16 syyskuuta 2019

Rally-tokokisat 07.09.

Hyvin pitkän pohdinnan jälkeen ilmoittauduin Lemmikkimessujen rally-tokokisaan. Mietin onko siellä liikaa häiriötä, mutta oikeastaan ainahan Rudi on toiminut parhaiten silloin, kun ympärillä tapahtuu jotain eikä ole täysin kuolemanhiljaista. Toinen mitä pohdin oli se, että kisat tosiaan olivat Pirkkahallissa, joka on tarkoittanut meille vain näyttelyitä. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan miten meille käy eikä ollutkaan ihan huono valinta.

Radalla oli ihan perustehtäviä, jonka lisäksi oli putki L-muotoisesti. Ainoastaan U:n muotoisesti oleva putki onnistuu nykyisin hyvin, mutta L:n muotoinen ja etenkin suora putki tuottavat edelleen vaikeuksia sen vuoksi, että Rudi juoksee putken jäätävän lujaa ja ampuu putkesta sellaisella vauhdilla, etten ehdi tulemaan tarpeeksi nopeasti, jonka takia Rudi ehtii kääntymään liikaa mua kohti. Lähestulkoon aina suorasta putkesta tulee -10tvä ja L:n muotoisesta ehkä 50/50 tuleeko jotain -3p. ja -10p. välillä, riippuen kisapäivän nopeudesta. Siksi ehdinkin jo ajatella ratapiirrustusta katsoessa, että siitä mahdollisesti tulee jälleen se -10tvä, vaikka niin ei saisi ajatella. Rataantutustumisessa aloinkin enemmän olemaan sitä mieltä, että se onkin ehkä kuitenkin niin ettei olekaan mitään ongelmaa. Rataantutustumisessa en ollut aivan loppuun asti, sillä olin ensimmäisenä vuorossa ja halusin ehtiä rauhassa tulemaan valmiiksi lähdön lähelle.

Kehään astuessa huomasin, että Rudia jostain syystä alkoi jännittämään, joten odotin hidasta suoritusta. Mahdollisesti jännitys kuitenkin tuli messujen vuoksi, vaikka muuten häiriötä ei ottanutkaan yleisöstä tai radan vieressä olleista poneista ja alpakoista. Päätin, että meni miten meni, niin tsemppaan Rudia niin paljon kuin osaan ja  keskityn selkeästi näyttämään ja kertomaan mitä tehdään niin saadaan jotenkin vietyä rata läpi. Lähdössä jo ajattelin etten uusi mitään, koska se lisää vieläkin Rudin epävarmuutta. Onneksi tosiaan radalla oli perustehtäviä eikä ollenkaan merkkiä tai peruutuksia, jotka mahdollisesti olisivat osaamisesta huolimatta epäonnistuneet, koska Rudi oli epävarma jännittämisestä. Harvoin Rudia on kehässä jännittänyt, oikeastaan en muista sen jännittäneen koskaan aiemmin. Rudi kuitenkin teki kaiken mitä pyysin todella hienosti, vaikka olikin todella todella hidas verrattuna treeneissä nähtävään Rudiin. Hitaus johtui varmasti siitä jännittämisestä, mutta olen erittäin iloinen siitä, että osasin selkeästi tarpeeksi kannustaa ja ohjata Rudia ja että se pystyi kaikesta huolimatta tekemään radan hienosti loppuun asti. Mainitsinkohan tarpeeksi monta kertaa Rudin jännittämisen?

Istu-seiso-maahan, -1p. vino -  Vinous näytti itsestä sen verran isolta, että odotin -3p. vinoa, mutta olikin joko kiltisti tuomaroitu tai sitten näytti vain omaan silmään isommalta. Oikealla tulee herkästi vinoutta, sillä Rudi ei selkeästi vielä ole ihan varma oikeasta paikasta. Täytyy ottaa oikean puolen seuraaminen ja perusasento tehotreeniin!

Spiraali oikealle, -1p. kontrollin puute - Hitusen Rudin huomio herpaantui ihan hetkeksi ja meinasi törmätä muhun. Selkeästi itse en tarpeeksi muistutellut seuraamisesta.

Saatiin tuomaripalkinto sen vuoksi, että ohjasin koiraa niin hyvin, että Rudi pystyi jännittämisestään huolimatta tekemään ja luottamaan siihen etten vie sitä mihinkään kamalaan paikkaan eli kannattaa tulla ja tehdä. Olin jo valmiiksi ihan kyyneleet silmissä 98 pisteestä niin vielä tämä. Olen edelleen hämmentynyt siitä, että kuin yhtäkkiä palaset loksahtivat paikalleen ja pystytään tekemään radat myös kisoissa omassa kuplassa sekä mun jännittäminen on loppunut tai mikäli jotain pientä on niin se on normaalia jännittämistä, joka poistuu lähtöön mennessä.

Tuomari: Pia Heikkinen
Tulos: 98/100p.  (1. valiotulokseen oikeuttava tulos) + Tuomaripalkinto
Aika: 3.35.46
Kommentti: Rauhallista osaamista

14 syyskuuta 2019

Tokon ALO-luokan kisaan valmistava koulutus 06.09.

Vähän meni ehkä väärin päin, kun pyörähdettiin kokeessa ennen tätä koulutusta. Koen kuitenkin, että ehkä me ei ihan täysin valmiita oltu tämän vuoden tokokokeeseen kokonaisuuden puolesta. Täytyisi enemmän tehdä liikkeitä putkeen ja saada joku liikkuroimaan. Itsellä on vain niin vähän ketään tuttua, joka harrastaisi tokoa niin harvoin saa liikkuria. Oikeastaan vain silloin, jos päästään kokeenomaiseen treeniin tai muuhun vastaavaan koulutukseen. 

Ensin käytiin läpi vähän sääntöjä, miten tokokoe etenee, mitä liikkeitä on sekä katsottin video ALO-luokan kokeesta. Tämän jälkeen siirryttiin kentälle, jossa yksitellen näytettiin millaisella mallilla liikkeet ovat.



Seuraaminen oli parempaa kuin kisoissa, mutta edelleen hitusen liian väljää eikä kontakti pysynyt. Lähes aina, kun kouluttaja käskytti kontakti tipahti. Selkeästi tarvittaisiin paljon juurikin liikkuroitua treeniä. Toivon mukaan päästäisiin jollekkin lyhyellekin tokokurssille, että päästäisiin treemaan sitä. Nimittäin myöhemmin kun kaikki pääsivät vielä kentälle treenaamaan itsenäisesti Rudi teki oikein superhienon seuruun! Kouluttaja totesi, että mahdollisesti huono seuraaminen johtunee siitä, että oikeastaan kaikki muut liikkeet ovat koiran mielestä sen verran kivempia, että seuraaminen on siitä tylsää. Täytyisi siis vain saada seuraamisestakin yhtä kiva juttu! Tätä olen itsekin jo aiemmin pohtinut.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli myös vähän mielenkiintoinen, mutta meni hienosti maahan. Vähän taisi nuuskaista maata ensimmäisen kahden askeleen aikana, kun jäi makaamaan.

Hyppy oli muuten nätti, mutta taisi jäädä hitusen vinoon perusasentoon. Täytyisi treenata tuota perusasentoon tuloa hypyssä!

Kaukot olivat oudon hitaat ja vaihdoissa jouduin antamaan tuplakäskyn. Tultiin siihen tulokseen, että mahdollisesti johtuisi siitä, kun treeneissä yleensä katsoo vain koiraa, mutta kokeessa täytyy katsoa liikkuria ennen käskyä. Vinkiksi antoi sen, että myös treeneissä tekisi kuin kokeessa tehdään niin ei hämmentyisi siitä. Taasen sellainen asia, jota itse ei ollut tullut ajateltua, vaikka onkin looginen asia. 

Luoksarissa Rudi nuuskutti maata sen aikaa, kun kävelin pois päin, mutta kääntyessäni tuijotti skarppina. Tätä ei olekaan tehnyt koskaan aiemmin. Tämä oli vähän samantapainen kuin kokeessa maahanmeno! Kouluttaja sanoi, että hitusen epäili mahtaako lähteä sivulle, mutta hienostihan tuo tuli. Ehkä hitusen hitaampi kuin ollut, mutta tuokin on ihan riittävä vauhti. Kuitenkin haluaisin sen samanmoisen vauhdin takaisin, joka siinä oli. 

Kapulanpidossa ongelma oli tuttu hento ote, mutta yllättäen vähän myös pureskeli. Tähän asti pitänyt nätisti ilman pureskelua. Täytynee tehdä asialle jotain heti.

Paikallaolo otettiin loppuun ennen itsenäistä treenaamista. Rudi oli taasen reunassa, itse salaa vähän toivoin, että olisi päässyt koirien väliin. Sai itse valita kuinka pitkän matkan päähän menee, itse halusin tehdä suunnilleen kisamittaisella matkalla. Aikaa ei otettu, mutta olettaisin olleen reilun minuutin. Kahdella käskyllä maahan ja kahdella ylös. Oltiin viimeisiä maahanmeno -käskyn kanssa ja ensimmäisiä istu -käskyn kanssa, joka todennäköisesti vaikutti asiaan, sillä lähes aina ollaan oltu toisinpäin. Tällä hetkellä tärkeintä on se, että Rudi pysyy ja on hyvällä ilmeellä koko paikallaolon ajan. Joskin mahdollisimman nopeasti täytyisi treenata myös tuota asiaa, että nousee ja menee maahan ensimmäisestä käskystä. Sitten kun nuo kaksi asiaa ovat kunnossa liike on Rudin kanssa tarpeeksi hyvä. 

Kouluttajan mielestä ollaan kisoihin valmiita, kun saa seuruuta vähän paremmaksi. Katsotaan milloin uskallan lähteä kokeilemaan tokokoetta uudelleen vai uskallanko enää. Täytynee kuitenkin sanoa, että melko iso tokokärpänen ehti kyllä puraista. En halua kuitenkaan pitää enää mitään kiirettä tokokokeiden kanssa, vaan haluan ainakin sen seuruun paranevan ja vielä hitusen luottoa paikallaoloon ennen seuraavaa mahdollista koetta. 

11 syyskuuta 2019

Rally-tokokisat ja tokokoe 24.08.

Vietimme hyvin pitkän päivän Nokialla, sillä olin ilmoittanut Rudin rally-tokokisoihin sekä tokokokeeseen. Kisojen välissä en lähtenyt käymään kotona, koska matka oli sen verran pitkä, vaan en tiennyt, että kisapäivästä tulisi matkoineen 16 tunnin päivä. Ehkä tästä eteenpäin tuplakisoja vain saman lajin kisoissa tai ainakin niin, että molemmat lajit pyörivät samaan aikaan.

Rataantutustumisessa rata itsessään oli oikein kivan tuntuinen, mutta kyltit olivat lyhyillä väleillä. Tuntui ettei Rudikaan pienenä koirana mahdu radalle. Ehkä täytyisi ottaa treeneissä enemmän myös lyhyillä väleillä, jotta olisi kisoissa helpompaa.

Lähtö, -1p puutteellinen yhteistyö & -3p ohjaajavirhe - Ennen omaa vuoroa Rudi oli normaali iloinen itsensä, mutta astuessa lähtöön huomasin Rudin vireyden laskeneen, jolloin tiesin ettei välttämättä lähde heti matkaan mukaan. Yritin tsempata sen verran, että lähtisi mukaan heti, mutta ehdinkin suunnilleen seuraavan kyltin suoritusalueelle, kun Rudi vasta lähti tulemaan. Muutenkin Rudi oli koko radan hitaampi kuin treeneissä tai juuri ennen omaa vuoroa. Itselle tuo vauhti on hitusen vaikea, kun treeneissä on tottunut ohjaamaan varsin nopeaa koiraa, mutta sitten kisoissa vauhti tippuu huomattavasti. Muutenhan vauhdilla ei ole itselle väliä.

Edessä peruutus - Vähän banaanin muotoinen, mutta ei niin vino, että siitä olisi virheitä lähtenyt. Pohdin kuitenkin tuota vinoutta, koska harvemmin enää lähtee vinoon. Päädyin siihen tulokseen, että mahdollisesti voisi johtua jumeista, koska hieronta väli oli venähtänyt hitusen liian pitkäksi sairaalassaoloni vuoksi.

Istu, 1. askel seiso, 2. askelta istu, 3. askelta maahan, -1p Koira pois asennosta yli 0.5m, -1p puutteellinen yhteistyö & -1p epätarkasti suoritettu tehtävä - Erittäin hidas eikä meinannut lähteä mukaan.

Houkutus - Pari kertaa nuuskaisi maata ja taisi vilkaista toista houkutusta, muuten ok.

Merkki - Oikein hieno merkki eikä ääntäkään lähtenyt!

Kutsu koira - Lähti todella hitaasti tulemaan, ikinä ei ole tarvinnut hidastaa ennen seuraavaa kylttiä.

Koira eteen, vasemmalta sivulle - Yllättävän iloisesti teki liikeen muihin verrattuna.

Tulppaani - Hitusen eriaikainen!

270 vasemmalle - Hitusen tarvi kannustaa, että tuli edes tuolla vauhdilla hyvin.

Istu, koira eteen, vasemmalta oikealle, istu - Ai kamala miten hurjasti tarvitsi auttaa! Odotettavissa kuitenkin, koska oli alusta asti niin vaisu.

Pyörähdys - Hieno! Yksi lemppariliikkeistä, joka näkyy vaikka olisi vaisu.

Puolenvaihto takana - Hitusen vauhdikas eikä niin hallittu. Huomasi, että edellinen liike nostatti hitusen virettä.

Istu, käännös oikeaan, istu, -1p epätarkasti suoritettu tehtävä - Lähti hyvin, mutta selkästi oletti matkan jatkuvan suoraan ilman istumista. Käsky tuli ehkä vähän myöhässä, joten todennäköisesti oma vika.

Istu, askel oikealle, istu -1p puutteellinen yhteistyö - Yleensä Rudi varastaa tuossa liikkeessä, joten toistin kahdesti odota -käskyn, jonka luulin vaikuttaneen siihen ettei lähtenyt ensimmäisellä käskyllä, mutta johtuikin siitä, että bongasi kuvaajan kehänlaidalla.

Spiraali oikealle - Kävi vähän kaukana ensimmäisessä kaarroksessa ja katseli aika paljon ympärilleen.

Puolenvaihto jalkojen välistä,  -3 uusi - Aivan oma moka ettei mennyt!

Putki - Meinasi vähän varastaa, mutta onneksi totteli käskyä. Olisi saanut kyllä tuosta jo mennä mutta olisin jäänyt ehkä vähän jälkeen. Tiesin Rudin tulevan hirveällä vauhdilla putkesta ja vaarana on aina, että Rudi ehtii kääntyä mua kohti -10tvä:n arvoisesti. Tuli maltillisemmin kuin normaalisti, mutta silti vähän villisti, mutta suoraan.

Käännös vasempaan - Hyvin ruma käännös! Oli se kyllä vaikeastikin laitettu, joka ei näy videolta niin hyvin.

Istu-seiso, kierrä koira - Nousi ensimmäisellä ylös! Siinä on ollut hirveästi ongelmia. Ajauduin myös vähän liian lähelle kylttiä.

Askel vasemmalle, -1 vino - Kääntyi kohti yllättävän paljon. Tarvitsee ottaa treenilistalle!

Tuomari: Pia Heikkinen
Aika: 3.13.77
Pisteet: 87/100p.
Kommentti: Sujuvaa ohjausta. Hieno merkille lähetys.



Pitkä päivä alkoi näkymään vähän jo meissä molemmissa, joka varmasti vaikuttivat jonkin verran liikkeisiin, joten en odottanut täydellistä suoritusta. Muutenkin itseäni jännittää tokokoe sen verran, että tiesin ettei senkään puolesta Rudi välttämättä tee ihan osaamistasonsa mukaista suoritusta, koska se reagoi heti mun jännitykseen. Itseäni jännittää koe sen vuoksi, että muistanko kuunnella liikkuria ja osaanko tehdä mitä pitää tehdä esim. sanonko liikkurin sanoessa "käsky" Rudille "käsky" enkä oikeaa käskyä. Jännityksen vuoksi en muistanut kehua Rudia liikkeiden välissä, joka myös varmasti vaikutti liikkeisiin. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten kisa kokonaisuudessaan meni. Seuraaminen ja maahanmeno tosin menivät osaamistasoa huonommin ja luoksarissa jäi hieman vinoon perusasentoon, mutta muuten kaikki liikkeet onnistuivat ihan osaamistasonsa mukaisesti.

Viimeksi ollaan käyty tokokoeessa kesällä 2016, jolloin Rudin lähtö paikallaolosta sai mut niin palasiksi etten enää ollut ollenkaan varma pystyisinkö kisaamaan tokossa enää yhdenkään koiran kanssa. Koin niin suurena epäonnistumisena sen etten ollut saanut koulutettua Rudia pysymään paikallamakuussa ja siinä, että olin tyhmänä luottanut liikaa muiden mielipiteeseen siitä, että "joo kisoihin vaan, ilmota vaan moneen kerralla, kyllä se siitä". Mielessäni oli tarkoitus ilmoittaa yhteen kisaan kerrallaan, joka olisi ollut ihan fiksua, näin jälkeenpäin ajateltuna. En kuitenkaan luottanut siihen, että osaisin ajatella fiksusti vaan sokeasti luotin vain mitä itseäni fiksummat sanovat. Toki itsehän Rudin kisoihin ilmoitin, että siinä mielessä ajateltuna en voi oikein syyttää muita kuin itseäni. En väitä vieläkään tietäväni yhtään mitään, mutta mikäli voisin palata ajassa taaksepäin niin tekisin kyllä paljon asioita erilailla. Se on kuitenkin mennyttä enkä niitä hetkiä saa takaisin. 

Kyseisen kisan jälkeen en treenannut tokoa puoleenvuoteen. Olisin varmasti pitänyt pidemmänkin tauon, mutta bongasin oman seuran ilmoituksen meille sopivasta tokokurssista ja päätin käydä kokeilemassa. Pienikin tauko oli tehnyt hyvää, sillä huomasin treenaamisen olevan oikeastaan kivaa. Käytiin viime vuonna useampikin tokokurssi tai siihen liittyvä kurssi, mutta koe edelleen kauhistutti. Treenattiin muita liikkeitä epäsäännöllisen säännöllisesti kurssien välissä ja niiden jälkeen, mutta paikallaoloa treenasin paljon. En tiedä mikä sait mut sitä treenaamaan vähän kuin koe mielessä, koska en uskonut ikinä enää meneväni tokokokeeseen. Tänä vuonna ollaan pidetty pääpaino enemmän rallyssa, mutta parissa tokotreeneissä ollaan käyty. Kesällä aloin pohtimaan itsekseni, että pitäisikö uskaltautua kokeeseen ja hiljalleen ehdoton ei alkoi kääntyä vahvaan ehkään ja siitä mahdollisesti. Olin menossa Nokialle kisaamaan rallyssa ja samana päivänä olisi tokokoe. Pohdin hyvin hyvin paljon ja pitkään ennen ilmon alkamista. Ollaanko valmiita, uskallanko vai en? Sitten laitoin ilmoittautumisen menemään. Kisapaikalla odottaessa kokeen alkua mietin ihan viime metreille asti sitä, että uskallanko sittenkään mennä kehänauhojen sisäpuolelle. Tuntui, että kehän edessä oli hirveä muuri enkä tiennyt pääsenkö sen ohitse. Mietin miten oma fiilis vaikuttaisi Rudiin, jos en kykene nollaamaan ajatuksia ennen paikallaoloa. Päätin mennä ja sain nollattua ajatukset ja se muuri katosi. Tuli erittäin tärkeä onnistuminen paikallaolossa enkä voinut olla onnellisempi, että saatiin numero siitä liikkeestä. Palkkasin Rudin kissanruoalla heti paikallaolon jälkeen. Mahdollisesti sekin vaikutti muihin liikkeisiin, mutta niin varmasti moni muukin asia. Itselleni oli kuitenkin vain plussaa se, että päästään tekemään yksilöliikkeet, tuli niistä mitä numeroita vain. Tiedetään mitä treenata mahdollisiin seuraaviin kisoihin. En tosin voi tietää oliko pysyminen vahinko vai ei, sillä pysyihän Rudi aivan ensimmäisissä kisoissaankin 10 arvoisesti, jonka jälkeen ongelmat tulivat. Tulevaisuus näyttää mennäänkö kokeilemaan uudelleen ja jos mennään, en tiedä vielä milloin. Sitten kun on se oikeanlainen fiilis.

Paikallaolo, 7 - Juuri ennen aloitusta Rudi löysi erittäin mielenkiintoisen tuoksun, jota käpertyi kiellosta huolimatta nuuskimaan. Ei mennyt ensimmäisellä maahan, toisella valui hitaasti alas erittäin huonoon asentoon. Lähtiessä koirien luota Rudi nuuski edelleen kyseistä kohtaa, mutta huikkasin terävästi "odota" -käskyn, vaikka siitä tulisi sanomista. Tosin mun kovaa sanominen on muille normaalisti, joten yleensä ei ole ongelmaa. Kääntyessä koiriin päin huomasi Rudi mun lähteneen, jonka jälkeen katsoi hyvin tarkkaavaisena mua koko ajan. Ei ääntelyä eikä asennonvaihtamista. Yllätyin vähän ettei edes korjannut hyvin huonoa asentoaan vaan pysyi siinä. Kun Rudi alkoi tuijottamaan mua, mulle tuli hyvin varma olo siitä, että nyt pysyy. Kaikesta jännittämisestä ennen kehää löysinkin siinä tilanteessa sen oman kuplan, josta olen kuullut vain muiden suusta. Ennen viime rallykisoja olen ehkä sanonut meidän olleen omassa kuplassa, mutta se ei ole ehkä ollut ihan täysin totta. Olin kuitenkin tarkkaavainen siitä, että mikäli vahinko sattuisi reagoisin samantien. Vahinkoa ei tapahtunut, vaan Rudi pysyi nätisti paikallaan koko ajan. Oletan tuon oman varmuuden pysymisestä sekä jännityksen poistumisen olevan se juttu. Kykenin viestimään Rudille, että tiedän sun pysyvän siellä ja samalla Rudi näytti siltä, että hän kyllä siinä pysyy. Huikeaa! Palatessa koirien luokse taisin vahingossa siirtää jalkaa niin, että osuin ehkä Rudin karvoille tai luuli ainakin mun astuvan, sillä nousi ylös ennen omaa vuoroaan. Harmillinen oma moka, mutta mulle oli tärkeintä se pysyminen. Erittäin tärkeä onnistuminen!

Kapulan pito, 10 - Ei mitään ongelmaa. Rudin lempparein asia on nouto ja kapulan pitäminen. Mahdollisesti pitää ehkä vähän kevyesti kiinni tai saattaa vähän pureskella. Se onkin ainoa mitä pitäisi treenata. 

Kauko-ohjaus, 9 - Hieman hidas, muuten hyvä! Ongelmana on ollut se ettei välttämättä nouse ensimmäisellä ylös, kuten rallyssa ei nouse istumasta seisomaan. Tehotreeni on selkeästi purrut. 

Hyppy, 10 - Toinen lemppariliike tokossa! Hieno oli.

Seuraaminen, 5 - Oletin seuraamisen menevän huomattavasti paljon paremmin kuin mitä se nyt meni, koska juuri oltiin tehty virettä nostattavia liikkeitä, koska lemppariliikkeet, mutta ei. Ehkä hirveintä seuraamista, mitä kisoissakaan on koskaan nähty. Treeneissä ja rallyssa seuraa niin, että olettaisin tokossakin saavan ehkä 7-8, mutta tokokoe on tietenkin eri asia. Koen, että tokossa seuraamisen Rudi kokee tylsäksi, kun kaikki muut liikkeet ovat taasen superkivoja. Tähän ei toki auta muu kuin treenaaminen ja se, että saisi siitä seuraamisestakin kivan liikkeen.

Liikkeestä maahanmeno, 0 - Rudin bravuuriliike,  josta aina saadaan kehuja! Hämmennys oli kieltämättä suuri kääntyessä Rudia kohti, kun olikin jäänyt istumaan. Käsittääkseni tuo on kuitenkin yleinen moka, mutta silti vähän ehkä harmitti! Mahdollisesti oli oma moka, kun sanoin käskyn heti, kun liikkuri huikkasi "käsky". Oli kaverin kanssa puhetta, että kannattaisi sanoa vasta hetken päästä, vaikka pitääkin sanoa mahdollisimman nopeasti, mutta koira kun kuuntelee liikkurin käskyä niin ei välttämättä ole ihan kuulolla heti. 

Luoksetulo, 9 - Ehkä hieman hitaampi kuin yleensä on, mutta melko lujaa kuitenkin tuli. Perusasento jäi sen verran vinoksi, että piste lähti. 

Kokonaisvaikutelma, 7

Tuomari: Ilkka Sten
Tulos: 142/200p. II-tulos.


09 syyskuuta 2019

Koiravalokuvauskurssilla

Siitä lähtien kun sain kauan odotetun kameran peruskoulussa, olen ollut kiinnostunut valokuvaamisesta. Halvalla pokkarilla ja automaatilla kuvaamalla ilman muokkausohjelaa en tosin saanut sellaisia kuvia kuin olisin halunnut heti saada. Muutamaa vuotta myöhemmin ostin ensimmäisen järjestelmäkameran Canon EOS 600D:n, joka on käytössäni vieläkin. Seitsemän vuotta tuli kesällä kameralle ikää enkä uskalla edes ajatella kuinka monia kuvia sillä on tullut otettua. Parisen vuotta olen yrittänyt itsenäisesti opetella kuvaamaan manuaalilla, mutta haastavimmissa tai nopeissa tilanteissa automaatti on ollut edelleen kiva kaveri.

Kesällä tuli käytyä seuran koiravalokuvauksen työpajoilla, 28.07. opettelemassa potrettikuvausta ja 03.08. liikekuvausta. Tiedostin jo ilmoittautuessa ettei vieläkään käytössä ole maailman parasta kameraa, mutta josko saisin hitusen kadoksissa olleen inspiraationi takaisin kuvaamiseen, kun pääsee harjoittelemaan opetukseen. Totesin, että niin kauan kun en osaa käyttää edes tätä kameraa, on turha haaveilla yhtään sen paremmasta. Mielummin niin päin, että osaamisen kasvaessa huomaakin ettei kamera enää riitä, jolloin on huomattavasti parempi aika pohtia uutta kameraa. Vaan en tiennyt kuinka nopeasti se hetki tulisi.

Potrettikuvaukseen tämä kamera riittää vielä hyvin, kunhan vain paljon harjoittelisi asetusten säätämistä ja olisi kunnon muokkausohjelma kaverina. Tällä hetkellä käytössäni on vain ilmaisohjelma, jolla ei ihan hirveästi asioita voi tehdä.  Liikekuvaukseen taasen runko on niin hidas ettei ehdi tarkentamaan kohti juoksevaa, jonka vuoksi noin 90% ottamista kuvista oli tarkennus myöhässä. Kerrankin kun asetukset olisivat muuten olleet kunnossa! Taisin koko työpajan ajan hakata päätä seinään, kun ärsytti ettei pystynyt harjoittelemaan kunnolla hitaan rungon vuoksi. Tovin pitää kuitenkin pärjätä nykyisellä kameralla, sillä ensin täytyy aloittaa säästämään ja päättää minkä rungon haluaisi. Siitä huolimatta sain jonkinmoisen inspiraation takaisin, vaikka en ole tainnut sen jälkeen hirveästi ulkoiluttaa kameraa. Vielä. Siitä huolimatta tein oman tunnisteensa valokuvaamiselle, jos satunnaisesti laittaisi kuvia mahdollisesta kehityksestää.

Kuvista kaksi ensimmäistä on kuvattu Canon 40mm 2.8 ja loput Sigma 70-200mm 2.8 ja kamerana tosiaan Canon EOS 600D sekä hyvin pientä tehty PhotoFiltre 7 -ohjelmalla.