09 kesäkuuta 2015

Menossa melkein mukana.


Kun hetken aikaa on keskittynyt turinoimaan vain rally-tokosta, voisi olla aika näpytellä aivan jostain muusta, eikös?

Tällä kertaa vuorossa olisi kuulumisia vauhtilajista nimeltään agility. Ruu on aivan huippu, mitä nyt välillä tahtoo karata tovereiden luo. Mikään este ei ole ollut vaikea eikä pelottava tai ei ole hämmentynyt ohjauskuvioista. Tosin puomilla ja A:lla on hypännyt puolessa välissä alas, jotta pääsisi muka nopeammin namilautaselle. Eikä sokkarissa toiseen suuntaan ymmärtänyt hypätä estettä ja seurata oikeaa kättä. Toki osasyynä on se ettei olla treenattu oikella puolella pahemmin mitään edes rallyssä ja itse en osaa ohjauskuvioita juuri tähän suuntaan, missä koira tulee oikealle puolelle. Tähän mennessä kun koira on aina hepuloinut vasemmalla puolella. Ylipäätään tuohon suuntaan ohjauskuviot ovat mulle äärettömän vaikeita, jonka vuoksi oon poikkeuksetta myöhässä ja Rudi nopeana koirana huitelee ties missä. Eipä siinä auta muu kuin treenata lisää, jotta alkaa sujumaan!

Pöytää lukuunottamatta ollaan käyty kaikki esteet läpi, eikä niissä ole sinällään ollut mitään ongelmaa. Mikään este ei ole onneksi pelottanut tai ollut vaikeaa hahmottaa, vaan kaikki ovat olleet yhtä hauskoja. Kekseliäs koiruus kuitenkin keksi hypätä puomilta ja A:lta kesken kaiken pois, kuten mainitsin. Oletan sen johtuneen namialustasta, koska ennen sitä ei tätä keksinyt. Siksi kokeillaan seuraavalla tunnilla esteitä ilman namialustaa, jotta asian voi varmistaa. Uskon kyllä täysin, että tarpeeksi monen toiston jälkeen ymmärtää ettei sieltä hypitä kesken kaiken pois.




Muutamia uusia ohjauskuvioitakin ollaan treenailtu. On ollut sokkaria, sylkkäriä, poispäin käännöstä, takaaleikkausta ja edestä leikkausta sekä jo hieman tutumpia välistävetoja sekä takaakiertoja. Edelleen ohjauskuviot suuntaan, jossa koira tulee oikealle puolelle on ylitsepääsemättömän vaikeita. Asiaan toki vaikuttaa se ettei olla treenattu viittä kertaa enempää ja ettei olla treenattu mitään oikealla puolella ennen agilityä. Treeniä vain lisää niin nekin alkavat sujumaan. Ollaan treenailtu myös huikeaa kolmen esteen sarjaakin. Hyppy-hyppy-putki ja putki-hyppy-hyppy. Ilman ongelmia selvittiin eikä edes karannut lopuksi koirakaverin luo. Vauhtia taisi olla hitusen enemmän, kun viimeinen este oli putki. Taitaa tästäkin vauhtiapinasta tulla samanlainen putkifani kuin edellisestä sheltistä. Se kun valitsi aina mielummin putken kuin sen käskytetyn esteen ellei ollut tarkkana.

Saa nähdä mitä hepuliapina vielä viimeisellä alkeiskurssin tunnilla torstaina kehittää, kun jokaisella tunnilla tähän mennessä on keksinyt jotain. Milloin on hyppinyt alas puomilta, hypännyt keppien verkon yli kesken pujottelun tai törmännyt täysiä samaiseen verkkoon viimeisessä välissä. Itse veikkaisin, että juoksee sellaisella vauhdilla pöydälle ettei jarrut pidä, joten tipahtaa alas. Tai sitten aivan jotain muuta Rudimaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti