Rally-Tokon ratatreenit 27.02.

Ennen tätä ehdittiin myös pyörähtää helmikuun lopulla Akaan Koirahallilla, kun kaverini piti siellä ratatreenit. Pursuileva energia, täysin vieras halli sekä ohjaajan jännitys näkyivät hyvin Rudissa. En musita milloin viimeksi olisi käynyt katsomassa houkutuksen esineet tai merkillä häiriö olisi vaikuttanut noin vahvasti. Itse mokailin tuplasaksalaisen jännittämällä etukäteen lyhyttä kylttiväliä ja olinhan myös myöhässä enkä näyttänyt kunnolla. Rudilta tuli tottakai palautetta huonosta ohjaamisesta. Tuon jälkeen lähtikin vähän keulimaan. Hyviäkin hetkiä mahtui radalle ja yleisesti jäi melko tyytyväinen fiilis. Rudille on aina ollut hankalaa uudessa hallissa ja toki myös se, että itseäni jännittää. 

Eläinlääkärissä - Sappirakon kontrolliultra

Niin minä ehdin ajatella, että olisin näpytellyt nyt kaikki kirjaamatta olleet tekstit sapen ultrien välissä, jotta tekstiä tulisi jonkin verran monipuolisemmin kuin vain sapesta eikä tulisi jälleen jättimäisiä taukoja. Vaan kuinkas taasen kävikään! Ehkä on vain pakko myöntää se ettei osaa enää olla niin aktiivinen kuin joskus aiemmin on ollut, vaikka onkin aina mukava palata kirjoittamaan kuulumisia tänne. Sappi on myös kummitellut takaraivossa niin ettei ole oikein osannut keskittyä muuhun kuin sen pohtimiseen - silloin kun pohtii koiramaisia asioita. Mikäli positiivisesti haluaa ajatella niin tämän kontrolliultran lähestymien ei saanut samanmoista reaktiota aikaan kuin se ensimmäinen ultra. Ehkä mahdollisesti nyt olisi kuitenkin se kuuluisa the hetki kirjaamatta jääneiden asioiden kirjoittamiseen, kun hyvin paljon tapetilla ollut Korona on saanut jäihin toistaiseksi kaikki hallitreenit sekä ainakin toukokuun loppuun asti kisat. varovaisesti kun suunnittelin palaamista kisakentille toukokuussa, mikäli sapen tilanne olisi antanut myöden. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut tehnyt mitään sen suurempaa suunnitelmaa kuin tiedostanut toukokuun kisat ja päättänyt miettiä niitä seuraavan kerran sitten, kun tiedän mitä sapelle kuuluu.

Josta puheenollen sekä mahdollisesti myös otsikosta voi päätellä, Rudi kävi maanantaina 23.3. sapen kontrolliultrassa, kun aikaa on kulunut ensimmäisesta ultrasta 7,5 viikkoa. Rudin käyttäytymisessä en ole huomannut mitään erityistä muutosta, samanmoinen hepuli kuin tähänkin asti - ellei sitten hitusen iloisempi, joka voi johtua myös ylirasitus-tilan poistumisesta ja isojen jumien aukeamisesta. Ruoan ja namien jälkeinen röyhtäily on jatkunut kuin myös satunnainen sohvan nuoleminen. Ne kun olivat oikeastaan ainoat asia, joita yritin yhdistää sappeen, mun olemattoman päättelykyvyn sekä kuulemani perusteella. Sappi on kuitenkin siitä hankala, että se oireilee niin erilaisesti tai on kokonaan oireilematta. Siksi olin täysin varma siitä, että tulisin jännittämään tätä päivää vähintään yhtä paljon kuin ensimmäistäkin ultraa, mutta oikeastaan odotinkin mielenkiinnolla miltä siellä näyttää.

Odotushuoneeseen asti pääsin jännittämättä, kunnes muutamaa minuuttia ennen meidän aikaa, alkoi aivan järkyttävä jännitys. Meidän aika oli vielä 25 minuuttia myöhässä, joten hyvän tovin ehdin tuolissa jännittää. Sappea kurkkiessa meni 40 minuuttia, sillä sitä ei saatu yrityksestä huolimatta kunnolla näkyviin eli tarkkaa infoa sen tilanteesta ei tullut. Se kuitenkin näkyi, että edelleen siellä sitä sakkaa on, jonka olisi tässä ajassa pitänyt vähentyä. Tarkkaa määrää ei kuitenkaan pystynyt näkemään. Koska Rudi kuitenkin on täysin normaali itsensä lääkekuuria jatketaan vielä ja käydään 3kk päästä uudelleen kontrolliultrassa. Toki aiemmin mikäli vointi huononee. Kesäkuussa siis viimeistään kontrolliin ja toivon mukaan sitä ennen olen saanut bloginkin ajantasalle. Voihan sappi!

Mutta myös jotain positiivistakin! Rudi on käynyt niin hierojalla kuin kraniossakin ja saanut sieltä positiivista palautetta. Syksyinen ylirasitustila on vihdoin selätetty eikä Rudi ole enää ollut kuin ns. normaalisti jumissa, miten nyt luustonsa vuoksi aina vähän on tietyistä paikoista, jotka lähtevät aina auki, kun käy säännöllisesti hierojalla tai kraniossa.