Ensimmäiset agilityepikset

Ensimmäisestä agilityn epävirallisista kisoista jokseenkin selvitty, vaikka olikin varsin vaiherikas kisa. Ehkä vähän odotinkin, että jotain pientä voisi tapahtua, kun ollaan ensimmästä kertaa ulkona. Sanotaanko näin, että jostain se on kai aloitettava. Hieman ehkä ahdisti aloittaa oma kokoluokka. Rata oli kyllä todella helppo ja ihan suoritettavissa. Rudille vain tuli pieni hepuli eikä suoriuduttu omalla tasollamme.

Lähtöön mennessä ei jännittänyt yhtään, vaan oli aikalailla treenifiilis. Melko varma olo siitä, että jotenkin suoriudutaan. Toisena esteenä oli puomi, jota Rudi ei ole koskaan kieltänyt, paitsi nyt. Aurinko paistoi sellaisella korkeudella, että häikäisi ainakin itseäni juuri tuohon suuntaan eli saattoi vaikuttaa Rudiinkin. Ajattelin, että uudestaan vaan ohjaus puomille ja jatketaan matkaa, mutta Rudi olikin erimieltä. Hän lähti kentältä juoksemaan ympäri odottelualuetta ja lopulta päätyi kiipeämään A:lle, jääden korkeimmalle kohdalle katselemaan maisemia. Minä kentällä yritän huudella Rudia takaisin samalla, kun hävetti ihan todella paljon. Asiaa ei auttanut yhtään, että kuuluttajakin totesi, että "Rudi käy välillä hauskuuttamassa yleisöä". Lopulta Rudi palasi takaisin ja päästiin muutama este eteenpäin, kunnes lähti taas. Tässä kohtaa päätin vain napata Rudin kiinni ja jättää rata kesken. Tässä kohtaa olin varma, etten menisi enää radalle sinä päivänä.

Lopulta päädyin menemään loputkin startit. Toisella kierroksella kävi samanlailla kuin ensimmäisellä kierroksella. Rudi ohitti puomin ja lähti ulos radalta. Palasi kuitenkin nopeammin takaisin kuin aiemmin ja päästiin puomin lisäksi sen jälkeinen este, kunnes lähti taas pois kentältä. Jatkettiin puolen välin jälkeen rataa ja Rudi karkasi vielä kerran eikä meinannut mennä rengasta ja pussia. Treeneissä ei ihan tämänlaisia ongelmia ole ollut. 

Ennen kolmatta rataa otin vähän rally-tokoa ja otin lelun radalle matkaan. Olin myös enemmän sillä fiiliksellä, että nyt mennään rata loppuun asti ilman karkailuja. Huomasi, että varma fiilis auttoi, kuten myös varmasti lelukin, sillä Ruu kuunteli ja katsoi tarkasti minne mennään. Ainoat virheet tulivat muurilta, jossa valssatessa jätin lelun väärään käteen, jonka takia Rudi meni ohi, mutta palasi heti kutsuessa takaisin ja matka jatkui. Rudi myös irtosi putkelta putkelle huomattavasti paremmin, toisin kuin edellisillä radoilla. Tajusin jopa aloitta huutelemaan puolessa välissä putkea "täällä" niin ei karannut. Loppuratakin meni hyvin, lukuunottamatta pientä varmistelua ennen pussia. Aloin kyllä huutamaan pussia ajoissa, mutta Rudi katsoi pitkään mua, kuin varmistaen, että "varmasti?". Loppusuorakin meni yllättävän hyvin ja maalissa oli superpalkka. 

Huomasi taas miten oma mieliala vaikuttaa myös koiraan. Ensimmäisellä radalla olin epävarma, vaikka en jännittänytkään ja lopulta ärsytti, kun ei vain onnistunut. Toisella kierroksella olin jo valmiiksi luovuttanut. Viimeisellä taasen olin sillain, että nyt tehdään omalla tasolla. 

Pitkästä aikaa mätsäreissä

Edellisestä mätsäristä onkin kulunut semmoinen kolmisen kuukautta, joten tuli eilen lähdettyä pitkästä aikaa mätsäriin. Ihan vain treenimielessä, sillä Rudi oli hieman väsyneempi kuin normaalisti näyttelyissä on ollut. Vielä ennen lähtöä Rudi sai palloilla lähikentällä. Tämä toimi hyvin, sillä Rudi oli rauhallinen eikä välittänyt hirveästi ympärillä tapahtuvista asioista, edes odotellessa kehäänmenoa. Ainoa hetki, kun hieman komensi oli se, kun vieressä olevat kaverukset alkoivat leikkimään. 

Parikehä meni varsin hyvin, sillä Rudi malttoi katsoa namikättä eikä tosiaan hirveästi välittänyt mitä ympärillä tapahtui. Jos vähän vilkaisi niin käänsi heti katseen takaisin, kun kutsuin sitä. Ravi oli nättiä ja pidempää kuin korkeassa vireessä ollessaan. Tällä kertaa Rudi jännitti pöydällä takapään tutkimista. Mietin olisiko mahdollisesti jumi tai jotakin. Turkkia kehuttiin hurjasti. Koirat tutkitiin melko tarkkaan.

Nauhakehässä olin kerrankin ilman jännitystä kehässä. Näin pystyin paremmin keskittymään Rudiin, jolloin Rudi pysyi nätisti seisomassa ja pitämässä katsekontaktia. Aika lyhyen seisotuksen jälkeen meitä juoksutettiin kaksi kierrosta, jonka jälkeen seisotettiin melko pitkään. Tämän aikana kolme koirakkoa tiputettiin ja taas juoksutettiin. Sitten tiputettiin vielä yksi koirakko ja tämän jälkeen alkoi sijoittaminen. Yhden sijoittamisen jälkeen mentiin kierros ympäri. Tuomari kävi katsomassa kaikkien koirien ilmeitä, jonka jälkeen sijoitettiin yksi. Tämän jälkeen taas kierrettiin yksi kierros, jonka jälkeen seisotettiin todella, todella kauan. Oli vähän sellainen fiilis, että väsyttämistekniikalla mentiin, joka on vähän ikävä tapa. Kävi oikeastaan vain tuuri, että Rudi jaksoi seisoa kiltisti noinkin pitkään. Rudi oli lopulta SIN1 ♥

Katsoin ihan hämmentyneenä enkä ollut uskoa mitä just tapahtui. Huh! Vielä kävellessä seisottamaan Ruuta ykkösen paikalle tuomari sanoi, että Rudin turkki on todella hyvin hoidettu (köhköh), ravaa erittäin nätisti, on miellyttävä luonne ja kaikinpuolin ihana tapaus.  Kerrankin saa näin paljon kehuja kauneuskilpailussa. :D Etenkin kun en ole tehnyt turkille mitään harjausta ihmeellisempää sitten toukokuun ja on tottunut siihen ettei tuo todellakaan ravaa nätisti. No kerrankin niin päin, että meni hyvin! BIS-kehässä ei sitten enää sijoituttu, vaan lähdettiin ensimmäisten joukossa pois. Tyytyväinen olen silti. Näin kun sais virallisissakin menemään niin vois olla saumaa johonkin muuhun kuin erittäin hyvään.

RTK2

Eilen lähdettiin kohti Eteläpuistoa ja rally-tokokisoja. Lähdettiin kokeilemaan saataisiinko kolmas hyväksytty tulos avoimesta. Saavuttiin paikalle noin tuntia ennen ilmoitettua aikaa, mutta kisaa aikaistettiin lopulta vartilla. Jostain syystä tämä aiheutti itselle todella ison jännityksen eikä rataantutustumisessa ei meinannut pysyä ajatukset kasassa. Mietin mokaanko nyt itse radan, sillä mun täytyisi muistaa rata ulkoa, jotta pystyn olemaan Rudille reilu kisan aikana ja kertoa ajoissa käskyt jännityksestä huolimatta.

Kokeilin tehdä kaiken samanlailla kuin aiemmin onnistuneissa kisoissa. Käytiin Rudin kanssa lenkillä, joi ja sai olla häkissään siihen asti, että oli kaksi koirakkoa ennen meitä. Leikin Rudin kanssa hetken ja otin pari liikettä. Jotenkin oli sellainen fiilis, että tänään tehdään hyvä rata. Tämän jälkeen mentiin lähelle kehää odottelemaan meidän vuoroa. Lähdössä Rudi katseli ympärilleen eikä meinannut ottaa ollenkaan kontaktia. Seuraamaan Rudi lähti vasta kolmannella käskyllä. Alkoi taas jännittämään ja tämä vaikutti negatiivisesti myös Rudiin. Koko suoritus tuntui jotenkin todella tahmealta ja käännökset olivat mielestäni aika neliömäisiä. Viimeinen kyltti oli liikkeestä maahan, jossa Rudi jäikin istumaan. Uskalsin jopa uusia ja seuraavalla kerralla meni hyvin. Maalissa oli jotenkin epävarma olo. Saatiin kuitenkin hyväksytty tulos, joten seuraavaksi jäädään treenaamaan ylempien luokkien liikkeitä. 

Tuomari: Tiia Hämäläinen

Pisteet: 94p./100p.

Aika: 2:36:34

Sijoitus: 2/12

Muuta: RTK2

Kommentti: "Hieno pyörähdys"

Liitävä lammaskoira.

Epävirallisissa treenaamassa.

Lähdettiin eilen treenaamaan LeVekin kentälle, epävirallisen rally-tokon merkeissä. Kisamaiset treenit ovat se mitä tarvitaan eniten ja epikset ovat juuri sellaiset. Harvemmin tulee lähdettyä lähikenttää kauemmas treenaamaan, vaikka ilman kylttejäkin. Niitä kun ei vielä itselläni ole. Toki yksin treenaaminen ei vastaa kisatilannetta.

Tähdättiin kentälle niin, että oltiin paikalla alokasluokan alkaessa. Luokat alkoivat heti edellisen loputtua eikä missään ollut infoa montako koirakkoa luokissa on. Ehdin hyvin lenkittää Rudin, jonka jälkee sai olla häkissä rataantutustumisen ajan. Vielä suoritusta ennen pieni leikkihetki ja muutama liike alle. 

Pääsin etenemään reippaalla tahdilla ensimmäistä kertaa. Aina on miettinyt etukäteen, että mentäisiin reippaammalla tahdilla, sillä se mielestäni sopisi Rudille paremmin, mutta kisoissa Rudi jää jälkeen eikä lisää vauhtia niin on täytynyt aina hiljentää entisestään vauhtia. Nyt Rudi oli vähän liiankin innoissaan, jonka vuoksi vinkui ja haukahteli. Pari  istumista oli hiukan vinoja sekä istu, maahan, kierrä koira -kyltin maahanmeno oli mielestäni niin vino, että olisi pitänyt lähteä pisteitä. Ainoa piste lähti vain istu, käännös oikealle, istu -kyltiltä, kun otin huomaamatta ihan miniaskeleen. Täytyy harjoitella siis kääntymistä! 

Tuomari: Pävi Nummi / Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä
Tulos: AVOHYV 99p./100p.
Aika: 1:49:01
Kommentti: Huolellista ja hienoa työskentelyä.
Sijoitus: 1/8

Metsälenkillä

Shelttileiri 2015

Luvassa olisi jonkinmoinen turinointi Hämeen Shelttien leiriltä. Tämä oli meidän ensimmäinen leiri koskaan. Viime vuonna pohdin lähtöä, mutta sattuikin samalle viikonlopulle toisen menon kanssa.

Perjantai

Aamu alkoi vauhdilla pakkaamisella, koska joku keksi aloittaa pakkaamisen vasta silloin. Kaikki tuntui olevan hukassa, vaikka vielä illalla niin ei ollut. Tuntui, että jotain jäi matkasta, mutta päätin pärjätä viikonlopun ilmankin. Kunhan tärkeimmät ovat mukana eli Rudi ja hänen ruoka. Ja eikun matkaan.

Päästiin paikalle kaverin kyydillä ja meinasi tila-autokin olla hieman täynä. Lähdettiin reilusti ajoissa, sillä mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja haluttiin olla paikalla hieman etuajassa. Paikalle päästyämme vietiin tavaroita mökkiin, jonka aikana Rudi oli ehtinyt tekemään matolle ripulit. Taisi vähän jännittää matkustamista vieraassa autossa ja olin ajatellut käyttää sitä lenkillä vasta auton tyhjentämisen jälkeen. 

Yhteensä meitä koko viikonlopun leireilijöitä oli seitsemän aikuista ja neljä lasta.  Parin tunnin päästä saapumisesta käväistiin iltapalalla, jonka yhteydessä oli pieni esittelykierros. Inhoan näitä ylikaiken!  Jännittää niin etten saa sanoja suusta ulos, vaikka päässä kehittelisin kuinka järkevän parin lauseen esittelyn. No, sain mä jotain epämääräistä sanottua. Sitten pyörittiinkin hyvä tovi ulkona, jonka jälkeen siirryttiin mökkeihin. Siinä meni loppuilta Skip-boa pelatessa. Liian koukuttava peli.

 

Lauantai 

Säpäsähdin aamulla hereille ensimmäisenä varmaan kuudelta aamulla, kun kuulin Rudin tassuttelevan huoneesta ulos. Kuulostelin hetken haluaisko ulos tai jotain. Palasi hetken päästä takaisin, oletan käyneen vain ihmettelemässä. Nukahdin kuitenkin uudelleen ja heräsin uudelleen ehkä puolikasin maissa. Yllättävän aikaisin siihen verrattuna, miten normaalisti herään vapaapäivinä. Pikaisen lenkin jälkeen oli aamupala, joka on itselle vaikea, sillä en ole oikestaan koskaan pystynyt syömään aamuisin.

Sitten olikin tempputuokion vuoro ennen varsinaista temppurataa. Laitettiin paljon erilaisia temppukylttejä kentälle ja niitä oli melkein kaksi tuntia aikaa harjoitella. Rudille vaikea oli takatassut tasapainotyynylle, koska ei olla tehty sitän aiemmin. Hienosti Rudi tarjosi etutassuja siihen. Toinen vaikea oli etutassut tasapainotyynylle ja siinä pyöriminen niin, että tassut pysyvät tasapainotyynyllä. Se lähti sujumaan paremmin kuin edeltävä tehtävä.

Me saatiin aloittaa kymmenen liikkeen temppurata. Merkin kierto olikin yllättävän vaikea, vaikka oletin sen onnistuvan, koska Rudi on kiertänyt erilaisia kohteita aiemmin. Ryömimisessä Rudi piti takapäätään liian ylhäällä.

Lounaan jälkeen oli vuorossa se kuuluisa leirinäyttely. Luokat olivat  pennut, urokset ja nartut. Pentuja oli kaksi, joten valittiin vain paras pentu. Uroksia oli vain neljä kappaletta. Rudi oli yllättävän hienosti, vaikka oltiin vieraassa paikassa. Kuvien perusteella tassutteli pidempää askelta kuin aiemmon. Kehitystä, kehitystä! Pöydällä seisoi tuttuun tapaan nätisti, kunnes kädet alkoivat menemään häntää kohti. Jänskättää hieman edelleen, mutta ei kiemurtele enää kuten joskus alkuaikoina. Seisoipa kaveri nätisti myös maassa ja jaksoi katsella pääosin vain namikättä. Eipä ole tainnut koskaan olla noin rauhallinen kehässä. Selkeästi kehitystä on tapahtunut ja Rudia auttaa se, että tehdään jotain ennen kehää.

Sitten käytiinkin taas iltapalalla, jonka jälkeen mentiin mökkeihin ja me pelattiin jälleen korttia siihen asti, että oli makkaran/lättyjenpaiston aika eli varmaan kolmisen tuntia. Ihan ei saatu kierrosta pelattua, joten jatkettiin vielä myöhemmin niin pitkään, että alkoi silmät mennä väkisin kiinni.

Sunnuntai menikin hyvin nopeasti. Aamulenkin jälkeen pakattiin auto ja siivottiin mökki. Kävi yllättävän nopeasti, joten ehdittiin tekemään tämä ennen aamiaista. Nopean aamiaisen jälkeen lähdettiin tekemään jälkeä läheiselle pellolle. Rudi ei meinannut hahmottaa tehtävää aluksi, mutta lähti lopulta etenemään, kun huomasi namit tietyn matkan välein. Kävi kuitenkin niin, että hieman ennen loppua Rudi keskittyikin syömään pupun papanoita. :D 

Tämän jälkeen lähdettiinkin kohti kotia. Mielestäni oli oikein onnistunut leiri ja varmasti suunnataan ensi vuonna uudelleen!