Tampere KR & Tampere KV

Huomenna alkaakin pyörimään Joulukalenteri. Tällä kertaa sain taas tehtyä 24 luukun kalenterin. Tänä vuonna mentiin teemalla, joka oli jonkinmoisesti nostalgia. Jokaisena päivänä tulee yksi kuva menneiltä vuosilta, myös jouluaaton kuva on vanha, vaikka tänäkin vuonna varmasti otetaan uusi. Kaikki kuvat olen tainnut julkaista aiemmin myös blogissa. Aiheeseen!

Kuvat © Riia

Viime viikonloppuna oli vuorossa Tampereen tuplanäyttelyt. Rudin viimeiset näyttelyt. Olin ehtinyt ilmoittaa Rudin niihin ennen luustokuviin menoa, koska halvin ilmo. En ole niin näyttelyihminen, että jatkaisin niiden tulosten jälkeen enää vain harrastuksena. Alunperinkin halusin käydä vain kokeilemassa saataisiinko ns. harrastus-H, saatiinkin heti ensimmäiseltä näyttelyviikonlopulta EH ja ERI, jonka jälkeen joku aina ympäripuhui ilmoittamaan lähinäyttelyihin ja pariin kauempaankin. Salaa kai sitä vähän toivoi, jos joskus jollain melkoisella tuurilla napattaisiin SERTit kasaan. Ei tarvitse enää niitä pohtia ellei innostu sitten, kun Rudi on kymmenen, jos niin pitkälle päästään.

Sen suurempia odotuksia ei viikonlopulle enää ollut, vaan menin fiiliksellä ihan sama mitä tulee, kunhan saan Rudin näyttämään korvat ja olemaan nätisti. Muutamaan päivään kun ei oltu tehty lenkkiä ihmeellisempää, oletin Rudin olevan ihan hepulissa. Kun iltapala oli pienempi ja aamupala jäi saamatta, Rudi oli selkeästi kiinnostuneempi lempparinamistaan lihapullasta. Ymmärrettäväähän tuo on, mutta on nähty niitäkin hetkiä kun se menee yli tai sitten ei kiinnosta yhteistyö kun ruokakin jäi saamatta. Korviaan ei kumpanakaan päivänä näyttänyt ryhmässä, mutta yksinään ollessa oli ok ne näyttää. Kokeilin tällä kertaa reipasta kävelyä, kun juoksu saa Rudin tikkaamaan niin nopealla tahdilla, että saa näyttämään askeleet lyhyemmiltä kuin ne todellisuudessa onkaan.Hämmentävää oli muuten se, että noin Rudin kokoisia mitattiin herkästi ennen ja jälkeen meidän vuoron, mutta Rudia ei mitattu kumpanakaan päivänä. Rudikin kuitenkin on rajoilla, ollessaan 39cm.




Ruu oli aivan huippu kehässä, ihan eri koira kuin aiemmin. Nykyisinhän Ruu on tiennyt mitä kehässä tehdään, vaikka välillä liikkeet ovat menneet pilalle hepulin vuoksi, joten osaa olla fiksusti kehässä. Mutta, sen ilme! Ruu ihan hymyili kehässä, jota ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Fiiliskin oli oikea. Siinä taas nähtiin miten oma fiilis vaikuttaa koiraan. Eikä tuloksetkaan haitanneet, kun Ruu oli niin hienosti. Ruu pääsi ihan syliin asti, sai isot rapsut ja namit kehän jälkeen. 

Tampere KR 25.11.2017 -  Päivi Eerola

Vankka uros, selvä sukupuolileima. Voimakas pää, reilusti poskia. Kuononselkä saisi olla suurempi. -2xP2. Hyvät korvat, hyvä ryhti. Painunut ylälinja. Kääntää etutassujaan ulospäin. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Etuaskel nousee korkeaksi. Kaunis karvapeite. Miellyttävä tempperamentti. Voisi olla tiiviimpi edestä. Esitetään kauniisti edukseen. Mukava käytös.
AVO-EH AVK4

Tampere KR 26.11.2017  - Tarja Löfman

6-vuotias. Oikeankokoinen, mittasuhteiltaan tyypillinen uros. Hyvä purenta ja pigmentti. Kaunis katse. Hyvät pään mittasuhteet ja linjat. Tasapainoiset niukahkot kulmaukset. Eturinta saisi olla selvempi. Voisi olla tiiviimmässä kunnossa. Lyhyt kaula. Liikkuu reippaasti, mutta etuaskel on liian korkea. Lyhyt häntä. Mukava käytös.
AVO-H

Peten Koiratarvikkeen avajaiset 17.-19.11.

Tuli pyörähdettyä Peten Koiratarvikkeen avajaisissa Pirkkalassa. Sopivasti tuli vain noin 15 minuutin ajomatkan päähän ja bussilakin pääsee jopa täältä käpykylästä melko helposti. Pääsee helposti hypistelemään kaikkea. Haluan aina nähdä tuotteen, etenkin kalliin, livenä ennen ostamista, vaikka myöhemmin sen tilaisinkin. Tykkään siitä, että samasta paikasta saa kaiken tarvittavan, jolloin voi mukaan napata jotain ekstraakin välillä, vaikka onhan sitä tullut monessa eläinkaupassa käytyä nappaamassa yksittäisiä tuotteita.

Mun piti käydä vain perjantaina nappaamassa ilmainen karva-alusta, kun tällä hetkellä Rudi ei oikein mitään tarvitse. Nykyisin tulee aina listailtua kaikkea loppumassa olevaa ja ostaa kerralla enemmän, jotta vältyttäisiin hirveältä kasalta heräteostoksia, kun niitä tulee aina napattua. Karva-alusta saatiin, kierrellessä löytyi vaikka mitä hauskaa ja lopulta pari namitarjousta tuli hyödynnettyä. Kaveri sai kuitenkin ylipuhuttua lähtemään myös lauantaina, kun hän ei ehtinyt perjantaina. Itselle kävi samanmoisesti kuin edellisenä päivänä. Nyt onkin ruokakaappi täynä ja karva-alustoja ehkä vähän liikaakin yhdelle koiralle. Haha.

Ainoa mitä en liikkeestä löytänyt oli Late Lammas -lelut, vaikka käsittääkseni niitä piti olla myös liikkeessä. Samaa sarjaa olevia petejä kyllä löysin. Pienen extempore päätöksen perjantai-iltana tein, että mikäli en lauantaina niitä liikkeestä löydä tilaan netistä, koska se oli vaan niin söpö ja sattui olemaan vielä ilmaiset postikulut. Kaivelin sitten vähän kaappeja alkaako mikään olemaan loppu. Tästä syystä myös tilaukseen lähti myös Pet Head -shampoo ja hoitosuihke sekä vihdoinkin heijastinliivi. Tilasin tarkoituksella yhden koon liian ison, jotta mahtuisi esim. BOT-loimen päälle.

Rally-tokon piirimestaruuskisat 2017

05.11. kisattiin ensimmäistä kertaa koskaan piirimestaruuksissa. Eikä edes jännittänyt yhtään missään vaiheessa. Toista kertaa rallyssa oli ihan superkivaa kisata! Kun itse pystyin olemaan rennosti jännittämättä ja luottamaan osaamiseen, näkyi se myös Rudissakin. Kovin hauskaa oli Rudilla, nauratti, hieman marssikin, mutta oli reilusti ylivireessä eikä ihan kuunnellut mitä sanottiin. Samanmoisella innolla mentiin myös shelttimestaruuksissa, vaikka itseä jännitti vähän silloin. Ei haitannut yhtään! Paljon mielummin mulla on ylivireinen hepuli kuin viime vuotinen perässä vedettävä lahna. Täytyisi vissiin vähän treenata ylivireisenä, jotta pystyisi silloinkin kuuntelemaan käskyt.

Suurin moka tapahuti liikkestä istu, jätä koira -ja liikkeessä kutsu koira. Maahanmeno on nykyisin Rudin ehdoton lemppariliike, joten kaveri meni tietysti maahan. Otin askeleen tai kaksi, kun huomasin Ruun meneen maahan, pysähdyin sen verran, että ehdin miettiä saako uusia vaiko ei. Totesin ääneen, että "noh, ihan sama" ja Rudi lähti seuraamaan. Molemmilta kylteiltä lähti -10p. Jälkeenpäin kuulin kavereilta, että sen kyltin saa uusia mikäli ei ole seuraavan kyltin suoritusalueella ja tämä oli kirjoitettu myös kommenttikenttään. Olen aina ollut sellainen rallyssa, että opin vasta kun olen mokannut jotain, vaikka kuinka sääntöjä olisikin lukenut. 

Muuten pisteitä lähti haukkumisesta ja uusimisesta edessä peruutuksessa,  ja käytösruudussa ohjaajavirheen ja puutteellisen yhteistyön takia. Kiristin hiukan hihnaa tietoisesti, kun alkoi näyttämään siltä, että Rudi alkaa nuolla mattoa hyvän tuoksun myötä. Muutamasta alun tehtävästä saatiin -1 puutteellista yhteistyötä. 

Tulosta ei tällä kertaa saatu, mutta melko lähelle kuitenkin kun pisteitä jäi 65. Kommenttina saatiin aiemmin mainitun (liikkeessä istumisen uusiminen) lisäksi iloinen rata. Sitä se kyllä oli, sillä Ruu oli aivan ihana!

Video © Pia Kivimäki
 

Huippu treenikaveri ylivireydestä huolimatta!

Kahta päivää vaille kuukausi sitten (hyi, edelleen tälläset alotukset saa tajuamaan kuinka kamala bloggaaja onkaan) oltiin pitkästä aikaa rallyssa valvovan silmän alla. Rudi kun osaa jo teknisesti liikkeet hyvin, niin on jumiutunut tauonjälkeen treenailemaan vain itsekseen. Aiemmin Rudilla ei ollut halua tehdä, kun nykyisin lähtee lapasesta liian halukkuuden ansiosta. Tosin tuota fiilistä ja intoa tehdä ei saa taltuttaa komentamalla siitä, vaan nyt täytyy treenata niin, että Ruu kykenee tekemään myös ylivireessä. Vihdoin kun tuon innon on löytänyt. Kouluttajakin totesi toki samaa ja antoi vinkiksi innostaa koiraa lelulla, teettää jokin liike ja palkata namilla.

Oikeastaan muuta "ongelmaa" ei ollut kuin tuo ylivireyden vuoksi epätarkasti tai väärin tehtyjä liikkeitä kera minimaalisten haukkujen. Videolta hienosti huomasi vielä paremmin kuin rataa tehdessä, että muutamassa kohtaa selkeästi itse annoin eleellä ymmärtää liikkeen väärin. Etenkin jos Ruu on ylivireessä täytyisi muistaa olla todella tarkka käsimerkkien ja eleiden kanssa. Ehkä se tästä, kun päälajiksi jäi rally ja mukaan tulee toko.

Rudin luustokuvat.

Vihdoin pääsin käyttämään Rudin luustokuvissa. Menin sinne hieman kauhunsekaisin fiiliksin, pelkäsin tuttuun tapaan pahinta, mutta totesin monta kertaa, että tuskin sieltä mitään hirveen kamalaa tulee, kun ei ole mitenkään suuremmin ainakaan oireillut.

Kun mentiin kuuntelemaan tulokset, Rudin lonkkakuvat olivat jo auki. Ennen kuin eläinlääkäri ehti edes sanoa mitään, jäin tuijottamaan toista lonkkaa ehtien jo ajatella "ei helvetti!". Vaikka ensimmäistä kertaa olin vienyt koiran kuvattavaksi enkä missään Facebookin ryhmissä ollut sillä silmällä  koskaan tutkinut muiden laittamia luustokuvia, tiesin että nyt on paha. Eläinlääkärin arvio lonkkiin oli B/D ja D:n lonkassa nivelrikko. Muiden kuvien arviot olivat olat siistit, kyynärät 1/1 ja selkä LTV2, SP0 ja VA0. Kyynärät muuten siistit, mutta vähän väljät ja LTV2 koska siellä myöskin on väliä, mutta on liikuttanut muitakin eteenpäin eikä haittaa elämää.

Menin lonkista ihan shokkiin enkä pystynyt enää rekisteiröimään muita tuloksia. Jouduin varmistamaan ne myöhemmin vasta matkalla takaisin. En osannut kysyä yhtään mitään eikä lääkärikään sanonut muuta kuin tulokset. Paitsi LTV2 sanoi tuon ettei haittaa elämää, joten oletan että olisi sanonut lonkkien kohdalla jotain, jos ei saisi hypyttää tai mennä kuin hihnalenkkejä?

Silti päätin samana päivänä, että meidän agilityura jää tähän. En halua riskeerata oireetonta elämää sillä, että jatkaisin samaan malliin kuin ennenkin niin rasittavalla lajilla. Jäihän meille vielä toinen päälaji, rally-toko. Vaikka Rudi onkin ollut oireeton, jotain pieniä muutoksia elämään tulee. Ei hirveästi, koska Rudi ei kestä elämää vain kotikoirana kera lyhyiden hihnalenkkien, vaan se haluaa elää elämänsä täysillä loppuun asti.

Näistä fiksumpaa postausta, kun olen saanut ajatukset kunnolla kasaan. Edelleen hieman uskomaton ja sanaton fiilis. Pelottelin kyllä itseäni ihan tarpeeksi sillä, että "kuitenkin tulee E/E ja 3/3 ja tosi paha nivelrikko", mutta silti en osannut odottaa moista tulosta, kun Rudi ei ole oireillut. Enemmän mä odotin, että Rudilla olisi jotain etupäässä, kun on satunnaisesti varoituskiljahdellut kainolsta, ennen kuin on ehtinyt edes koskea karvoihin. Se selittyy ilmeisesti sitten jumeihin ja siihen, että on aina ollut vähän herkkis eikä ole tykännyt siihen koskemisesta/hoitamisesta, kun siitä on aiemmin tehty ikävää.


Alla vielä luustokuvat!

Viimeiset agilitykisat Rudin kanssa.

Halusin vielä jakaa erikseen videot meidän viimeisistä agilitykisoista. Ne olivat hienot. Ruu oli hienompi kuin koskaan. Ensimmäistä kertaa en jännittänyt ollenkaan koko kisojen aikana, kun yleensä jännitin koko päivän tai vähintään starttiin asti niin, että meinasin oksentaa. Ensimmäistä kertaa todella luotin Rudiin ja tehtiin niin kuin treeneissä. Pystyin unohtamaan, että ne olivat kisat.  Vaikka molemmilta radoilta tuli hylly, en välittänyt, koska Ruu oli aivan huikean hieno. Ensimmäistä kertaa tuntui, että kaikki vaan sujui. Rudi sai viimeisiksi kisoiksi sellaiset radat joista se todella tykkäsi. Heti A-radalla pääsi menemään kolme kertaa A:lle, joka oli ja on varmasti edelleen sen lempieste. Mun huikein agikoira<3

Kiitos videoista Jennille!

Lokakuun ja marraskuun agilitytreenit.

Annan näiden videoiden jäädä vain näin. Enää ei tarvitse miettiä mokia eikä pohtia seuraavia treenikohteita agilityn suhteen. Meidän taival päättyi agilityn osalta torstaina luustokuviin, joissa paljastui muuten priimojen tulosten lisäksi LTV2 ja B/D:n lonkat kera nivelrikon, mutta niistä lisää myöhemmässä postauksessa. Mennään näin järjestyksessä. Suurinosa suunnitelmista menee täysin uusiksi. Harmittaa aivan älyttömästi, mutta tärkeintä on ettei Rudi ole suuremmin oireillut. Jännä katsella videoita ihan eri silmin kuin vielä keskiviikkona. Silloin vielä tuumaili mitä seuraavaksi aletaan työstämään, nyt vain katsoo videoita haikeana hymyillen. Hetken ehti olemaan hauskaa, kunnes se vietiin pois. On jo valmiiksi ikävä agia Rudin kanssa.

Rudi 6v!

Hieman ehti mennä yli puolenyön, mutta ehkä se ei haittaa. Huikeimmalle supermiehelle eilen jälleen vuosi lisää ikää. Edelleen samanlainen hepuli kakara kuin mulle tullessaan, ehkä vähän kuuliaisempi.