05 joulukuuta 2015

Enkä karkaa kauas Nevadaan, kun käsitän, muutkin mokaa.



Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Rudi pääsi synttäri agiliitelemään, kun SDP:llä järkättiin kisanomainen treeni. Lähtölupa pillillä ja aika otettiin. Ilmoittauduin möllitasoiselle ja ykkösluokan tasoiselle radalle eli yhteensä neljä starttia tuli juostua. Selkeästi huomasi, että mitä useampu startti takana (= väsyneempi) sitä kuuliaisempi Rudi oli. Täytynee muistaa tulevaisuudessa virallisiin kisoihin mentäessä, että soopeli kannattaa kunnolla väsyttää, jotta vältyttäisiin ylimääräisiltä hepuleilta radalla. Nimittäin mölliradalla Rudi juoksenteli kahdesti kunniakierrokset ja kävi moikkaamassa "tuomariakin", mutta ei mennyt omia esteitä. Se jos mikä on positiivista! Muutamat esteen ohijuoksut tulivat, kun ilmeisesti hieman liian myöhään huutelin käskyjä ja oletti olevan seuraava putki/hyppy. Rudi on todella tarkka siitä missä vaiheessa tulee käsky ja miten käsi/kroppa on. Mikäli on millinkin väärässä asennossa tai huutaa sekunnin sadaosan liian myöhään käskyn, ei mene. Etenkään jos ei kuule käskyä, sillä pöhkö luulee heti, että oon vihanen. Toinen rata menikin jo hieman sujuvammin.

Hieman ennen ykköstasoisen radan rataantutustumista, hiukan jännitti millainen rata sieltä tulee. Minä kun tunnetusti unohdan helposti helpoimmankin radan tai ainakin sitä aina luulen. Vaan kappas, ei ollutkaan. Kepit koituivat suurimmaksi ongelmaksi, vaikka ovatkin nyt menneet todella hyvin, vaikka epävarmat ovatkin. Ehkä Ruu olikin jo liian väsy keskittyäkseen hieman epävarmaan esteeseen? Toisella kierroksella hait muutaman verkon, mutta jäätiin jumittamaan silti, vaikka tuolla määrällä Rudinkin olisi pitänyt helposti ne suorittaa. Ensimmäisen kierroksen lentokeinukin on videolta kurkittuna hauska, vaikka olisihan tuossa voinut tapahtua vaikka mitä. Mutta ehkä saa vähän nauraa, kun mitään ei tapahtunut? Oletan Rudin luulleen sitä puomiksi, kun ensimmäistä kertaa oli kisakorkeudessa ja juoksi innoissaan kunnes tulikin tyhjän päälle. Enkä tietenkään tajunnut huudella mitään vauhtia hidastavaa käskyä.

Radat menivät noin yleisesti meidän tasoon nähden oikein kivasti, vaikka hämmennys iskikin, kun tuo kaahasi putkien ohitse. Eiköhän me uskalleta jo ensi vuonna lähteä kokeilemaan siipiä virallisissa, kunhan saadaan vielä kepit varmoiksi, irtoaminen vielä hiukan paremmaksi ja tarkkuutta sujahtaa oikea este kiertämättä sitä ensin miljoona kertaa.



 Videon kaksi ensimmäistä rataa © Jenni Nurmi

Tasan viikkoa myöhemmin lähdettiin normaalia hieman pidemmälle rallykisaan, Riihimäelle. Kuulin kaverin lähtevän, joten kysäisin josko mukaan mahtuisi yksi soopeli ja mahtuihan tuo. Tavoitteena oli napata vihdoin tulos voittajasta. Kisat pidettiin Naurava Koira -hallilla*, joka olikin uusi paikka meille. Varsin mukava paikka, jossa ei ollut liikaa hajuja nenänkäyttäjälle. Kartturia tosin jännitti hieman liiaksikin, jonka vuoksi alkoi sijaistoimimaan nuuskimalla mattoa.

Sanna ehti nipin napin nappaamaan radan videolle, mutta epähuomiossa menin poistamaan sen ennenkuin se oli tallennettuna muualle kuin muistikortille. Vaan eipä tuo haittaa, ehdin itse kurkkia videon läpi kahteen kertaan, hakaten päätä seinään. Tosiaan heti toisella kyltiltä lähti kymppi, kun jäätiin jumittamaan kuurouden vuoksi. Lopulta lähti liikkeelle, mutta taidettiin suorittaa kääntyminen eri aikaan. Toinen kymppi lähti eteen, askeleet -kyltiltä, kun ohjaaja ei osannut laskea, vaikka kahdesti sen suoritin. Taisin ottaa askeleet 2-3-4 tyyliin. Muuten jännityksen lähdettyä Rudi toimi älyttömän hienosti ja loput pisteiden menetykset olivat tasan vain mun mokia. Peruuttamista hiukan jännitin, joskin turhaan kun Rudi meni ihan suoraan, huikeeta!! Meidän kisat olivat tältä vuodelta siinä, joten ensi vuonna lähdetään metsästämään ne hyväsytyt voittajasta. Niin kauan kun en jännitä menee hyvin, eli sille täytyisi saada tehtyä jotakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti