06 elokuuta 2015

Shelttileiri 2015



Luvassa pientä tekstin tynkää viikonlopun Hämeen Shelttien leiristä, jossa oltiin ensimmäistä kertaa. Viime vuonna kun ei päästy tokokokeen vuoksi, vaikka mielessä kävi kyllä mennä. Ilmeisen sekava teksti tulossa, sillä en kirjoittanut mitään ylös jo leirillä. Ei dementikko nimittäin muista kaikkea, vaikka kyseessä oli vain viikonlopun (kaksi puolikasta päivää ja yksi kokonainen) verran muistamista.


Perjantai


Aamulla alkoi järjettömällä vauhdilla pakkaamisella sekä hurjalla pähkäilyllä puuttuuko jotain. Pyörin useamman hetken ympäriinsä, kun kaikki oli kateissa, vaikka edellisenä iltana muka laitoin kaiken yhteen paikkaan, jotta aamulla ehtisi hyvin pakkaamaan. Mä kun tunnetusti jätän ihan kaiken viimeisille minuuteille. Epäuskoisena kannoin reput valmiiksi odottamaan eteiseen, jotta en unohtaisi niitä astuessa ovesta pihalle. Näin on nimittäin käynyt useamman kerran. Sitten alkoikin pieni jännitys. Enkä tiedä miksi. Viesti kyyditsijältä tuli aiemmin kuin odotin, jonka johdosta iski jännityksen poikasen kaveriksi paniikki. Muistinko varmasti kaiken tarpeellisen? Ovi kiinni ja eikun menoksi.

Kun viisi koiraa, neljä ihmistä ja niiden tavarat iskettiin autoon, tuli tila-autokin hiukka täyteen. Mahduttiinpa me kuitenkin juuri ja juuri. Kierrettiin Valkeakosken kautta, sillä haettiin palkinnot leirinäyttelyä varten.  Varauduin reilun kahden tunnin ajomatkaan, koska Google Maps näin väitti, mutta eipä se matka oikeasti tainnut kestää menomatkalla kuin reilun tunnin verran. Saavuttiin paikalle tarkoituksella puolituntia ennen sovittua aikaa, jotta ehdittiin kurkkia hieman paikkoja ja heittää kamat mökkiin ennen muiden tuloa. Ehtipä Ruu ensimmäisen viiden minuutin aikana tehdä ripulit matolle. Taisi olla aivan liian kamalaa matkustaa Pöppiksen kanssa samassa häkissä. Hirveetä rääkkäystähän se on uroksen matkustaa nartun kanssa samassa häkissä, terveisin Rudin logiikka. :D

Yhteensä meitä koko viikonlopun leireilijöitä oli seitsemän aikuista ja neljä lasta.  Parin tunnin päästä saapumisesta käväistiin iltapalalla, jonka yhteydessä oli pieni esittely kierros. Että mä vihaan sitä, kun pitää esittäytyä! En saa sanoja suusta ulos, vaikka päässä kehittelisin kuinka järkevän parin lauseen esittelyn. No, sain mä jotain epämääräistä sönkättyä. Sitten pyörittiinkin hyvä tovi ulkona, jonka jälkeen siirryttiin mökkeihin. Siinä meni loppuilta Skip-boa pelatessa. Liian koukuttava peli, joka oli pakko ladata puhelimeen viikonlopun jälkeen.

 

Lauantai 


Säpäsähdin aamulla hereille ensimmäisenä varmaan kuudelta aamulla, kun kuulin Rudin tassuttelevan huoneesta ulos. Kuulostelin hetken ettei vaan menisi nostelemaan jalkaa minnekkään. Eipä ihme kyllä käynyt vaan palasi samantien takaisin, oletan käyneen vain tarkistamassa ettei kukaan pääse livahtamaan sen huomaamatta. Sammuin kuitenkin uudelleen ja heräsin uudelleen ehkä puolikasin maissa. Yllättävän aikaisin siihen verrattuna, että oon viimeiset kaksi kuukautta herännyt ehkä 9-10 maissa. Pikaisen aamulenkin jälkeen oli aamiaisen vuoro, joka on tuottanut ongelmia niin kauan kuin muistan. En ole saanut sitten vitosluokan alas aamuisin yhtään mitään. Mitä nyt harvoin joskus jossain yrittänyt jotain syödä.

Sitten olikin tempputuokion vuoro ennen temppurataa. Laitettiin paljon erilaisia temppuja, joita oli aikaa treenata puolitoistatuntia. Käväistiin nopesti kaikki helpot läpi ja jäätiin pitkäksi aikaa jumittamaan takatassut tasapainotyynylle -kyltille sekä etutassut tasapainotyynylle, pyöri -kyltille. Pyöriminen saatiin paremmalle mallille, mutta takatassujen laittaminen tasapainotyynylle oli jotain kamalaa edelleen.
Meidät käskytettiin korkata kymmenen liikkeen temppurata, jossa vaikeuksia tuotti merkin kierto. En ymmärrä mikä siinä oli niin vaikeaa käsittää, kun kuitenkin ollaan treenattu ihan minkä tahansa kiertoa jatkuvasti. Ehkä merkki oli liian huomaamaton, kun ollaan hetki kierretty lähinnä puita ja esteitä?  Ryömiminen meni myös hieman penkin alle, kun takapuoli nousi liiankin korkealle, mutta teki ees ilman murinaa.

Lounaan jälkeen oli vuorossa se kuuluisa leirinäyttely. Jako meni pennut, urokset ja nartut. Pentuja oli kaksi, joten valittiin vain paras pentu. Uroksia oli huikeat neljä kappaletta. Ruu oli pätevämpi kuin koskaan, tietysti heti sen jälkeen kun olin sanonut ettei tassuttelusta tuu mitään. Kuvien perusteella tassutteli pidempää askelta kuin normaalisti. Kehitystä, kehitystä! Pöydällä seisoi tuttuun tapaan nätisti, kunnes kädet alkoivat menemään häntää kohti. Jänskättää hieman edelleen, mutta ei kiemurtele enää kuten joskus muinoin. Seisoipa kaveri nätisti myös maassa ja jaksoi katsella pääosin vain namikättä. Eipä ole tainnut koskaan olla noin rauhallinen kehässä. Täytynee siis kuluttaa edellisenä päivänä viikon energiat jotenkin ja tehdä jotakin energiaa vievää myös ennen kehää, haha. Oltiin yllättäen urosten kakkosia, vaikka ennen kehää sanoinkin tuloksen olevan varma nelonen.

Sitten käytiinkin taas iltapalalla (kyllä, viideltä), jonka jälkeen mentiin jälleen pelaamaan korttia. Kun ei saatu kolmatta kierrosta päätökseen ennen makkaran/lättyjen paistoa (kasilta) niin Heidi kävi huikkaamassa, että vartti vielä vaan eipä saatu siinäkään  ajassa kierrosta päätökseen. Päätettiin jättää kierros kesken. Saatiin lättyjen paiston ajaksi pari arvoitusta mietittäväksi, jotka oli just sellasia "no nii tietenkin". Sitten koirat pääsivät jälleen  lenkille ja korttien pariin, kunnes alkoi silmät menemään väkisin kiinni.



Sunnuntai menikin hyvin nopeasti. Aamulenkin jälkeen pakattiin auto ja siivottiin mökki. Kävi yllättävän nopeasti, joten ehdittiin tekemään tämä ennen aamiaista. Nopean aamiaisen jälkeen lähdettiin tekemään jälkeä läheiselle pellolle. Jälkiviisaana (!:D) olisi voinut käydä tekemässä jäljen jo ennen aamiasta, jotta olisi ehtinyt olemaan tarpeeksi kauan. Esimerkiksi Rudi ei löytänyt ollenkaan jäljen päätä, vaan suunnisti lopulta jäniksen jälkiä pitkin ja söi papanoita. Pääasia kuitenkin oli, että Ruu nappasi idean ja lähti lopulta jäljestämään eteenpäin eikä palannut takaisin tiettyyn kohtaan etsimään namia. Totesin, että syy sille että Ruu viihtyi hyvin kauan alkupisteessä oli nimenomaan sitä, että olen aiemmin heitellyt sille pienelle alueelle namia, joten oletti kaikkien namien olevan vain yhdellä pienellä alueella. Hauskaa tuo kuitenkin oli kokeilla. Sitten olikin jo lounaan vuoro, jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan kotia kohti.

Mielestäni oli oikein onnistunut leiri ja varmasti suunnataan ensi vuonna uudelleen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti