Tänään vuorossa oli Hämeen Shelttien makkaranpaistolenkki Kangasalla. Lähdettiin tassuttelemaan kohti Katajajärven laavua reilun kahdenkymmenen kaksijalkaisen ja nelitassuisen kanssa. Alkumatkan pidin Rudia hihnassa, mutta päätin uskaltautua päästämään kaverin irti muiden kanssa. Liian vahvasti jäänyt se reilun vuoden takainen karkumatka, jolloin ei antanut kiinni tuntiin. Eikä silloinkaan olisi muuten antanut kiinni ellei olisi vahingossa mennyt avonaisesta ovesta sisälle. Rudi lähti laukkaamaan jonoa edestakaisin, mun kävellessä noin keskivaiheilla. Kerran huutelin Rudin käymään mun luona, jotta pystyin palkkaamaan siitä.
Laavulla Rudi jatkoi juoksentelua ympäriinsä ja kävi moikkaamassa varmasti jokaisen sheltin. Makkaraa paistaiessa hieman rauhoittui tarkkailemaan keneltä sattuisi saamaan maistiaisia.
Laavulla juoksenteli kuurona ympäriinsä haistellen kaikki koiruudet läpi. Seuraavaksi olikin jo löytänyt elämänsä tytön, jota ei meinannut jättää ollenkaan rauhaan. Onneksi tyttö antoi vähintään samalla mitalla takaisin, mutta se sai vain Rudin innostumaan enemmän. Haastoi jopa koiruuksia leikkimään, jota ei ole koskaan aiemmin tainnut ventovieraiden kanssa tehdä. On se tainnut sittenkin vähän rohkaistua viime vuodesta! Kuvia tuli räiskittyä yli neljäsataa, joista noin 250 päätyy kansioon Flickriin - unohtamatta Rudin kuvia päälle. Heittelen linkkiä perään, kunhan ovat latautuneet sinne. Mun hitailla laitteila, kun tahtoo mennä reippaasti 8 tuntia ennenkuin kaikki ovat ladattuna.
Otin muutaman kerran Rudin rauhoittumaan hihnaan, kun ei malttanut yhtään hengähtää muuten. Muutama räpsy tuli otettua myös järvi taustana sekä jonkun rakennuksen portailla. Mun tuurilla menin astumaan kuvatessa hieman mielenkiintoiseen kohtaan ja jalka upposi polveen asti. Näitä kuvia tulee varmasti näkymään myöhemmin täällä. Oli muuten hyvä testi pysyykö Rudi paikallaan kuvauksen ajan, kun on ensimmäistä kertaa näin isossa laumassa irti. Nätisti kyllä pysyi, vaikka kolmesti meinasi lähteä, mutta totteli heti käskyä. Huutelin myös välillä luokse, jotta oppisi tulemaan tilanteessa kuin tilanteessa luokse. Tässä oli selkeästi vaikeuksia, mutta väsyessään totteli huomattavasti paremmin.
Sääkin suosi hyvin, ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Muutama pisara vettäkin tuli vasta lähtiessä laavulta, eikä sitäkään muutamaa minuuttia kauempaa. Taisi tulla samanmoinen määrä puolessa välissä matkaa autoille. Annoin Rudin tassutella vapaana reilun puolen matkaa, jonka jälkeen otin kaverin hihnaan, jotta vähän tasaantuisi tassuttelut ennen kotimatkaa. Rudilla ja kaikilla muillakin shelteillä näytti olevan hauskaa. Ehdottomasti lähden myös mahdollisella seuraavallakin kerralla mukaan, jos vain aikataulullisesti sopii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti