Täytynee myöntää etteivät tammi -ja helmikuu olleet harrastusten tai lenkkien osalta niin aktiivisia kuin olin alunperin suunnitellut. Helmikuun alussa ehdin jo päättää asian muuttuvan, mutta lopulta ei muka ehtinyt sekä hirmuiset pakkaset saapuivat kahdeksi viikoksi. Melkoisen huono koiranomistaja -fiilis on tällä hetkellä.
Nyt kun päivät alkavat valostumaan ja pakkanenkin näyttäisi vihdoin hellittävän, on aika tehdä vihdoin muutos. Käydään pidemmillä lenkeillä sekä aloitetaan treenaamaan useammin sekä tehdään siinä sivussa kaikkea hauskaa. Näin saa jälleen Rudinkin loputtoman energiavaraston ehkä edes hitusen verran laskemaan.
Eilen tuli lähdettyä viemään siskoni koiria lenkille. Siellä kun on yleisen jalkakäytävän lisäksi valittavana oma metsä tai iso pelto niin pystyi nappaamaan myös Rudin mukaan. Siskoni koirat kun eivät osaa ihan käyttäytyä yleisillä teillä vastaantulijoiden kanssa, on meillä ollessa täytynyt viedä erikseen jokainen koira lenkille. Rudikin kun saattaa alkaa haukkumaan, jos joku sen aloittaa.
Suunnattiin tällä kertaa pellolle tassuttelemaan. Ihana kun voi päästää Rudi ja Hilly irti juoksentelemaan omia menojaan eikä tarvitse hihnassa pitää kuin Kekeä, joka on alkanut lähtemään omille seikkailuille, palaten vasta kun on retkensä tehnyt.
Nykyiselle asuinalueelle olen toivonut hitusen enemmän lenkkipaikkoja, joissa voisi päästää Rudin irti, mutta sellaisia ei hirveästi ole. Ainoastaan luontopolku sekä talvella järvenjää sekä yksi pelto ovat oikeastaan ainoita paikkoja, kahden treenikentän lisäksi. Kahdella hiekkatiellä on tullut pohdittua asiaa, mutta siellä ajetaan sen verran lujaa ja välittämättä ihmisistä tai koirista, joten en niillä uskalla päästää irti ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti