24 toukokuuta 2015

Vauhtilajista hitaanpaan lajiin.



Torstaina oli agilityssä vuorossa rengas, välistävedot, takaakierrot, kepit ja keinu. Aloitettiin renkaasta, jota olin Ruun kanssa kokeillut jokunen viikko taaksepäin. Rudista rengas oli hauska ja helppo juttu eikä välittänyt siitä mistä suunnasta mentiin tai kummalta (koiran) puolelta huutelin. Pientä apua ilmeisesti ollut siitä, että vauhtitassu on hyppinyt käsillä tehtyä "rengasta" aiemmin. Toisaalta on tylsää, että Ruu osaa heti lähes kaiken, toisaalta taas hyvä, koska itse en jaksa toistoja hurjasti. Paras piirre ohjaajassa, ehdottomasti! Seuraavaksi vuorossa taisi olla keinu, jota nostettiin hieman korkeammalle kuin viimeksi. Laitoin Rudin tassuttelemaan toiseen päähän ja sitä sitten taas nosteltiin ja laskettiin hetki, ennen maahan laittoa. Nätisti Ruu pysyi vaikka vaikuttikin siltä, että voisi sieltä hypähtää hätähousuna alas. Taitaa kaverista olla tylsää, kun ei helppoa estettä voi vain mennä, vaikka otetaankin osissa juuri sen takia ettei helposta esteestä tulisi pelon vuoksi vaikeaa.

Välistävedot ja takaakierrot. Takaakiertoja olen yhdellä kotihypyllä ottanut jo aiemmin, mutta neliössä neljä putkeen oli liian haastavaa. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, kolmannella olin aina myöhässä ja Rudi karkasi aina bortsun luokse. Olin sitten melkein ajoissa tai reilusti myöhässä. Kai siinä osasyynä oli se, että ajattelin sen karkaavan vaikka olisinkin ajoissa.. Välistävedot menivät omaan silmään paremmin, vaikka taisi Rudi siitäkin neljännellä hypyllä karata. Tiedä sitten mitä tuohon karkaamiseen kannattaisi kokeilla, kun käskyt tai vinkulelukaan ei toiminut. Rudi kun jotain näkee menee korvat lukkoon ennenkuin ehtii sanomaan mitään ja tottelee vasta kun huomaa mun olevan parin metrin säteellä.. Kepit olivatkin haastavammat kuin luulinkaan. Ollaan tätäkin otettu niin, että pujotellessa jalkoja olen toistanut "kepit" -sanaa ja tötsiä kiertäessä keppien tavoin myös toistellut sanaa. Eipä nuo tietenkään sama asia normikeppien kanssa, mutta toivoin sen ymmärtävän pointin näilläkin. Kerrankin siis jotain haastavaa! Mutta kyllä vauhtiapina ne oppii, kunhan malttaa vielä paremmin keskittyä.




Perjantai-ilta menikin mätsäreissä niin ilmossa kuin kehässäkin. Menin ilmoon hetkeksi auttamaan ja voi että on se nimien ja rotujen kirjoittaminen taas niin vaikeeta. Ehkä mä vielä joskus opin. 

Päätin extempore mennä siskon x-rotu Hillyn kanssa kehään, kun siskoni oli suunnitellut viedä vain Keken, vaikka molemmat olivat paikalla mukana. Apukäsiä, kun ei ollut kun ne olivat katsomassa hänen lapsiaan. Sain ainakin yhden kokemuksen lisää. Ennen kehää ehdin vain hetken kokeilla sopivaa vauhtia ja yrittää seisottaa Hillyä, joka olisi mielellään vain istunut. Parikehässä meitä olikin kahden sijasta kolme, kun x-rotuisia oli niinkin hurjasti kuin seitsemän, joten tasapariahan tästä ei mitenkään saatu. Sain Hillyn jopa seisomaan hetkisen, tosin vilkuili kehän ulkopuolella olevaa veljeään. Tuomarin tullessa meni häntä heiluen luokse, antoi katsoa hampaat (!!), jonka jälkeen tiputti itsensä maahan, kun tuomari koski. Taas. Yritin muutamaan otteeseen seisottaa, mutta istahti tai tiputti itsensä maahan, kun vain hipaisi.Tassuttelu meni paremmin, vaikka vasemmalle kääntyessä yritti puskea eteenpäin ulos kehästä, mutta kääntyi lopulta oikeaan suuntaan. Sininen nauha saatiin, ihan oikeutetusti.


Nauhakehä alkoikin samantien, kun oltiin viimeisessä parissa. Kehään pääsi hurjasti kolme koirakkoa, minä Hillyn kanssa ja sisko Keken. Seisottaminen sujui ongelmitta, mutta kun kehä piti kiertää Keke alkoi rähjäämään takana tulevalle ja Hilly perässä samaiselle koiralle. Eikä meinannut tulla haukusta loppua ollenkaan. Kunnon hepuli-haukkushow. Kolmas kehässä ollut oli oikeutetusti ensimmäinen. Keke oli toinen ja Hilppa kolmas. Aika hienosti alkanut sisarusten mätsäri harrastus, sillä Keke on sijoittunut neljästä näyttelyistä kolmessa ja Hilly kahdesta mätsäristä molemmissa.




Hetkisen aikaa odoteltua alkoi pienten aikuisten kehä, jossa tassuteltiin Rudin kanssa. Ilmeisesti oli vauhapina hieman väsähtänyt odottelusta, sillä kehään mennessä oli hyvin rauhallinen. Seisoi nätisti eikä luimistellut tai vilkuillut taakse. Ravasikin jo aika nätisti. Pöydälle nostaessa heitti itsensä s-mutkalle ja meinasi tippua, mutta ehdin työntää sen pöydälle. Hampaat kurkattiin ensimmäistä kertaa kunnolla. Yleensä niin mästäreissä kuin virallisissakin ollaan kurkattu vain, että kulmahampaat on tallella. Muutenkin mätsäreiksi käytiin koirat läpi. Lihaksiakin taas kehuttiin, vaikkei ole enää niin isot kuin mulle tullessa. Sininen nauha saatiin jälleen.

Nauhakehään astuessa ajattelin, että nyt viimeistään alkaa armoton pyöriminen kun on niin monta
kivaa kaveria samaan aikaan kehässä. Etenkin kun ennen kehää alkoi se tuttu jäätävä vinkuminen ja komentaminen. Rudi olikin yhtä nätisti kuin parikehässä eivätkä kaverit olleet yhtään liikaa. Ravi oli kohtuullisen nättiä, toki pientä keulimista taisi olla, ja seisoi kuin tatti. Vähän taisi yrittää luimistella, mutta tällä kertaa namit ja lelu olivat tarpeeksi kiinnostavia, jotta niitä jaksoi tuijotella hetkisen. Meidät valittiin ensimmäisinä jatkoon, joka oli kyllä yllätys. Yleensä kun meidät valitaan jatkoon, valitaan meidät viimeisenä ja suurinpiirtein suoraan neljänsiksi. Nauhakehässä taisi olla meidän lisäksi carini, russeli ja kiinanharjakoira. Cairn valittiin neljänneksi, russeli kolmanneksi, me oltiin toisia ja kiinanharja voitti luokan. Vau! Ei jatkettukaan enää ikuisia nelosia -listaa. Saapa nähdä miten käy tänään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti