08 helmikuuta 2016

Mites meni noin niinkun omasta mielestä?



Mitäs meidän arkeen kuuluu? Todennäköisesti sitä samaa kuin viimeksi, kun siitä joskus kivikaudella näpyttelin, mutta eiköhän siltivoisi joskus näpytellä siitäkin. Viime aikoina onkin mennyt melkoisen vaihtelevalla menestyksellä. Siinä missä tänään ei haukuta lenkeillä tai sisällä, vedetä lenkillä tai muutoin muistella niitä vanhoja juttuja niin huomenna ollaan ihan mahdottomia. Saatetaan rähistä kenelle vain, vedetään nelivetoa ja haukutaan sisällä kaikille ulkoa kuuluville äänille. Satunnaisesti on päiviä, jolloin haukutaan megavihaisesti jokaiselle ulkoa kuuluvalle äänelle, mutta ei muuta. Nyt tammikuussa Rudi on alkanut aamulenkeillä haukkumaan, satunnaisesti sen lomassa myös pyörimään, kun auto tulee takaa ohitse. Joskaan ei joka aamu, vaan saattaa mennä useampikin aamu ettei hauku ja taasen useampi aamu putkeen haukutaan. Koskaan ei tiedä aamulla, onko tänään kaikki "ärsyttävät asiat" tulossa vai vain joku yksi tietty juttu vai puolet. En ole keksinyt tähän mitään järkevää syytä, koska Rudi on

 ollut niin ylienerginen kuin väsykin "oireillessaan".

Hauskaa tekemistä on kuitenkin ollut mielestäni riittävästi, joskin olen alkanut hieman enemmän kiinnittämään huomiota siihen, että liikuntapainoitteisen päivän jälkeen, olisi seuraava rauhallisempi. Toki hieman rauhallisemmin otetaan myös ennen liikuntapainotteista päivää, jotka esimerkiksi ovat agilitytunnit ja pitkät metsässä/pellolla riehumiset. Niinä päivinä tehdään yleensä kaikkea mahdollista aivotyöskentelyä, jos ei soopeli halua ottaa rennosti. Venyttelyä ja kauratyynyilyä olen yrittänyt muistaa ottaa joka päivä, mutta myönnettäköön etten ole ihan joka päivä muistanut. Oiskohan joku jättilappu seinälle hyvä?


Treeneistä puheenollen, meillä on huomisesta lähtien myös tiistaisin agility tunti. Huikeeta päästä vihdoin treenaamaan kahdesti viikossa agia muutaman kuukauden ajaksi! Sattui pääsemään myös sopivasti tiistain ryhmään niin on välipäivä tuntien välissä. Vielä sopivasti bongasin ryhmän kuukautta ennen seuraavia kisoja niin pääsee tuplasti normaalia enemmän treenaamaan. Josko napattaisiin silloin edes yksi nolla, jos ehdin oppia ohjaamaan paremmin.

Pidettiin viime viikolla rennompi viikko, kun menin alkuviikosta liukastumaan, ensimmäistä kertaa kun tassuttelin ilman piikkejä. Sain sitten satutettua jalan taasen, joten viikko meni jalkapuolena. Vaihdoin tällä kertaa vain jalkaa, vasemmasta oikeaan. Tiistaina tosiaan vain kurkittiin uutta ryhmää ja torstaina päästiin treenaamaan irtoamista, mahdollisimman vähällä liikkumisella ilman käsiä. Eipä jalkapuolen tarvinnutkaan jättää tuntia välistä. Vielä tuo tulee kyllä rasituksessa kipeäksi, jota on tehnyt jo useamman kuukauden ajan. Eipä siis pahemmin tarvitse enää jalkaa varoa, vaikka sitä varmasti hetkisen vielä tekeekin.

Pakko lähteä tarinoimasta nukkumaan, jotta jaksaisi herätä kuudelta ja pysyisi hereillä iltakymmeneen asti. Palaillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti