31 joulukuuta 2015

Vuoden viimeisiä treenejä.



Vuoden viimeisenä sunnuntaina lähdettiin vielä kokeilemaan miten sujuu kisamaiset treenit agilityepiksissä. Ajatuksena hiukan jännitti, mutta kisapaikalle saavuttua ei enää tuntunut jännitystä missään. Hyvä näin! Yleensä tuo jännitys tunkee viimeistään siinä vaiheessa, kun oma vuoro lähestyy ja on nähnyt muiden loistavia suorituksia. Loistavaksi suoritukseksi lasketaan myös ne, jotka nappaisivat jokaiselta esteeltä virheitä ja vaikka koira karkaisi kehästä.

Möllirata oli tuttuun tapaan harvinaisen helppo ja looginen rata, jonka jopa tämänmoinen huonomuistinen dementiavanhuskin muisti helposti. Toki muistamista auttoi myös se, että katsottiin minit ensin. Samalla pystyi käyttämään muiden suorituksia hyväkseen sillä, että kurkki mitä ohjauskuvioita muut käyttivät. Lähinnä jännitti muutama kohta, miten ehdin ohjailemaan koiraa, kun itse oon älyttömän hidas. Ongelmanratkaisu oli tällä kertaa lukuisat takaaleikkaukset, joskin vähän jännitti miten hakee esteet isolla radalla. Sielä kun ei yleensä irtoa niin hyvin kuin kotihallin pienellä radalla.

Ensimmäinen vitonen napsahti heti kakkosputkella, kun Rudi veti ohitse. Lähtipä heti rallattelemaan, mutta palasi pian takaisin ja suoraan putkeen. Putkesta taasen rallattelemaan, joskin tuli luokse ja mun mokan takia hyppäsi esteen väärinpäin. Tyhmänä kun odotin kolmoshypyn takana enkä tajunnut ohjata takaakierroksi. Ois voinut jopa pelastaa tilanteen. Ehkä niistä virheistä oppii. Muutama este hyvin ja seiska hypyltä taas rallattelemaan. :D Viimenen takaakierto putkelle taisi ollakin virhe, kun Rudi oli menossa väärästä päästä putkeen tai sitten moka vain oli mun kun menin vähän liian lähellä. Olisin ehkä jopa ehtinyt valssata 12-13 välissä pitkän kaarroksen vuoksi ja olisin saanut helpommin tuon menemään oikeasta päästä putkea heti. Hupsista.

Kisaavienradan ensimmäiset esteet olivat samanmoiset, joten oletan Rudin muistaneen sen ulkoa. Se kun muistaa helposti radat, joita treeneissä toistetaan. Taisinpa näyttää hiukan selkeämmin putken pään, kuin ensimmäisellä radalla. Keinu meni jälleen lentokeinuksi, kun jatkoin matkaa enkä odottanut Rudia. En ees tajunnut toistaa sille sanaa "odota", vaikka hidastamaan muistin huudella. Täytynee muistaa pysähtyä siksi aikaa, että keinu on maassa ja käskyttää, josko sitten pysyisi tarpeeksi pitkään. Mikään kiire kun ei olisi ollut seuraavalle esteelle, kun takaaleikkausta käytin, joten melkein törmäsin koiraan. Tällä kertaa Ruu pelasti ja nätisti hyppäsi esteen, kun normaalisti olis hurauttanut ohitse. Eipä tarvinnut taas kuin ajatella A:ta niin kaveri oli jo siellä. Kepeiltä tulikin sitten vitonen, vissiin kaksikin kun mokoma kartturi ei toistanut tarpeeksi kaukaa ja tiheästi kepikepiä, jonka takia kävi moikkaamassa ihmisiä. Tilanne olisi ollut pelastettavissa, jos olisin malttanut pysyä sadasosasekunnin kauemmin paikallani vaan meninpä liikahtamaan kriittisessä kohtaa ja Luuppis veti kakkosvälistä. Mutta sitten kun se sinne meni niin vetikin huikeimmat kepit koskaan! Hyvällä ohjauksella ois mennyt tuostakin kulmasta oikein nätisti eikä olla edes taidettu koskaan tuosta kulmasta treenata. Mieletön koiruus! Ohjaaja meni ihan pähkinöiksi, joten unohdin valssata keppien jälkeen. Sepä kostautuikin putkella, kun takaaleikkaus ei mennytkään kuten piti. Pelkäsin älyttömästi puomin jälkeistä putkea sekä A:n alittavaa putkea. Olin ihan varma ettei Luuppa tule menemään oikeasta päästä sisään, vaikka olinkin paremmalla puolella. Seuraavaksi olin varma, että Ruu valitsee mielummin A:n kuin putken, onhan A lempparieste, mutta putkiputki jankutus ja käsien taputus teki tehtävänsä. Sitten taas oltiin sillä ongelmaputkella! Silloin ärsytti, mutta nyt naurattaa. Rudilla oli jo pää putkessa, mutta palasikin kysymään olinko tosissani, kun en jatkanut käskytystä. Aikamoisen huono ohjaaja!

Noin muutoin oli aivan loistavat radat ja ihan huikeaa olla radalla! Rudi 7kk agia harrastanut koira olis näillä näkymin kisavalmis, mutta ohjaaja tekee vielä kriittisissä paikoissa virheitä. Joskin virheet, etenkin kisaavien radalla, oli just niissä kohtaa, kun keskittyminen rakoili ja tuli minijännitys.




Eilen puolestaan oltiin piiitkästä aikaa rally-tokon irtotunnilla, jotta saisi vähän palautetta miten treenit kotona ovat tuottaneet tulosta. Toivoin vaikeaa rataa (lähinnä voi-luokan kylttejä), mutta rataantutustumisessa iski pieni epäilys osaamisesta, kun oli hurjasti MES-luokan liikkeitä. Ei olla pahemmin vielä treenattu MES-luokan kylttejä, sillä Rudi sekoittaa asiat niin nopeasti, että täytyy harkita tarkkaan mitä elettä/merkkiä ja sanaa käyttää.

Ensimmäistä rataa mentiin kahdesti, toista rataa kerran ja lopuksi valittiin joko koko rata tai osa tehtävistä. Radat menivät todella hyvin, vaikka ongelmia olikin oikealla puolella oikealle kääntymisissä, jotka ovat tosiaan niitä vaikeimpia. Askel oikealle oikealla oli myös vaikea ja hämmentävä, joskaan ei olla koskaan sitä tehty. Houkutuksessa katsoi kieroon itseään isompaa nallea, mutta jatkoi matkaa kunnes huomasi kapulan ja lähti nuuskimaan. Palasi kuitenkin seuraamaan ensimmäisellä käskyllä. Peruuttaminen meni kahdesti suoraan, kolmannella lopussa hieman vinoon ja uusimisella nätisti suoraan. Hieman on kaveri kehittynyt tuon suhteen! Pakko olla tyytyväinen ratoihin, vaikka hurjasti piti kaveria auttaa ylemmän luokan tehtävissä, mutta kohtuu hyvin niistä selvittiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti