19 helmikuuta 2016

Viralliset korkattu!




Huh! Se ois sitten aloitettu virallisesti kisaura agilityssä, kun tammikuun lopulla käväistiin juoksemassa kaksi starttia. Ennakko odotuksia ei sinällään ollut, vaikka tiesin pienen mahdollisuuden olevan jopa tuplanollaan, jos hyvin käy. Realistinen ajatus oli se, että ensimmäinen rata menee rallatteluun ja seuraavalta voi se nolla tulla, mikäli kepit onnistuvat. Itsellä oli kerrankin vain pieni jännitys päällä, jonka oletan olevan sitä normaalia jännitystä. Sitä normaalia kun en itse ole tainnut koskaan kokea, sillä mä jännitän aina kaikkea älyttömän paljon. Oikeasti niin paljon, että mm. oksennus on lähellä, tärisen, ahdistaa ja syke on ehkä lähemmäs tuhatta. Lisäksi en muista ikinä radasta muuta kuin todella pahat virheet, joskus en huomaa niitäkään, ja sanat menevät sekaisin. Kuitenkin agilityssä se vähäinenkin jännitys loppui kuin seinään astuessani starttiin. Tavoitteena kun oli saada vain hyvät radat, joihin voisi olla mahdollisesta hyllystä huolimatta tyytyväinen. Silti radan jälkeen tuli hetkeksi tuttu "en kisaa enää ikinä" -fiilis, koska omat mokat, mutta lopulta totesin vain "hupsista" ja se siitä. Seuraavat kisat siintävätkin jo edessä.


Ratapiirroksiin en ole ihan tyytyväinen, kun kone ei ollut yhteistyöhaluinen, vaan hidasteli niin hurjasti, että päätin luovuttaa. Tämän näköiset radat saatiin tehtäväksi selvittää. Ihan selvitettävissä olevat radat, vaikka hieman B-radan 4-6 väli hirvittikin. A-radalla kävi kuten odotinkin, sillä kakkos putken jälkeen kun en koiraa kuulolla pitänyt niin kaveri lähti omille teilleen. Karjaisin kyllä tänne, mutta kaveri huiteli kierroksen, mennen viereisen putken, joten hylsy sieltä tuli. Päätin kuitenkin jatkaa radan treenimielessä loppuun ja meni ihan ok. Kasi hypyn jälkeen karkasi puomille, vaikka lempieste A oli edessä, mutta mun rintamasuunta kertoi jotain ihan muuta. Kepitkin olivat jotenkin hankalat, joten otettiin kahdesti uusiksi.

Olen ihan varma, että B-radalta ois tullut nolla, jos mä en ois mokannut merkittävän hitaalla ohjauksella. Alkurata sujui älyttömän hyvin! Päätin juuri ennen omaa vuoroa vaihtaa ohjaustaktiikkaa ja juosta putken toiseen päähän koiran kanssa enkä jäädä odottelemaan. Rudi nimittäin meinasi karata taas, mutta huutelin täääälätäälä, johan kääntyi. Radan vaikein kohta, 4-6, sujui mallikkaasti, jonka jälkeen olinkin hurjasti myöhässä. Tein valssin vasta kun koira oli tullut ulos putkesta ja rintamasuunta oli mitä oli, joten meni muurille. Jatkettiin sitten kuitenkin rata loppuun, joka meni myös tuttuun tyyliin. Kaipa noihin voi ihan tyytyväinen olla, vaikka menikin vähän sähläykseksi, mutta oli lähestulkoon normimenoa. Ens kerralla paremmin. ;)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti