27 kesäkuuta 2016

Älä koskaan sano ei koskaan.

Meidän viimeisimmistä ohjatuista treeneistä tokossa on ties kuinka kauan, itsenäisiä treenejä oli viimeksi vuosi sitten ennen viimeisiä kisoja. Silloin lopetin sanoihin ei enää koskaan. Mulla on oikeastaan aina ollut tokoon jonkinmoinen viha-rakkaussuhde. Välillä se on mukavaa, välillä ei. Haluaisin harrastaa sitä, vaikka samalla en halua enkä uskalla. Tavoitteellisesti treenatessa jotakin lajia haluan myös kisata, mutta en pysty tai uskalla enää. Pelkään liikaa epäonnistumista. Mun oma olo vaikuttaa Rudiin herkästi, joka varmasti edesauttaa sen epäonnistumisessa. 

Miksikö mä nyt tästä höpötän? Siksi, että meillä on kaksi tokotreeniä takana! Ensimmäinen oli kaksi viikkoa sitten Eteläpuistossa TamSkin järkkäämänä ja viime viikolla Kangasalla PKY:n järkkäämänä. Huikeen kivat fiilikset jäi näistä treeneistä!




Eteläpuiston treeneissä sai valita paikkamakuun lisäksi neljä omavalintaista liikettä. Valitsin liikkeiksi seuruun, hypyn, kapulan pidon sekä kaukot. Muista tiesi suurinpiirtein miten pitäisi mennä ja mitä oli odotettavissa, mutta kapulan pito ja kaukot olivat uusi juttu. Ensimmäistä kertaa kun uusilla säännöillä oli treenaamassa.

Siinä missä muita liikkeitä halusi pitkän jakson jälkeen mielenkiinnosta kokeilla niin paikkamakuuta jännitti ihan hirveästi. Ensimmäistä kertaa käskyt annettiin yksittäin, joten mielessä kävi kaksi vaihtoehtoa; joko Ruu menee toisen käskystä maahan tai ei mene maahan ollenkaan, kun ei ole varma käskettiinkö sitä. Vaan Rudi ei ollut moksiskaan viereisen käskystä ja meni maahan ensimmäisellä käskyllä. Sitten mietin lähteekö soopeli seuraamaan, kun koirat jätettäessä en sanonut mitään. Seuraavaksi alkoikin sen jännittäminen lähteekö vaiko eikö lähde. Kolmesti tuo kurkki vieressä olevia sen näköisenä, että lähtee ihan just kunnes muisti mun olemassaolon. Minuutti tuntui älyttömän lyhyeltä ja melkonen hämmennys valtasi mielen, kun huudeltiin aikaa. Istumaan Rudi nousi vasta toisella käskyllä, kun hämmentyi muiden käskyistä. Lopulta ei ollut varma käskytettiinkö sitä vaiko ei. Tätä treeniä kyllä lisää! Mutta megasuperbileet kun pysyi!!!

Seuraaminen oli aivan kamalaa! Ihan tuollaista seuruuta en olisi uskonut, vaikka jonkinmoinen olettamus hieman rallya huonommasta seuruusta oli. Siinä kun ei saa kannustaa eikä ole tehtäviä kolmen metrin välein niin kiinnostus lakkaa. Hyvin hyvin hyvin väljää ja pysähtyessä piti kahdesti sanoa sivu ennen kuin istahti tulematta sivulle ja jääden kahden metrin päähän vinoon.

Hyppy oli nätti! Joskin tuossa tilanteessa jännä noin päin. Nyt taasen vanha tuntui hassulta ja noin ollaan tehty aina. Piti hetki miettiä mitenkäs se edes aiemmin menikään, haha. Kivempi kyllä noin!

Kaukoissa tarvitsi molemissa asennonvaihdoissa tuplakäskyt, kun ympäristö vei mielenkiinnon. Häiriötreeniä siis tarvitsee tähän! Tosin kisoissa ei noin lähellä eikä näköetäisyydellä ole yksilöliikkeissä koirakkoa, joten keskittyminenkin on ehkäpä hiukan parempaa. Soopeli myös ennakoi ja nousi siinä vaiheessa, kun liikkuri sanoi "käsky"..

Kapulan pito oli hieno! Rudi rakastaa noutoa ylikaiken ja menee aina hepuliin, kun näkee sen. Täytyisi tosin ostaa ohjatunnoudon kapula, jotta tuossa liikkeessä pää ei kallistuisi ja täytyisi vissiin tuostakin ostaa yhtä pienempi.

Yleisesti ottaen meni hurjasti paremmin kuin oli odotukset. Soopeli pysyi paikkamakuussa, kun ajattelin sen lähtevän juoksentelemaan ympäri Eteläpuistoa eikä sitä saisi kiinni millään ja löytyisi lopulta toiselta puolelta Tamperetta. Seuruu oli älyttömän väljää eikä kontaktia ollut juuri ollenkaan, kun ympäristö vei voiton, mutta se olisi voinut olla paljon huonompaakin. Tokoseuruuta kun ei olla otettu reiluun vuoteen. Hyppy ja kapulan pito olivat niin nättejä kuin osasin odottaakin. Kaukoissa ympäristö vei myös voiton, joten meni hiukan odotettua huonommin, mutta siihen nyt ei auta kuin treeni häiriössä. Jee!




Viikkoa myöhemmin olikin PKY:n järkkäämät kokeenomaiset treenit. Jotenkin oli hurjasti varmempi ja luottavaisempi fiilis, kuin edellisellä kerralla, vaikka edessä olikin kaikki liikkeet. Oiskohan paikkamakuussa pysyminen ja tuttu kenttä liittynyt tähän, haha.

Paikkamakuussa päästiin reunaan, joten olo oli entistä varmempi tämän suhteen. Pieni epäilys toki oli, kun olihan tuo kerran onnistunut paikkis aiemminkin nähty. Rudi meni kerrasta maahan, pienellä hitaudella. Koirat jätettäessä en sanonut mitään, kun avossa täytyy jättää koira ilman käskyä. Muutenkin halusin kokeilla toimiiko käskyttömyys paremmin kuin sanoa käsky (paikka, odota tmv.), kun niillä käskyillä tuo alkoi lähteä. Rudi oli ihan super! Yhtä nopeaa vilkaisua lukuunottamatta tuijotti vain mua. Ei vinkunut, laiduntanut eikä lähtenyt, tuijotti vain! Hieman ennen ajan huutoa alkoi kytemään pienen pieni jännitys ja ajatus "puolet jäljellä". Yhtä hämmentävää, että aika on tosiaan puolittunut. Nousi kerrasta istumaan, joskin hieman hitaasti. Selkeästi hämmentää tuo yksittäin käskytys! Huikee silti!

Seuraaminen meni paljon paljon paremmin nyt! Tiiviimpi, kontakti pysyi paremmin ja pystyttiin tekemään täyskäännös vasemmalle. Joskin tokoon tarvitsis olla vielä astetta tiiviimpi ja oikeasti pysyä siinä. Eiköhän se siitä, kun heinäkuu on pyhitetty kontaktin ja seuruun treenaukselle.

Liikkestä maahanmeno oli ihan perushyvä, jossa tarvitsis seuraamisen olla hiukan tiiviimpää ja kontaktin parempaa. Yllättävän nopea maahanmeno tokoon!

Luoksetulo oli yhtä huikea kuin aina ennenkin. Soopelin lempparein liike noudon lisäksi. Kaveri juoksee aina ihan älytöntä kiitoa luokse ja alkaa hidastaa hiukan liian myöhään, jonka vuoksi menee hiukan (maksimissaan koiranmitan) ohitse. Vanhoilla säännöillä siitä ei vähennyksiä koskaan tullut.

Kapulanpito oli magee, vau!

Kaukon aloitusmaahanmenossa ei mennyt kerrasta maahan, mutta vaihdot sujuivat nopeasti. Nyt nousi vasta mun käskystä eikä liikkurin "käsky".  Hiukan hidas istuminen.

Hypyssä tuli outo kiepsahdus ja jouduin käskyttämään uudelleen sivulle. Ilmeisesti hämääntyi jostakin tai ei ihan ymmärtänyt käskyä. 


Rudi meni normaalia tokosuoritusta huomattavasti paremmin! Ilmeisesti tauko on tehnyt hyvää ja liikeet siinä välissä vaihtuneet kivemmiksi. Ainoa mitä tosiaan tarvitsee treenata on nopeammat istumiset ja maahanmenot liikkeen alussa/lopussa sekä kontaktin pysyminen ja tiiviimpi seuraaminen. Huomasi myös ettei olla pitkään aikaan oltu tekemässä liikkurin huudellessa käskyjä. Kartturi ei muistanut tai tiennyt missä kohtaa liikkuri käskytti ja toimi hiukan liian omatoimisesti, hupsista. Loppukommenteissa "tuomari" oli sitä mieltä, että oltaisiin kuitenkin saatu nipinapin ykköstulos. Seuruu arvioitiin kasin suoritukseksi, joka olisi numeroa parempi kuin aiemmin. Parannettavat asiat olisivat hieman hitaan alku/loppuasennot paikkamakuussa, seuruu astetta tiiviimmäksi sekä ohjaajan treeni liikkurin käskyttäessä. Kuulemma näitä vähän treeniin ja kokeeseen vaan, ettei jää liiaksi treenaamaan. Iiiiks!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti