04 syyskuuta 2019

Rally-tokokisat 31.07.

Heinäkuun viimeisenä päivänä pääsimme vihdoin vuoden ensimmäisiin kisoihin. Alunperin en ollut suunnitellut ilmoittavani vielä tähän kisaan, vaan vasta noin kuukauden päästä olleeseen kisaan, mutta kerrankin kun oikeasti odotti kisaamaan pääsyä niin miksei sitä tehnyt heti kolmen päivän päästä varoajan loputtua? Eikä kyllä kaduttanut ollenkaan. Kisat olivat kirjaimellisesti illalla, sillä MES-luokka alkoi vasta yhdeksältä. Ehdin hyvin käydä kuluttamassa Rudilta vähän energiaa treeneissä, joka ehdottomasti kannatti. Rudi kun on aina parhaimmillaan yhden tai joskus jopa kahden radan jälkeen.


Ratapiirrustusta katsoessani ehdin vähän jo pohtia miten mahtaa meille käydä, sillä radalla oli yllättävän paljon juoksua ja vielä pujotellen molemmin puolin sekä putki niin, että ulos saattaa kirmata pieni hepuli. Itselle pujottelu juosten on kamala, koska koen ettei osata tehdä sitä nätin näköisesti. Putkesta kaikki muut versiot paitsi U:n muotoinen putki on paha, sillä Rudi tulee aina hirveällä vauhdilla ulos ja ehtii hyvin suurella todennäköisyydellä liian vinoon (-10tvä virheen arvoisesti), vaikka sitä ollaan ihan hirveästi treenattu. Rataantutustuessa rata tuntuikin yllättäen ihan meidän radalta, joskin putki jäi edelleen vähän mietityttämään. Etenkin kun olin ehtinyt sairastua flunssaan sopivasti niin, että oli melkoisen pahana tuolloin, jonka vuoksi en itse uskaltanut yskänpuuskan pelossa ottaa hirveää spurttia. Oltiin vielä viimeisenä menossa radalle, joten ehti käydä mielessä mahtaisiko ehtiä tulemaan sittenkin niin hirveä jännitys päälle ettei sen vuoksi radasta tule mitään. Sainkin yllättyä positiivisesti, sillä mua ei jännittänyt yhtään! Tehtiin rata täysin omassa kuplassa, jota tähän asti olin vain yrittänyt löytää. Treeneissäkin se on tullut hiljalleen ihan oikeasti vasta viimeisen vuoden aikana. Tähän asti olen kuullut siitä vain muilta, että sellainen on olemassa ja se pitäisi löytää, jotta pystyisi tekemään paremmin. Olin hyvin hämmentynyt siitä ettei mua haitannut yhtään, vaikka tiesin putkesta tulevan -10tvä, vaan pystyin jatkamaan samalla hyvällä fiiliksellä loppuun asti. Ja mikä parasta, pystyin aidosti palkkaamaan Rudin hienosta suorituksesta. Rudi teki ensimmäistä kertaa kisoissa samanlailla kuin treeneissäkin. Tämän fiiliksen löytämiseen meni noin viisi vuotta. Viisi. Noh, ehkä se on kuitenkin pääasia, että se vihdoin löytyi ja pysyisi tästä eteenpäin näin.

Ainoat virheet tulivat putkesta -10 väärin suoritettu tehtävä (rintamasuunta kääntyy yli 90 astetta) ja istu, askel vasemmalle, istu -kyltiltä -1 vino. Pisteitä yhteensä 89/100p., joka tuntuu edelleen hämmentävältä. En vieläkään ehkä ihan käsitä, että hyvänä päivänä meillä on oikeasti mahdollisuus saada valionarvoon oikeuttavia tuloksia. Niin pitkään kun tiedostin ettei oltu sillä tasolla ja ehdin jo lähestulkoon päättää ettei koskaan sille tasolle edes päästä. Aika toki näyttää tuleeko niitä ja vaikka ei koskaan ehtisi tulla niin sitten niitä ei tule.  Eniten olen iloinen kuitenkin siitä, että vihdoin olen löytänyt sen oikean fiiliksen treeneihin ja kisoihin sekä oppinut paremmaksi ohjaajaksi Rudille. Pitkään yritin vakuutella itselleni ja kaikille muille, että tämä fiilis olisi löytnyt jo kauan aikaa sitten, mutta nyt sen voi sanoa rehellisesti ääneen.

Tuomari: Krista Karhu
Pisteet: 89/100p.
Aika: 1.41.56
Kommentti: Putkesta ulostullessa hivenen karkasi, muuten kiva rata.



rtgyhuj

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti