13 kesäkuuta 2016

Me leikimme ja loikimme nyt näin.

Vähäiseksi on jäänyt näpyttelyt, vaikka oletus kiireettömän kesälomalaisen kesästä olisi sellainen, että ehtisi rustailemaan vähän enemmänkin eikä tulisi kilometreiksi asti kirittävää. Vaan puolet matskuista oli kadoksissa varmaan viikon, kun ilmeisesti lähestulkoon sokea kirjuri piilotti videokameran objektiivin päälle. Eikä sitä inspistäkään ole hetkeen missään näkynyt, mutta joskos se tästä hiljalleen taas.

Tähän väliin voisi turinoida vähän agista, kun postaukset ovat painottuneet jo pidemmän aikaa vain rallyn treeneihin. Aikalailla kuukauden agivideot ois tiedossa, jotta vältyttäisiin miljoonalta minipostaukselta putkeen ja jäätävältä määrältä samaa aihetta sivuavalta postautulvalta. Vai ollaanko kilometri- vai minipostausten kannalla?




Ei kyllä yhtään havaintoa aikajärjestyksestä, kun koneen kansioissa on eri päivät kuin videoiden tiedoissa Youtubessa, joten mennään satunnaisessa järjestyksessä. Melkosen hurrrja seitsemän esteen rata, koska Rudi oli sitä mieltä, että putkeen mennään väärästä päästä. Tuossa ei ollut edes kaikki toistot, joskin suurin osa oli vain hyppy-putki toistoja. Teki mitä tahansa (mikä tahansa sana, ele, liike, ennakointi, taputus, heilutus) minkä vain keksi niin soopeli tykittää väärään päähän. Mä meen täältä, koska mä haluun. Jepjep. En mä sitä kiellä, olinhan mä myöhässä ja ois ehkä pitänyt olla ennen Rudia esteen ohi, koska huomashan sen tuosta pelkästä hyppy-putki toistosta, että kun mä olin ohi esteen niin kyllä katso mihin mennään. Jospa joskus sais lissää vauhtia kartturiin. Saavutus sinäsä jo tuossa, että ehdin tekeen tuplavalssahtelut.


Saatiin kahdet ns. ylimääräiset treenit, koska pari normitreeniä jäi välistä kisojen vuoksi. Olipahan treeniä kahden viikon aikana, kun oli yhteensä neljät aksatreenit ja kahdet rallytreenit. Huurray! Kerran päästiin juoksemaan ihan kisakokoisella radalla kiitos kisojen ja aamupäivätreenien. Aluksi oli hiukan epävarmaa pääseminen, kun oli koulua, mutta onneksi on joustavat opettajat ja sain mennä aksaan. Vikat tunnit oli muutenkin eikä enää mitään numeroon vaikuttavia ihmeellisyyksiä  ees oltais tehty. 

Vaan hypätäänpä takaisin itse aiheeseen. Kerrankin kisakokoisella radalla, jotta ohjaajakin näkisi mitä siellä "kisoissa" tapahtuu. Kyllähän siellä sattui ja tapahtuikin. Soopeli juoksi ensimmäisen putken ympäri, juoksi seiska hypyltä suoraa ensimmäiselle putkelle (koska kartturi), ohitti esteitä ja sitä rataa. Vastaus mokiin on kartturi, kartturi ja kartturi. Heti ensimmäisessä lähdössä huomasin, että soopeli ei tule menemään putkeen vaan kiertää sen ulkokautta ja teki sen monen monta kertaa. Se oli suurin kompastuskivi. Ties kuinka monta kertaa aloitettiin alusta ennen kuin meni ensimmäisellä putkeen. Siinä alkoi palat loksahtelemaan paikoilleen ja oivalsin mistä siinä kisojen epäonnistumsiessa onkaan oikeasti kyse. Mä en hallitse niin isoa kenttää ja niin pitkiä välimatkoja. Ohjaukset alkavat joko liian myöhään tai loppuvat liian aikaisin ja pahimmillaan ovat molempia. Panikoin ehdinkö, jonka vuoksi roiskin huolimattomasti melkein sinne suuntaan ja Rudi ilmeisesti turhautuu ja lähtee sen vuoksi rallattelemaan.

Toinen vaikeus oli lopun sokkari-tuplavalssi. Aluksi en tehnyt enää loppuun valssia, jonka seurauksena soopeli tykitti täysiä suoraan eikä ehtinyt kääntyä viimeiselle estelle. Sokkari-triplavalssi oli siis varsin fiksu ratkaisu, joskin melkoista juoksua ja etenemistä tämänmoiselle "varmistan viimeiseen asti, oho myöhässä" -kartturille. Kerran meinasin jopa juosta suoraan aitaa päin, höhö.



Tässä 1-2 väli oli jotenkin tosi haastava. Rudi luki sen useimmiten takaakierroksi tai tuli suoraa luokse, kun olin itse jotenkin hassussa paikassa, liikuin liikaa tai olin myöhässä. Voihan kartturi ja alkeelliset taidot. Sitten menikin jopa aika nätisti, joskin kepit tuntuivat aluksi haastavilta Rudista. Ensimmäiseen väliin pyörähdys kun tassuttelin takaa ja hömistynyt ilme. No loivempi kaari ja kovat kannustukset niin johan onnistui. Tarkkaa muuten mihin ja missä kohtaa kannustaa eikä kehua saa ennen loppua. Tarkka piski! Melkosen nätisti irtosi putkeen, palasi sieltä ja suuntasi oikeaan putkeen. Eipä muutama kuukausi sitten olisi onnistunut, liekö koira kehittynyt vai kartturi ohjeistamaan joskus paremmin. Sitten tulikin sokkari-valssi-takaakierto. Hyvin lähti valssiin mukaan, mutta sitten kartturille iski muistinmenetys eikä enää ollut varma miltä puolelta koiran piti kirmailla ja siihen jäätiin jumittamaan. Mur.



Tää taitaa olla meidän historian magein rata! Ainoastaan puomi-putki erottelu on selkeästi vielä vaiheessa, kun kaveri meinas lähteä puomille. Vaan onneksipa huutaessa toistamiseen putKI meinasin kaatua niin soopelikin kirmasi oikeaan paikkaan. Onnea oli myös siinä ettei tarvinnut tehdä megavalmisteluita seuraavalle esteelle, koska kepit. Ruu ekana kiertelemään keppejä eikä ongelmaa saada koiruus kiinni. Rataantutustumisessa oli semmonen fiilis ettei tuu mitään, hirveä hepulispurtti kun oli tiedossa. Tietty pientä jännitystä toi A:n ali menevä putki, hyrr. Pakko myöntää ettei soopeli ensin sinne uponnut, mutta parin toiston ja molempien käsien avustamana jopa sukelsi sinne. Ehdinpä jopa pari kertaa koiran edelle, joka on varsin harvinaista. Tuommosia kun alkaa tulemaan lisää niin voitasiin jopa harkita kisaamista. Ehkä.

Kuukauden aksat ois kiritty nyt! Sitten vielä kaksi tai kolme rallypostausta olisi tekemättä ja oltais aikalailla kiritty lista kiinni. Joskin kertynee lissää, jos ei kiirehdi. Palaillaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti