskisat. Enemmän kuin mitään olisin halunnut päästä kokemaan "isot kisat" nimenomaan Rudin kanssa, kun vihdoin viime syksynä kaikki alkoi sujumaan niin hienosti. Selkeästi sille oli tarkoitus miksi viime syksynä Rudista tuli valio niin nopealla tahdilla. Jokin suurempi voima tiesi, mitä tulee tapahtumaan. Toki lääkäri ei varsinaisesti kieltänyt jatkamasta rallyn harrastamista, mutta mun tuurilla en vain jaksa uskoa siihen, että mikään enää helpottaa Rudin oloa. Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa - kuten Haloo Helsingin biisissä lauletaan.



28 kesäkuuta 2020

Suuria edistysaskeleita koirauinnissa

Rudi on käynyt ahkerasti uimassa, joskin aina puolentoista-kahden viikon välein. Kehitystä on tapahtunut näinkin lyhyessä ajassa tai no vähillä kerroilla yllättävänkin paljon. Toivoin Rudista ihan vain kahlailijaa, jotta sillä olisi hieman helpompaa paikoissa, joissa on järvi lähellä. Aiemmin kun aina hirvitti pelkästään veden ääni eikä 5 metriä lähemmäs vettä uskaltautunut mennä. Nyt onkin alkanut näyttää siltä, että tulisiko Rudista sittenkin ihan uimari, jos vain ei pääse pelästymään uudelleen! Hyvin mielenkiintoista on ollut seurata Rudin matkaa, jossa jokaisella kerralla on tullut jonkinmoinen askel eteenpäin. Oli se sitten ennen tai jälkeen uinnin tai ihan siellä altaassakin.


5.5. uimalaan tullessa ei ollut niin paniikissa kuin aiemmin ja kaikki oli melko hyvin siihen asti, kunnes mentiin ylös altaan reunalle. Omaa vuoroa odottaessa oli vielä kohtalainen jännitys siitä, milloin joutuu uimaan. Koirakavereiden kanssa ollaan tehty tosiaan niin, että kaksi ui ensin ja Rudi saa rauhassa pyöriä altaan ympärillä. Tämän jälkeen Rudi menee altaaseen, ensimmäiselle kierrokselle napataan altaan reunalta, sillä ensimmäinen kerta rampille mennessä on ollut vielä sen verran jännittävää. Rudi ui pienillä tauoilla putkeen oman aikansa, jonka jälkeen pääsee takaisin altaan reunoille katselemaan. Uidessa Rudi oli ehkä hieman rauhallisempi kuin aiemmin, mutta aina ramppia kohden tuli hieman kiire. Oman vuoronsa jälkeen Rudi alkoi haukkumaan koirakavereille yllättävänkin paljon. Olin hieman hämilläni tästä enkä oikein tiennyt mistä se voisi johtua, kun ei ole aiemmin tätä tehnyt. 



24.5. oli Rudin neljäs kerta uimassa tänä vuonna ja oli samalla kovin yllätyksellinen uinti! Ensimmäistä kertaa Rudi ui rauhallisella ilmeellä eikä sillä ollut uidessa kiire mihinkään. Mitä nyt ehkä ensimmäisillä kierroksilla jälleen rampille, mutta sekin mielestäni tasoittui loppua kohden eikä se ollut samanmoista laukkauintia kuin ihan ensimmäisellä kerralla. Tapahtuipa jotain jota en osannut odottaa, sillä Rudi lähti jokseenkin itse rampilta uimaan! Kunhan vain uittaja käveli vieressä altaaseen ja ehkä vähän auttoi hihnalla, mutta kuitenkin. Eikä yrittänyt tauoilla paniikinomaisesti kaivautua verkkoaidasta läpi, kuten aiemmilla kerroilla on ollut tapana vähän aina yrittää. Huippua!



13.6. Rudi pääsi ihan yksin uimalaan, kun koirakaverit eivät päässeet mukaan. Halusin silti varata ajan, sillä edellisestä kerrasta oli ehtinyt kulua jo kolme viikkoa enkä halunnut uintien välille kamalan pitkää väliä. Olin ajatellut, että käytäisiin alkuun maksimissaan kahden viikon välein, koska ajattelin Rudin ottavan askeleen taaksepäin, mikäli taukoa tulisi hirveästi. Toisaalta oli myös mielenkiintoista nähdä miten Rudi reagoi siihen, että onkin uimalassa yksin. Täytynee sanoa, että Rudi se vain aina osaa yllättää!

Kun mentiin ovesta sisään Rudi yritti kerran palata takaisin, jonka jälkeen tassutteli kiltisti kohti porttia, josta mennään pesupaikalle. Kun vaihdoin kenkiä ehti Rudi mennä lyhyen hihnan verran kohti ovea, mutta palasi itse takaisin melkein jopa ollen innoissan. Jouduimme hetken aikaa odottamaan oman vuoron alkua, sillä olimme melko ajoissa paikalla. Ehdin ajatella Rudin alkavan yrittää päästä pois paikalta, mutta alkoikin haukkumaan altaasta kuuluville äänille eikä pelosta vaan kuin halutakseen myös jo altaalle.

Siellä tapahtuikin jotain jota kukaan ei osannut odottaa! Ensimmäisen kierroksen Rudi meni tuttuun tapaan niin, että otettiin veteen altaan reunalta eikä rampilta. Tämän kierroksen jälkeen, kun Rudi oli hetken aikaa hengähtänyt päätti Rudi lähteä itsenäisesti ylhäältä kohti vettä ja lähteä itsekseen uimaan - tästä eteenpäin joka kierroksella! Toki uittaja oli mukana vedessä, sillä kukaan ei tätä tosiaan osannut odottaa eikä tästä huolimatta Rudi ole vielä valmis olemaan ilman uittajaa. Nimittäin muutaman kerran iski pieni epävarmuus, kun oli lähtenyt jo tulemaan kohti vettä, jolloin uittaja ei päästänyt Rudia takaisin ylös, vaan pysäytti siihen kohtaan mihin asti oli tullut ja matka jatkui siitä, kun oli pitänyt pienen mietintätauon. Pari kertaa tulivat myös ylhäältä yhdessä, kun iski pieni jännitys, mutta oli oikeastaan vain henkinen tuki. 

Koko puoltatuntia Rudi ei uinut vaan vain sen aikaa, kun jaksoi. Mahdollisesti jotain 12-15-min välillä, johon sisältyi myös sen pituiset tauot kuin Rudi halusi pitää. Rudista selkeästi aina näki, kun alkoi pohtimaan uimaan tuloa. Joko lähti itse tulemaan vettä kohti pienen kannustamisen kera tai alkoi menemään rampin reunaa leveyssuunnassa edestakaisin tullen joko houkuttelulla tai uittajan pienellä avustuksella. Viikonkin jälkeen olen edelleen erittäin hämmentynyt tästä! Toivottavasti Rudi pääsee mahdollisimman pian uudelleen yksin tai koirakavereiden kera, vaikka taisi tehdä välillä hyvää käydä ihan vain yksinäänkin.

Harmillsesti videota on vain kaksi lyhyttä hetkeä, jotka Instagramin stooriin laitoin, mutta niissä näkyy juurikin se iso askel, jonka Rudi otti.

22 kesäkuuta 2020

Eläinlääkärissä - Sappirakon 2. kontrolliultra



Edelliset postaukset aiheesta täällä* ja täällä*

Kolme kuukautta meni varsin nopeasti, vaikka ollaankin melkolailla vain otettu rennosti tämä aika. Ensin jouduimme pitämään taukoa jumien vuoksi ja kun vihdoin saatiin lupa treenata niin kahden kerran jälkeen hallit sulkeutuivat koronan vuoksi eikä lopulta kotonakaan hirveästi treenattu. Tämän kuun alussa treenit alkoivat jälleen pyöriä normaalisti, oli kyllä huippua päästä taas treeneihin! Kisoihinkin olisi jo vähän ikävä, sillä viimeisimmät kisat olivat tammikuussa.

15.06. Rudilla oli toinen sappirakon kontrolliultra, kun edellisestä kontrollista oli kulunut noin kolme kuukautta ja ensimmäisestä ultrauksesta neljä ja puoli kuukautta. Tuttuun tapaan aloin jännittämään päivän aikana melkoisesti, sillä olin täysin varma, että Rudi täytyisi leikata, vaikka mitään oireita ei ollutkaan ilmaanutunut. Toki tiedostan sen, että joillain on oireettoman koiran sappi ollut melko paha. Tällä kertaa täytyi myöntää, että hyvin satunnaisesti taitaa se aurinko risukasaankin paistaa! Nyt sappi näkyi huomattavasti paremmin kuin viimeksi ja siellä näkyi normaalikokoinen sappi, jossa ei enää ollut sakkaa! Ennen ultraa otettiin varmuuden vuoksi vielä verikoe, josta katsottiin laajemmin maksa-arvot, jotka olivat kaikki viitearvoissa. 

Rudille ei tarvitse enää antaa lääkettä, joten kuukauden "varo-ajan" jälkeen voisi miettiä kisojakin!  Täytynee mainita tähän väliin etteivät kisat ole se tärkein asia vaan se, että Rudi on terve. Kysyttäessä vielä seuraavasta kontrolliultrasta lääkäri oli vähän sitä mieltä ettei välttämättä tarvitsis käydä, mutta koska sheltti niin halutessani voin viedä 3-6kk päästä. Aion kyllä ehdottomasti käyttää, ihan jo vain oman mielenrauhani/mielenkiinnon vuoksi. Ainakin toistaiseksi saadaan olla normaalisti, mitä nyt vielä se varo-aika. Tosin tälle lääkkeelle ei ole vielä virallista varo-aikaa, mutta sanottiin, että kuukauden pitäisi riittää. Kisoihin meillä ei ole kiire, sillä melkoisen ruosteessa ollaan pitkän treenitauon jälkeen, joten aikaisintaan elokuulle voisi harkita kisoja. 

04 toukokuuta 2020

Pitkästä aikaa koirauimalassa


Hyvin hyvin pitkästä aikaa Rudi pääsi käymään koirauimalassa vähän polskimassa! Tätä edellinen kerta taisi olla melko tarkalleen kaksi vuotta sitten ja sitä edelliset kerrat tuosta edellisestä aikajanalla kahdesta kolmeen vuotta taaksepäin. Rudille tekisi kyllä hyvää käydä säännöllisesti uimassa, mutta se on jäänyt pitkään vain ajatuksen tasolle. En ole ollut täysin varma miten toimia asian kanssa. Lähinnä siis varatako aikaa vai enkö enää varaa. 

Nimittäin yksi useamman vuoden takainen huono kokemus sai Rudille varsin suuren trauman vettä kohtaan, jonka vuoksi tuon jälkeen uimalareissut olivat jokseenkin kamalia. Ja nimenomaan vettä kohtaan eikä vain uimalaa kohtaan. Nimittäin ihan vain kotona tassupesulla ollessa Rudi oli hyvin pelokas, koska yhdisti sen todennäköisesti uimalaan. Sen lisäksi Rudi ei uskaltanut enää mennä mökillä laiturille, rannassa ennen vedenrajaan asti suostuneena pysähtyi kuin seinään viiden metrin päähän sekä sateen jälkeen kierteli lätäköt turhankin laajalla kaarroksella. Toki mikään näistä ei ole ollut varsinaisesti Rudin lempipuuhaa, vaan on mielellään jättänyt hyvin väliin, mutta tuollaista pelkoreaktiota ei ole edellä mainittuihin asioihin liittynyt. Rudi on muutenkin melko herkkä eikä sen kanssa saa edetä liian vauhdilla, mikäli jokin asia arveluttaa sitä yhtään tai käy juurikin näin. Kuitenkin melko nopeasti uimalatauon aikana kotona pesulla olon pelko hävisi hiljalleen eikä mökillä saanut hepulia vettä nähdessään vaan pystyi menemään kohtalaisen läheltä vettä, mutta  kutsuessa kohti vettä jatkoi vain matkaansa tai pysähtyi tulematta yhtään lähemmäs. Edelleen jonkinmoinen pelko itsensä kastamista/uimista kohtaan oli/on, mutta asian kanssa alkoi pärjäämään. 


Kaksi vuotta sitten sain lahjakortin koirauimalaan, jonka ansiosta Rudi pääsi silloin kahden vuoden tauon jälkeen muistuttelemaan millaista polskiminen on. Melkoisen pelokas kaveri oli aina ovelta altaaseen asti, mutta uittaja oli nyt aidosti läsnä ja auttoi Rudia aivan koko uinnin ajan. Siellä mentiin tiukasti Rudi kainalossa aina vedessä ollessaan. Jokseenkin positiivisen, vaikka edelleen hitusen pelottavan kokemuksen jälkeen tämä ei aiheuttanut kuitenkaan samanmoista reaktiota kuin pelottavan kokemuksen jälkeiset uinnit. Tuolloin piti aloittaa käymään edes vähän säännöllisemmin uimalassa, jotta päästäisiin mahdollisesti edes siihen tilanteeseen, että kesällä Rudi uskaltautuisi kastamaan itsenäisesti tassunsa rannassa.Itselleni riittäisi siis vain se ettei vesi olisi enää niin hurjan pelottava asia, vaan muuttuisi sellaiseksi, että Rudi uskaltaisi halutessaan käydä itsenäisesti rannassa vähän kastamassa tassujaan tai vaikka jopa viilentäytymässä vatsaan asti kuumana kesäpäivänä. Eli mitään jokaiseen pieneen mutalammikkoon kiskovaa vesipetoa ei todellakaan tarvitse tulla. Se kuitenkin taasen jäi, kun olin silloin jalka kipsissä ja muutenkin vielä vähän muiden kyytien varassa.

Kaksi viikkoa takaperin siskoni kysyi, olisinko kiinnostunut alkaa käymään säännöllisesti koirien kanssa uimalassa, sillä myös siskoni toiselle koiralle tekisi erittäin hyvää käydä säännöllisesti uimassa. Asiaa tovin pohdittuani päädyin vastaamaan, että olen kyllä hyvin kiinnostunut asiasta. Kaverin kanssa tulisi varmasti paremmin lähdettyä sinne kuin yksin. Yhdelle koiralle kun tuo puolituntinen on aivan liikaa ja etenkin tuollaiselle pelkäävälle nelitassuiselle, jolle riittäisi alkuun maksimissaan se kymmenenminuuttinen. Nyt menee kivasti kolme koiraa samalla kertaa ja kaikille on sopivasti aikaa sekä pystytään vähän jakamaan kulujakin ja on seuraa.



Tosiaan tarkoituksena on käydä säännöllisesti uimalassa, mahdollisuuksien mukaan kerran viikkossa. Nämä kaksi ensimmäistä kertaa menivätkin sopivasti suunnitelman mukaan, mutta viime viikolla vappu taisi vähän sotkea suunnitelmia, joten uimalassa käynti jäi väliin. Tällä viikolla ollaan taasen menossa ja toivon mukaan tästä eteenpäin jälleen viikoittain. 

Ensimmäisellä kerralla Rudi oli niin iloinen pelkästään jo mukaan pääsemisestä ettei tuntunut haittaavan minne mennään, kunhan vain mennään jonnekkin. Harvemmin kun on nyt päässyt mukaan mihinkään, sillä treeneihin ei pääse ja ollaan lenkkeiltykin pääsääntöisesti vain tutuissa maisemissa. Kohteessa Rudi ei tunnistanut paikkaa vaan lenkilläkin oli varsin iloinen nelitassuinen. Vielä ovesta sisään mentiin melkoisella vauhdilla, kunnes tajusi missä ollaan. Melkoinen yrittäminen takaisin kohti ulko-ovea alkoi eikä päättynyt ennen kuin päästiin altaalta uudelleen pesutiloihin. Silti Rudi ei ollut niin paniikissa kuin muistin sen aiemmin olleen. Ennen pesupaikkaa, pesupaikalla ja altaan reunalla oli kuitenkin kovin jännittynyt, mutta pystyi kurkkimaan muiden uintia ja pitämällä tietyn välimatkan ramppiin oli hitusen vähemmän jännittynyt. 

Hirveästä jännittämisestä huolimatta rampilta veteen meneminen onnistui mun silmin paremmin kuin moneen kertaan aiemmin. Rudille riitti vain se, että uittaja kävelee vieressä veteen, pitäen toki pelastusliivien kahvasta kiinni. Aiemmin kun vedenrajaan on tehty pysähdys. Vähän Rudi ui hätäisesti, mutta vesi ei sentään lentänyt ympäriinsä samanmoisesti kuin silloin heti pelästyksen jälkeisinä kertoina. Sen verran nelitassuinen aina kierroksesta uupui, että rampille palattuaan aina puuskutti kovin voimakkaasti eikä jalat meinanneet kantaa. Rudi kävi kolmesti altaassa, mutta aikaa meni yhteensä alle kymmenen minuuttia. Toisen kerran suihkutellessa ei enää ollut kiire mihinkään, vaikka varmasti vähän vielä jännittikin paikkaa. Tiesi kuitenkin ettei enää joudu altaaseen, vaan pääsee pois. Kokonaisuutta ajatellen olen kyllä positiivisesti yllättynyt siitä, millainen Rudi oli uimalassa! Tietenkään mitään ihmeparantumista ei ole tapahtunut vaan hiljalleen pääsee varmasti kyllä traumastaan edes jonkin verran yli, toivottavasti ainakin.



Rudi on siitä ihana, että se lähtee aina yhtä innoissaan mukaan, vaikka edellisellä kerralla olisi käyty vähän epämiellyttävässä paikassa. Eikä paikanpäällä lenkilläkään ollut vielä mitään apua -oloa, vaikka varmasti tunnisti nyt paikan. Sisälle meni taasen vauhdilla, mutta huomatessaan minne joutui niin vahvaa halua ulko-ovelle ei ollut kuin viimeksi. Takkeja riisuessa Rudi kävi ehkä kolmesti hihnan päässä kokeilemassa pääseekö, mutta palasi aina takaisin hetkeksi. Pesupaikalla pestessä seisoi nyt yhtä nätisti kuin kotonakin, joskin oli ehkä vähän harmistuneemman oloinen. Pelastusliiviä ottaessa ja laittaessa päälle sekä odottaessa pääsyä ylös, Rudi kokeili tassullaan kaksi kertaa melko voimakkaasti, kykeneekö avaamaan portin päästäkseen kohti ulko-ovea. Noustessa ylös meni reippaasti siihen asti, kunnes jouduin hidastamaan, jolloin Rudi yritti vielä kerran pelastautua kohtaloltaan, mutta vain kutsusta palasi takaisin ylös. Saatiin tovi katsella muita hieman kauempana rampista, joka sopi kovasti Rudille. Se alkoi jopa ensimmäistä kertaa vähän komentamaan siskon toista koiraa, joka menee itsenäisesti lelujen perässä uimaan. Hämmentävää! 

Ensimmäisen kierroksen Rudi pääsi tekemään niin ettei mennyt rampilta, vaan uittaja nappasi sen altaan reunalta uimaan. Siinä tuli Rudille pienoinen mites tämä nyt näin -olo, mutta selviytyi tästä hengissä. Uiminen oli tuttuun tapaan melko hätäistä, etenkin poispäin rampilta, mutta kääntyessään takaisin kohti ramppia meno hieman rauhoittui. Seuraavat kaksi kertaa Rudi pääsi rampin kautta, jotka menivät aikalailla samanmoisesti kuin viimeksikin. Alla oleva video on viimeiseltä kierrokselta, jossa olikin itseasiassa toisinpäin, jo valmiiksi vähän hätäinen meno vain kiihtyi kohti ramppia. Silti Rudi sai mennä lopussa hetken matkaa niin ettei uittaja pitänyt ollenkaan kiinni! En kyllä osannut odottaa, että noin nopeasti päästää Rudista irti, mutta se näytti ettei se vaikuttanut Rudin tekemiseen mitenkään. Sitä en tietenkään tiedä mitä nelitassuinen tilanteesta ajatteli, kun ilmettäkään en kunnolla nähnyt. Alhaalle tai ylipäätään ulos ei ollut uimisen jälkeen oikeastaan edes kiire. Kuivatessa puhaltajalla Rudi alkoi komentamaan mua, joka oli ensimmäinen kerta koskaan! Sellaisen päätelmän voisi sanoa, että mahdollisesti taisi mennä hitusen paremmin kuin edellinen kerta.