27 helmikuuta 2016

Soopelin näytelmöinnit

Tulipa pyörähdettyä viime viikonloppuna taas mätsärissä, kun vakihallilla semmoinen oli ja lupauduin talkoilemaankin. Tuli oltua ilmossa rokotusten tarkastajana ja lennosta vaihtaa kehäsihteeriksi. Aiemmin olen tainnut kerran vai kaksi olla ja on kyllä semmonen mikä aina hirvittää, kun kukaan ei ikinä kuule kun huutelen numeroita. Lisäksi hirveet paineet, että laittelenko sijoittuneet oikein.  Noh, pari vinkkiä ja sillä mentiin se hirveä kaksi tuntinen, johon mahtui kaksi luokkaa, isot aikuiset ja pienet pennut. Kun ne luokat olivat ohitse oli hetki vielä aikaa pienten aikuisten kehään, jossa me oltiin kerrankin viimeisessä parissa - yleensä kun ollaan oltu aina ensimmäisessä parissa.

 Rudi oli ihan älyttömän outo, vinkui vain eikä kuunnellut yhtää eivätkä nami tai lelukaan auttaneet. Kehässä ei meinannut seistä ollenkaan, vaan yritti jatkuvasti kääntyä katsomaan takanaolijaa, jota ei tehnyt edes ensimmäisissä mätsäreissä. Pöydällä ei suostunut olemaan ollenkaan keskellä pöytää vaan änkesi ihan reunalle ja oli sillä mielellä, että jos yhtään löysään hihnaa se hyppää lattialle. Lisäksi jännitti aivan älyttömästi selkää, vähäkään kun koski niin tärisi enemmän kuin ollessaan aivan megajumissa. Ravi sentään oli melkosen nättiä! Silti saatiin punainen nauha, jonka otin vastaan hieman hämmentyneenä. En ois kyllä sillä esityksellä uskonut. :D Punaisten kehässä ajattelin, että mehän ei jatkoon mennä, joskin tarkoituksena oli vain saada koiruus toimimaan paremmin kuin parikehässä. Ei ihan onnistunut ja seisotuksessakin kyykistyä ja syöttää namia jatkuvalla syötöllä, joita ei ole kanssa pahemmin tarvinnut enää tehdä. Meidät kuitenkin poimittiin sijoittuneiden joukkoon ja taisi multa päästä jotain "oho" -tyylistä suusta. :D Lopulta sijoituttiin toisiksi eli tulos tällä kertaa sijoituksen verran parempi kuin viimeksi eli PUN2! Oho.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti