17 syyskuuta 2015

Jos oppis ohjaamaan.




Tämänmoista rataa tehtiin muutama viikko taaksepäin agissa. Tehtiin rata puoliksi eli esteet 1-7 ja 8-15. Koin jonkinlaisen ahaa-elämyksen mölleissä, sillä sen jälkeen ei ole toistaiseksi ollut ongelmia muistaa ratoja. Vaikka eivät nuo niin pitkiä yleensä olekaan, 10-15 estettä. Hassua!

Kakkos hypyn jälkeinen välistä veto valui aina jäätävän pitkäksi, koska joko mä olin myöhässä tai Rudi ei vaan kuunnellut. Samoin kuin kolmoselta nelos hypylle. Kaarsi aina keinun kontaktille, josta palasi hyppäämään nelosta . Putkeen lähetys toimi kerrankin miltei suoraan neloshypyltä. Sen jälkeisen hypyn Rudi hyppäsi aina väärinpäin, kun käänsin itseäni estettä kohti hieman liian ajoissa, jolloin Ruu ymmärsi väärin. Aina liian ajoissa tai liian myöhässä. Pöh!

Loppurata meni oikein kivasti, mitä nyt on alkanut taas puomilla hyppimään kontaktien yli. Valssatessa 12 ja 13 välissä Ruu joutui kaartamaan älyttömän kaarroksen, koska valssasin myöhässä. Noh, ehkä se siitä joskus, kun oppii luottamaan koiraan niin uskaltaa tehdäkin jotain ja keskittyä siihen mitä pitäis tehdä.



 Tämä oli kiva rata, joskin jäin jälkeen aina tuossa kolmen esteen takaakierroissa ja välistävedoissa. Kepit olivat ainoa suuri ongelma, eikä millään meinannut saada kokonaista suoristusta. Aina jäi jokin keppi välistä tai aloitti vasta toiselta kepiltä. Keppien jälkeen unohdin koiran, joten renkaaseen taisi mennä suoraa vain kerran.

Rataa kokeiltiin myös kädettömästi ja ilman ääntä. Kädettömästi meni vielä hyvin ja keskittyi rataan hiukan paremmin, mutta ilman ääntä meni aivan lukkoon. Jäi jäljestämään ja oli todella epävarma. Oletan Ruun luulleen mun olleen vihainen.



Viimeisin rata onkin tässä. Jatkokurssin ja jatkuvan ryhmän väliin kun olisi tullut kaksi viikkoa välia, mikäli en olisi tälle viikolle ottanut irtotuntia. Täytynee käydä pitämässä ne minimaaliset taidot yllä.

Ensimmäiseksi ongelmaksi koitui ohjata kakkos hypyltä kolmannelle. Rudi veti aina ohitse, kun jäin liian lähelle muuria. Kun siirsin itseäni hieman lähemmäs kolmatta estettä niin johan meni. Aalta putkeen kun olisi ollut järkevintä tehdä kaarros niin, että pyörähdän itse vasemmalle vaan minäpä jäin aina vain seisomaan, koska en muistanut. Putkella jäin aina koiran oikealle puolelle, joka toki oli hyvin fiksua. Sain viissiin kerran onnistuneen puolenvaihdon. Putki-hyppy väli koitui muistaakseni myös haastavaksi. Minä kun aina tungin liian lähelle ja koira väärältä puolelta.

Sinisellä merkitty rata meni ilman sen suurempia ongelmia. Pääsi myös kokeilemaan miten koiruus irtoo puomille, kun itse lähdin putkelta keppien vierestä ottamaan Ruun vastaan. Hienostipa tuo sinne ryntäsi, aivan kuin karatessaan kakkos hypyltä puomille. Enkä kyllä tosiaan mitään käsitystä, mistä keksi sinne lähteä. Kepit olivat jostain syystä todella tahmeat eikä tainnut tehdä kokonaisia ollenkaan.

Näistäkin radoista oltaisiin helposti saatu hyvä keskeytymätön rata, jos vain itse osaisi tehdä radalla jotain. Aina tulee vähintään yksi "mitänytmitänytmitänyt"- kohta ja koira karkaa tai mä heitän koiran jonnekkin ihan muualle, kuin piti. Ehkä se tästä joskus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti