Näyttäessä jääviä Rudi teki ne oikein hienosti, lukuunottamatta keskeneräistä tokoseuruuta. Ei epäilystäkään siitä, että sekoittaisi liikkeet tai olisi epävarma. Tosin maahanmeno saisi olla hitusen nopeampi sekä pari ylimääräistä askelta seisomaan pysähtyessään voisi jättää pois. Siksi keskityttiin loppuaika vain seuraamiseen. Kouluttaja kyseli miten ollaan treenattu nyt ekan kerran jälkeen seuruuta, johon myönsin tehneeni oikeastaan eniten vain kontaktin vahvistamista sivulla. Lähdettiin siitä liikkeelle, jossa Rudi näytti parastaan. Tokoseuruuseen liitettiin uusi sana, joka on sama kuin vihje kun haluan kontaktin. Myöhemmin aloin miettimään voinko käyttää sitä sanaa sittenkään, kun olen käyttänyt ja varmaan vahingossa tulen käyttämään sitä myöhemmin tilanteessa kuin tilanteessa siihen, että Rudi vain katsoo eikä seuraa. Onneksi en käyttänyt sitä kuin kerran, joten ehdin ennen seuraavan kurssin alkua pohtia tätä. Rallyssa kun on eri sana seuruulle. Otettiin tosiaan lyhyttä seuruuta, askelmäärältään muistaakseni 1-2-1-3-2 ja pysähdys aina perusasentoon. Kolmen askeleen kohdalla Rudi edisti hitusen, jonka vuoksi joutui vähän peruuttamaan (kyllä, peruutti) takaisin sivulle, mutta jäi vähän vinoon. Harvemmin on nykyisin jäänyt enää vinoon. Otettiin tämän jälkeen vielä 1-1-2-1 pätkä ja lopetettiin siihen, kun onnistui.
Viides tunti - Liikkeiden välit, luoksarin pysäytykset
Miettiessäni aihetta viimeiselle tunnille, tajusin ettei olla koskaan treenattu vain liikkeiden välejä ja kehäänmenoa. Muita aiheita en edes miettinyt, kun ajattelin tuossa olevan treenattavaa ihan tarpeeksi. Kehään mennessä Rudi on mennyt sellaiseen tilaan, jossa se on hyvin epävarma ja hidas, kuin olisi jo luovuttanut liikkeen suhteen. Samanlainen se oli joskus myös rallykisoissa, mutta siellä on nykyisin samanlainen iloinen hepuli kuin muuallakin. Tokossa oletan johtuvan siitä ettei olla hirveästi tehty kisanomaista treeniä, ainakaan liikkurin kera eikä olla treenattu liikkeiden välejä ja kehäänmenoa.
Tässä treenissä Rudi oli ihan oma iloinen itsensä, joskin aluksi oli ihmeissään kun "liikkuri" totesi "seuraava liike alkaa tästä - käsky - kiitos" ja siitä seurasi bileet. Eikä tarvinnut kuin istua ja pitää kontaktia. Hassua! Kehoitti vain (sosiaalisesti) palkkamaan eri kohdissa (paikannäytön jälkeen, "käsky" ja "kiitos" jälkeen sekä siirtymisissä). Tuo vain muistutuksena itselleni, kun kuitenkin muutaman viikon päästä pohdin, että missä eri kohdissa, haha. Mä kun oikeasti unohdan kaiken ihan hirveän helposti.
Kun aikaa jäi vielä tovi tämän jälkeen katsottiin vähän vielä seuruuta sekä luoksarin pysäytystä. Vähän sitä ollaan otettu, ongelmana oli ennakointi tai valuminen. Tietenkään ei voi odottaa sillä treenimäärällä täydellistä suoritusta, mutta nappasin kuitenkin vinkit talteen. Kouluttaja totesi, että jotkut koirat oppivat ennakoimaan nopeammin kuin toiset eikä siihen ole muuta vinkkiä kuin ottaa suoria luoksareita. Siinä missä yksi tarvitsee yhden kerran kymmenestä niin toisen kanssa tarvitsee ottaa kahden pysäytyksen jälkeen kolme suoraa. Määrä riippuu täysin koirasta ja oman tarve täytyy vain oppia. Valumisen suhteen kokeiltiin sitä, että kävelen Rudin edellä pyytäen pysähtymään. Mikäli haluaa käyttää käsiapua niin käyttää nopeaa käsimerkkiä vasta käskyn jälkeen.
Se olikin tämän kurssin viimeinen kerta. Hitusen ehdin harmitella maanantaina ettei ole talveksi ryhmäpaikkaa tai tiedossa edes kurssimuotoista koulutusta. Nimittäin erityisesti tokossa koen hyväksi vielä, että joku katselee meidän menoa ulkopuolisen silmin. Kunnes myöhemmin tällä viikolla kävikin tuuri ja päästiin viiden kerran ALO-luokkaan tähtäävien kurssille sekä kokeenomaiseen treeniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti