05 lokakuuta 2015

Sussa on kipinä, sen kanssa synnytään.



Hämeen Sheltit järjestivät kahdelle päivälle paimennusta Urjalan Koira-Kehrolla ja me lähdettiin Rudin kanssa heti ensimmäisenä päivänä kokeilemaan. Täytyihän sitä päästä näkemään mitä Hepuliina lampaista tuumaa, kun ollaan samalla puolen aitausta eikä vain kurkita aidan takaa. Silloin Rudi oli jo tosi kiinnostunut lampaista, joten pieni toivon kipinä tuli, mutta pelkäsin kaverin vain hepuloivan.

Paikalle saavuttiin kymmeneksi. Aloitettiin lyhyellä infolla, jossa oli yleistä tietoa paimennuksesta ja mitä tullaan päivän aikana tekemään. Siinä vaiheessa, kun puhuttiin järjen valosta alkoi väkisin naurattamaan, koska olin ihan varma ettei tuosta sellaista tässä tilanteessa löydy ollenkaan. Rallattelee omiaan, ei kuuntele mitään eikä varsinkaan anna kiinni. Päivän tehtävänä oli sytytellä koirat tähän juttuun ja mahdollisen syttymisen jälkeen kokeilla antaa koiran tuoda lampaat ohjaajalle. Mielikuvat tulevista tapahtumista alkoi rullata jälleen.

Koirat pääsivät kahdesti lampaille, ensin kiinni liinassa ja sitten mahdollisesti irti. Rudi oli vuorossa neljäntenä, joten hieman alkoi ehtiä jännittämään mitä mahtaa keksiä. Saatiin tehtäväksi hakea uudet lampaat, josta olin hieman "apua"-fiiliksellä, mutta eipä tuo mitään tuumannut ja onnistui hienosti. Sitten päästiinkin liinan kanssa testailemaan mitä Rudi lampaista sanoo. Päätti tämä koiruus yllättää kyllä kaikki. Ei hepulihaukkua, ei murinaa, ei hyökkäyksiä kohti. Vaan Rudi päättikin näyttä, että kyllä se osaa. Ravaili vaan coolisti liina löysällä ja totesi "näin se menee". Anteeksi mitä? Koira joka vetää ihan kaikessa helposti överiksi ja heittää korvat roskiin.

Seuraavalla kierroksella oltaisiin saatu jättää liina kokonaan pois, mutta päätin ottaa sen varmuudeksi kiinni koiraan, koska pelkäsin ettei tottele olleessaan irti. Näin siinä hieman kävikin, kun kaverilla meni hieman yli eikä malttanut lopettaa. Kerran meni ympärikin, kun otin liinasta kiinni, kun jäi jahtaamaan lammasta eikä kuunnellut hidasta käskyä. Sai kiinni kyllä ideasta, että ne tuodaan ohjaajalle, mutta lopettamaan ei meinannut malttaa ollenkaan. Pysähtyi kuitenkin aina silloin, kun pääsin sen ja lampaiden väliin. Lähdössä Rudi lähti suoraan lampaiden perään, jolloin kävi muutaman kerran niin, että lampaat lähtivät eri suuntiin ja Ruu alkoi jahtaamaan. Yritin ohjata myös kepillä lähtemään kunnon kaarelle, mutta silloin jähmettyi vain paikalleen, kuin peläten ettei saa mennä. Ei ensikertalainen kaikkea voi heti osata ja oon todella, todella tyytyväinen ja ylpeä jo tuostakin! Saatiin vinkki siitä miten tulisi opettaa kepin väistäminen, jos aiotaan joskus lähteä uudelleen. Tämä on edistynyt siihen, että kääntää pään muttei ota vielä askelia pois päin.


Meidän piti lähteä jo viime vuonna kokeilemaan mitä Rudi lampaista tuumaa, mutta meillä taisi olla samana päivänä tokokoe, joten ei valitettavasti päästy. Onneksi tänä vuonna sattui päivä sopimaan niin true lammaskoira pääsi näyttämään taitonsa. Toinen paimennuspäivä olisi tänä sunnuntaina, jonne olisi vielä tilaa ja kiinnostaisi kyllä lähteä heti uudemman kerran. Valitettavasti eilen onnistuin satuttamaan jalkani niin, että en pysty kunnolla kävelemään, joten varmuutta ei ole mahdanko päästä. Noh, tänään on lääkäri niin tietää miten pahasti kävi. Eikä se maailmanloppu olekaan, vaikkei pystyisikään lähtemään, koska myöhemmin ehtii kyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti