Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Rudi pääsi synttäreiden kunniaksi neljän radan verran agilitya, kun SportDogParkilla järjestettiin kisanomainen treeni. Lähtölupa pillillä ja myös aika otettiin. Ilmoittauduin möllitasoiselle sekä ykkösluokantasoiselle radalle. Kaksi starttia molempia. Huomasin, että viimeisillä radoilla Rudi oli kuuliaisempi. Johtuiko siitä, että alla oli jo pari rataa vai siitä, että itseä ei enää jännittänyt vai molemmista.
Mölliradalla Rudi juoksi muutamat kunniakierrokset ja kävi moikkaamassa myös tuomarin. Ei sentään mennyt vääriä esteitä vaan päästiin jatkamaan rataa oikein.
Ykkösluokan tasoinen rata hieman jännitti, mutta radan nähtyäni jännitys katosi, sillä sekin vaikutti kovin helpolta. Kepit tuntuivat olevan vaikeat eikä Rudi meinannut millään päästä niitä, vaikka autoin hirveästi. Lopulta niihin haettiin parit verkot ja menivät ihan ok. Lentokeinu hieman hirvitti, mutta onneksi ei mitään tapahtunut. En tiedä olettiko Rudi sen olevan puomi vai kiirehtikö mun perään liikaa.
Meidän tasoon nähden, mielestäni radat menivät oikein kivasti. Putkien ohittelu hieman hämmensi, mutta ehkä en vain itse ollut selkeä. Ehkä uskalletaan ensi vuonna virallisiin kisoihin, kunhan vielä saadaan varmuutta eikä Rudi lähde hepuloimaan isolla kentällä.
Videon kaksi ensimmäistä rataa © Jenni Nurmi
Tasan viikkoa myöhemmin lähdettiin vähän pidemmälle rallykisoihin Riihimäelle. Kuulin kaverin lähtevän, joten lähdettiin samaa matkaan sinne. Tavoitteena oli napata vihdoin tulos voittajasta. Paikka oli varsin mukava, jossa ei ollut liikaa tuoksuja nuuskijalle. Kartturia tosin jännitti ihan liikaa, jonka vuoksi alkoi kisasuorituksen aikana nuuskimaan mattoa.
Poistin videon vahingossa ennen kuin oli tallessa muualla kuin muistikortilla. Toisaalta hirveästi ei jäänyt tästä radasta kerrottavaa. Napattiin heti toiselta kyltiltä kympin vähennys, kun jäätiin jumittamaan eikä meinattu päästä eteenpäin. Kun lopulta päästiin eteenpäin niin tehtiin käännös eriaikaan. Toinen kymppi lähti askeleet -kyltitä, sillä taisin ottaa askeleet 2-3-4 -tyyliin. Voisin vaikka opetella laskemaan. Loput vähennykset olivat pienempiä, mutta niitä oli sen verran ettei tullut tulosta. Rudi toimi varsin kivasti loppuradalla, kun oma jännittäminen lähti pois. Peruuttamista hieman jännitin, mutta turhaan, sillä Rudi peruutti ihan suoraan. Meidän kisat olivat tältä vuodelta tässä, joten RTK3:sen metsästys jatkukoon ensi vuonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti