Hitaasti, mutta varmasti.

Kulutettiin heinäkuun ehkä ainut kesäinen päivä kisojen parissa. Ei sillä, tilasinkin nimenomaan aurinkoisen ja lämpöisen päivän, joka ihme kyllä toteutui. Viime rally-kisat kun menivät kaatosateessa, eikä samanlaista järviseikkaulua halunnut ihan heti kokea uudelleen. Kisapaikkana tällä kertaa oli Rantaperkiön kenttä Tampereella, jossa ei olla aiemmin käytykään. Oikein mukava paikka oli kyllä ja iso plussa oli hiekkakenttä. Rudi toimii parhaiten nimenomaan hiekalla, toki nurmikenttäkin menee, mutta Ruu alkaa helposti laiduntamaan eikä mene kunnolla käännöksiä vasemmalle nurmella. Tietää taas mitä tarvitisis todella treenata ensi kesää varten ettei jää edistyminen tuosta kiinni. Avoimessa oli tällä kertaa 17 koirakkoa, joista neljä oli shelttejä. Yhteensä shelttejä kaikissa luokissa taisi olla seitsemän, jotka molemmat ovat meidän kisauran aikana ennätyksiä.

Päätin testata uudelleen samaa taktiikkaa kuin viime kisoissa pakosta eli autosta suoraan radalle. Tämä toimi viimeksi, mutta sen verran usein on saanut huomata ettei sama taktiikka toimikaan enää uudelleen, että menin hieman varauksella kentälle. Toki käytin vielä nopealla pissalla, jonka jälkeen resutin ja otin parit liikkeet (vaikeimman ja palkkioksi lempparin). Radalla Ruu oli taas hieman omissa ajatuksissaan ollen hieman hidas, mutta teki kuitenkin kaikki liikkeet varmasti. Vaikea rata ei ollut ollenkaan, ainoastaan seiso -käsky on päässyt unohtumaan jostain syystä eikä meinaa onnistua treeneissäkään. Hieman jännitti tuo istu-hyppy väli, kun Rudi on päässyt agilityn makuun. Agissa lähdetään myös aina istumisesta niin en olisi ollut yhtään yllättynyt mikäli Ruu ois lähtenyt ilman lupaa hyppäämään. Eipä lähtenyt vaan tuli kiltisti vierellä ja näytti mutisevan matkalla jotakin ”eikö pääsekään hyppään” tyylistä. Käsky olikin hepuliapinan radan kohokohta ja suorastaan lensi hypylle, mutta pettyi jälleen kun ei ollutkaan yhtä hyppyä enempää. Houkutuksessa oli kaksi lelua, joista toinen oli Ruun yksi lempileluista, possu. Arvatkaa kuka ajatteli, että tässä viimeistään hankitaan se ensimmäinen -10 houkutukselta vaan eipä nelijalka vilkaissutkaan leluihin.

Pisteitä lähti huikeat kaksi pistettä, joka tarkoitti meidän parasta tulosta virallisissa. Toinen yhden pisteen virhe lähti spiraalilta, joka oli ohjaaja virhe enkä yhtään tiedä mistä se lähti, kun en mielestäni mitään siinä tehnyt. No tuomari huomasi jotain pientä ja that's it. En muista mistä toinen piste lähti, kun paperia en tähän hätään löytänyt, mutta oletan sen tulleen juurikin istu, seiso, kierrä koira -kyltiltä, kun jouduin sanomaan kolmesti seiso ennen kuin herra suvaitsi nousta ylös. Hieman ärsyttää tämän vaikeus, sillä kesä alussa saatiin kehuja siitä miten hienosti Ruu tekee tämän tehtävän. Eipä auta muu kuin treenata vähän lisää, jotta vältytään mahdollisesti ensi kisoissa pisteen menetyksiltä.

Päästiin maaliin kuitenkin ilman suurempia vaikeuksia ja tulokseksi tuli 98 pistettä. Startattiin kymmenentenä, joten saatiin seitsemän koiran verran jännittää kuinka korkealle pisteet riittää. Mentiin nimittäin sillä hetkellä kärkeen. Viimeisen koiran aloittaessa oltiin edelleen kärjessä (, jota en olisi uskonut) ja niin siinä kävi, että koirakko uusi yhden neljänneksi viimeisen kyltin, joka tarkoitti meidän voittavan kisan. Huh! Eipä ole tätä ennen tarvinnut virallisissa jännittää päästäänkö sijoituksille asti. Yleensä kun meidän tuloksen on pyörineet 67-93 pisteen välillä.