17 toukokuuta 2015

Lauma shelttejä laavulla.


Tänään (eilen) vuorossa oli Hämeen Shelttien makkaranpaistolenkki täällä Kangasalla. Lähdettiin tassuttelemaan kohti Katajajärven laavua reilun kahdenkymmenen kaksijalkaisen ja nelitassuisen kanssa. Alkumatkan pidin Rudia hihnassa, mutta päätin uskaltautua päästämään kaverin irti muiden kanssa. Liian vahvasti jäänyt se reilun vuoden takainen karkumatka, jolloin ei antanut kiinni tuntiin. Eikä silloinkaan olisi muuten antanut kiinni ellei olisi vahingossa mennyt avonaisesta ovesta sisälle. Rudi lähti painamaan täysiä eteenpäin ja unohti mut samantien. Eikä muuten pahemmin kuunnellut, kun yritti huudella. Toimi kuitenkin laumanvahtina, sillä tietyn väliajoin palasi jonon viimeiseksi (kävelin joukon keskellä) ja siitä takaisin ensimmäiten joukkoon kuin tarkistaakseen, että kaikki ovat tallella.


Laavulla juoksenteli kuurona ympäriinsä haistellen kaikki koiruudet läpi. Seuraavaksi olikin jo löytänyt elämänsä tytön, jota ei meinannut jättää ollenkaan rauhaan. Onneksi tyttö antoi vähintään samalla mitalla takaisin, mutta se sai vain Rudin innostumaan enemmän. Haastoi jopa koiruuksia leikkimään, jota ei ole koskaan aiemmin tainnut ventovieraiden kanssa tehdä. On se tainnut sittenkin vähän rohkaistua viime vuodesta! Kuvia tuli räiskittyä yli neljäsataa, joista noin 250 päätyy kansioon Flickriin - unohtamatta Rudin kuvia päälle. Heittelen linkkiä perään, kunhan ovat latautuneet sinne. Mun hitailla laitteila, kun tahtoo mennä reippaasti 8 tuntia ennenkuin kaikki ovat ladattuna.



Otin muutaman kerran Rudin rauhoittumaan hihnaan, kun ei malttanut yhtään hengähtää muuten. Muutama räpsy tuli otettua myös järvi taustana sekä jonkun rakennuksen portailla. Mun tuurilla menin astumaan kuvatessa hieman mielenkiintoiseen kohtaan ja jalka upposi polveen asti. Haha. Näitä kuvia tulee varmasti näkymään myöhemmin täällä. Oli muuten hyvä testi pysyykö hepuliapina paikallaan kuvauksen ajan, kun on ensimmäistä kertaa näin isossa laumassa, jossa oli muitakin kuin tuttuja koiria. Nätisti kyllä pysyi, vaikka kolmesti meinasi lähteä, mutta totteli heti käskyä. Huutelin myös välillä luokse, jotta oppisi tulemaan tilanteessa kuin tilanteessa luokse. Tässä oli selkeästi vaikeuksia, mutta väsyessään totteli huomattavasti paremmin.


Sääkin suosi hyvin, ei ollut liian kylmä eikä kuuma. Muutama pisara vettäkin tuli vasta lähtiessä laavulta, eikä sitäkään muutamaa minuuttia kauempaa. Taisi tulla samanmoinen määrä puolessa välissä matkaa autoille. Annoin Rudin tassutella vapaana reilun puolen matkaa, jonka jälkeen otin kaverin hihnaan, jotta vähän tasaantuisi tassuttelut ennen kotimatkaa. Rudilla ja kaikilla muillakin shelteillä (ja yhdellä vääränrotuisellakin) näytti olevan hauskaa. Ehdottomasti lähden myös mahdollisella seuraavallakin kerralla mukaan. Enää kun ei tarvitse pelätä näiden vaikuttavan paikkamakuuseen. (;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti