09 elokuuta 2015

Yksi pk-koira tänne, kiitos!




Kun on päässyt kokeilemaan ei-oikean koiran kanssa hakua ja jälkeä, on tosisaan alkanut kyteä pieni pk-koirakuume. Eihän me Rudin kanssa niin tavoitteellisesti treenata kumpaakaan, kun ei kisoihinkaan pääse, mutta jos saisi vähän kiinni lajeista ennen truu harrastuskoiran ottamista.

Sunnuntain ensimmäisen jäljetys kokeilun jälkeen innostuin kyllä hurjasti. Meninkin heti maanantaina tekemään jäljen kahdesti, sillä ensimmäisen sotkivat tietämättömät lapset mennessään pelaamaan palloa. Jälki meni huomattavasti paremmin kuin sunnuntaina, sillä annoin jäljen vanhentua puolitoistatuntia eikä kentällä ollut niin hurjasti muita herkullisia tuoksuja, kuten jäniksen papanoita. Tein alun kolmioksi neliön sijaan ja kaverihan lähti hyvin etenemään. Pieni epävarmuus iski muutamaan otteeseen ja palasi pari askeletta taaksepäin ja kysyi usein "vieläkö?". Toisen lyhyen jäljen tein meidän pihaan, joka taas meni vuorostaan huonommin. Ruu meni vain edestakaisin eikä tajunnut yhtään.

Aloin lukemaan tarkemmin jäljestyksestä vasta perjantaina ja huomasin esimerkiksi ettei koiraa saisikaan päästää palamaan takaisin, vaan pyytää jatkamaan eteenpäin. Pientä sisäistettävää vielä on ja täytynee vielä tutkia sääntöjä ennen kuin lähtee tekemään seuraavaa jälkeä. Vaikkei toisaalta niin tarkkaa olekaan, kun vain hauskan vuoksi tätä tehdään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti