08 heinäkuuta 2015

Muriseva kääpiö.



Tulipa kirjoitettua älyttömän pitkä teksti, jonka onnistuin hävittämään. Eikun uudelleen näpyttelemään tiivistetty versio..

Rudi on herkkä koira, jolle jää helposti pitkäski aikaa huonot kokemukset mieleen, niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Hyvä esimerkki on, kun yhdellä korvaavalla agitunnilla bc pääsi lähtemään Ruun kimppuun. Olin lähtenyt hitaasti kävelemään kohti tehtävää, jossa bc vielä oli, mutta tarkoituksena pysähtyä turvavälin päähän. Enhän itsekään tykkää, että tullaan liian lähelle. Välimatka oli bortsulle ilmeisesti liian pieni, sillä sepä lähti juoksemaan Ruun päälle. Vastaavanlaisessa tilanteessa en ennen ole ollut, joten en osannut reagoida muutoin kuin irrottamalla hihnan. Ruu peruutteli hetken, mutta samassa olikin jähmettyneenä bortsun alla. Vammoilta onneksi vältyttiin, mutta Ruu alkoi tapahtuneen jälkeen katsoa kaikkia bortsuja kieroon, mutta haukkuu vain tälle yhdelle. Onneksi! Tämäkin vain siksi ettei heti tunnin alussa voitu sanoa, että kannattaa pitää oikeasti reilu väli sen koiran kanssa.

Iltapäivälenkillä tapahtui taas. Ei murinaa pahempaa, mutta saattaa jäädä tapaus Ruun mieleen niin, että seuraavalla kerralla alkaa haukkumaan jo kaukaa. Meitä vastaan tuli nainen kolmen pienen koiran kanssa, joista kaksi oli irti (taajamassa). Toivoin naisen ottavan koiransa kiinni, kun huomasi etten halua sen koirien tulevan haistelemaan. Laitoin nimittäin Ruun lyhyelle oikealle puolelle, sillä puolen kun käveltiin. Lisäksi menin reilusti nurmikon puolelle, joskaan tarkoituksenani ei ollut kiertää koiria kilometrin päästä, vaan nainen koirineen täytti koko asfaltoidun tien. Aluksi koirat näyttivät tottelevaisilta, joten tuli pieni huh -fiilis, mutta samassa yksi koirista ampaisi meitä kohti muristen. Tässä vaiheessa Ruu ei sanonut mitään, katsoi vain hämmästyneenä jatkaen matkaansa. Ruun reagointi ihmetytti itseänikin, sillä yleensä tuossa vaiheessa on alkanut haukku. Ohitettiin muriseva koira, joka jatkoi meidän perässä muristen. Ruu alkoi jo hermostumaan ja kurkkimaan taakse, taisi kerran oikeutetusti murahtaakin. Koira tuli vielä Ruun naaman eteen murisemaan, josta ärsyyntyneenä vilkaisin omistajaa vihaisesti. Eipä sieltä tullut kuin "Tulisitko Sesse pois sieltä", joka ei koiraan tehonnut. Otin Ruun toiselle puolen ja päästiin ohittamaan koira, joka ei enää lähtenyt seuraamaan. En tosin katsonut jäikö itse vai ottiko omistaja kiinni, mutta puhe jatkui tähän tapaan: "Miten sä nyt noin murisit, tuhmaa". Plaah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti