Puolitoista viikkoa sitten (7.11.) Rudi täytti jo kahdeksan! Ihan heti ei Rudista uskoisi, että nelitassuinen on veteraani. Mitä nyt ainakin näyttelyihin tulee. Pian tulee myös kuluneeksi kuusi vuotta Rudin tulosta. Hurjaa, millaista vauhtia aika menee! Paljon on ehtinyt tapahtua kuluneiden vuosien aikana. Hyvää ja huonoa sekä odottamatonta. Toivon mukaan vielä olisi monia hyviä vuosia edessä! Synttärisankari sai perinteiseen tapaan kakun sekä pienen lahjan, joka sisälsi lelun ja herkkuja.
Olen huomannut, että ns. kotikisat ovat itselleni selkeästi vaikeampia kuin muut kisat. Siellä kun on usein huomattavasti paljon enemmän tuttuja kuin muissa kisoissa, joka lisää jännitystä ja paineita onnistua, vaikka ei oikeasti tarvitsis. Tämän lisäksi kun metsästetään viimeistä valiotulosta niin tiesin, että saattaa tulla "tänään valioksi" -kommentteja, jotka ovat ehkä se viimeinen asia, joka kannattaa mulle sanoa kisapäivänä. Kun mitään perus tsemppiä huikkaisutkin ovat jo melkein liikaa. Enää en edes käy katsomassa muiden tuloksia tai katso kenenkään rataa ennen omaa vuoroa. Ellei ole ihan pakko, esim. ole luvannut kuvata jonkun kaverin rataa, mutta silloinkin yritän vain nollata päätä ja olla ajattelematta mitään mitä siellä radalla tapahtuu.
En saanut koottua ajatuksia ennen omaa vuoroa sekä melkoinen jännitys oli vielä radalle astuessani. Aivan täydellistä omaa kuplaa ei tälle radalle saatu, vaikka yritys kyllä oli kova. Houkutuksen putki jännitti hirveästi, siihen keskittyikin ehkä eniten kylteistä. Tykkäsin kovasti radasta ja sen piti olla rata, jossa Rudilla ei ole mitään ongelmia, koska Rudi on hyvä käännöksissä. Joskin pari oikean puolen käännöstä menevät edelleen vinoon ja tarkka tuomari niistä -1 vinon napata. Sen puolesta ainakaan ei olisi tarvinnut jännittää yhtään. Huomasin Rudin reagoivan mun jännittämiseen kovasti! Siinä missä tämän vuoden kisoissa Rudi on ollut hidas, koska mua ei ole jännittänyt vaan se on ollut Rudi, mutta nyt oli toisinpäin. Rudi reagoi mun jännittämiseen sillä, että se oli vähän hepulissa, huusi ja nuuski. Tosin tuon puoleinen kenttä on sellainen, jossa vähän kaikki koirat nuuskivat jostain syystä.
Radan jälkeen fiilis ei ollut ollenkaan hyvä. Suoriuduimme tasoamme huonommin. Rudi tosiaan nuuski ihan hirveästi ja haukkua kuului. Lisäksi radalla tuli yksi epätavallinen virhe, jonka jouduin uusimaan. Tämä tuli kyltiltä xx, sillä Rudi ei lähtenytkään käännökseen mukaan vaan jäi seläntaakse nuuskimaan. Tämän jälkeen meinasin uusia väärältä kyltiltä. Hups! Maalissa oli melkoisen tyhjä olo ja harmitti ihan hirveästi. En ollut ollenkaan tyytyväinen rataan. Saimme kuitenkin hyväksytyn tuloksen, joka on ollut tavoitteena saada jokaisesta kisasta. Etenkin nyt kun tänä vuonna aloitimme uuden aukeaman kisakirjassa.
Olisi ehkä kannattanut näpytellä teksti heti tuoreeltaan eikä viikon kuluttua toisen kisan jälkeen, kun fiilikset ovat hitusen erilaiset kuin tuolloin.
Sunnuntaina odotti hyvin hyvin aikainen aamu enkä voinut herätessä 4:30 ajatella muuta kuin mitähän sitä taas tekee. Aamut eivät ole yhtään mun juttu eikä ole tarvinnut pitkään aikaan herätä kahdeksaa aiempaa, joka tosin sekin on tuntunut hitusen liian aikaiselta. Lähdettiin pienen kierroksen kautta kohti Lietoa ja tuplakisoja. Täytynee kyllä sanoa, että oli hyvin suunniteltu päivä, radat olivat ajallaan ja tulokset tulivat nopeasti.
A-kisa
Pienoinen jännitys alkoi vasta kisapaikalla, kun huomasin radalla sarjahypyn olevan kolmen esteen suora. Kaksikin suorana on ollut meille edelleen hyvin vaikea, koska on kiva hepulijuosta hallitsemattomasti ja lopuksi kääntyä mua vasten. Samanmoinen ongelma kuin suoran putken kanssa. Rataantutustumisessa tuli jostain syystä varma olo. Hiljalleen jännitys palasi ennen omaa vuoroa, mutta kesti vain parin ensimmäisen kyltin ajan. Sarjahyppyä edellisellä kyltillä pystyin nollaamaan ajatuksen seuraavasta tehtävästä, jonka ansiosta pystyin luottamaan Rudiin ja auttamaan sitä. Selkeästi se auttoi Rudia kovasti ja suoriutui siitä hyvin. Mikäli pysyisi edes tuollaisena niin olisin hyvin tyytyväinen, vaikka ei ihan täydellinen olekaan.
Rata tuntui erittäin hyvältä ja sujuvammalta kuin koskaan aiemmin. Rudi oli reippaampi kuin muutamissa viimeisimmissä kisosissa, joissa on jännittänyt, vaikka välillä oli jostain syystä vähän paniikissa. Se, että kykenin olemaan itse jännittämättä parin kyltin jälkeen ja auttamaan Rudia niin paljon kuin tarvitsi sekä olen oppinut vihdoin ohjaamaan Rudia on vaikuttanut tottakai positiivisesti Rudiin. Vaikka sitä jännittäisikin se kykenee suoriutumaan noin hyvin radoista, kun itse pystyy auttamaan Rudia niin kuin se tarvitsee. On huippua, että pystyn sen vihdoin tekemään.
Tuomari: Jaana Karppinen
Tulos: MESHYV 96/100p. oik. FI RTVA ja 1. sija
Kommentti: Hieno puolenvaihto ja peruutus
B-kisa
Toiselle radalle pystyi lähtemään rennompana kuin koskaan. Hieman jännitti miten Rudi reagoisi tilanteeseen, sillä en ole jännittämättömyydestä huolimatta kyennyt olemaan niin rento. Ainoa havaitsemani muutos Rudissa oli se, että se heilutti häntäänsä radalla, jota ei ole tainnut koskaan tehdän. Oma fiilis vaikuttaa melko hurjasti Rudiin! Lähdössä Rudi taas haukahti pari kertaa, jonka sain korjattua nenäkosketuksella. Itseäni hirvitti liikkeestä istu - kutsu koira kohta, kun piti ohittaa hyppy siinä välillä. Rudi oli kuitenkin hyvin kiltti eikä mennyt hyppäämään jo kertaalleen hypättyä hyppyä. Toisin kuin toissa viikkoisissa valkun treeneissä. Radalla Rudi oli vähintään yhtä hieno kuin aiemmallakin radalla. Spiraalissa oli ainoa hetki, kun Rudi vähän haahuili, mutta palautui heti kun huikkasin sitä. Sekin selkeästi auttaa Rudia, kun muistaa kehua sitä paljon radalla.
Tuomari: Pia Heikkinen
Tulos: MESHYV 98/100p. ja 1. sija
Kommentti: Taitava koirakko :)
