Vähäiselle on jäänyt päivittäminen tänne, mutta nyt olisi vuorossa ainakin kilometrin mittainen agilitypostaus. Enää en ole varma järjestyksestä, joten mennää satunnaisella järjestyksellä.
Tällä kertaa tehtiin seitsemän esteen rataa, koska Rudi meni joka kerta samassa kohdassa väärästä päästä putkeen. Tässä ei ollut edes kaikki toistot. Yritin mitä vain niin Rudi lukitsi putken väärän pään. Toki itsekin olisin voinut olla nopeampi ja tehdä ohajukset ajoissa valmiiksi.
Saatiin kaksi korvaavaa treenikertaa kisojen vuoksi, joten oli kahden viikon aikana neljät treenit. Agilitytreenien lisäksi oli myös kahdet rally-tokotreenit. Olipahan ainakin treenejä! Kerran päästiin juoksemaan ihan kisamittaisella radalla kiitos kisojen ja aamupäivätreenien. Näissä treeneissä tapahtuikin melko paljon asioita, joita kisoissakin tapahtuu. Rudi juoksi ensimmäisen putkin ympäri, juoksi seiska hypyltä suoraan ensimmäiseen putkeen, ohitti esteitä jne. Ohjasin itse huonosti ja olin epävarma, joten ei ihmekään.
Toinen vaikeus oli lopun sokkari-tuplavalssi. Aluksi en tehnyt enää loppuun valssia, jonka seurauksena soopeli tykitti täysiä suoraan eikä ehtinyt kääntyä viimeiselle estelle. Sokkari-triplavalssi oli siis varsin fiksu ratkaisu, joskin melkoista juoksua ja etenemistä tämänmoiselle "varmistan viimeiseen asti, oho myöhässä" -kartturille. Kerran meinasin jopa juosta suoraan aitaa päin.
Tällä radalla 1-2 väli oli jokseenkin haastava. Rudi lukitsi toisen hypyn takaakierroksi tai tuli suoraan mun luokse. Olisin voinut itse olla erilaisessa kohdassa tai jättää Rudi lähtöön erilailla. Kepit olivat vaikeat, kun yritin uutta ohjausta siihen. Hienosti Rudi irtosi putkeen ja vielä oikein päin. Sitten tulikin sokkari-valssi-takaakierto. Hyvin lähti valssiin mukaan, mutta sitten kartturille tuli muistinmenetys eikä enää ollut varma miltä puolelta koiran pitikään tulla ja siihen jumittamaan. Hupsista.
Tämä taitaa olla meidän historian hienoin ratapätkä! Toki itse olisin voinut lähteä toiselta esteeltä nopeampaa ja olla yrittämättä kaatua ohjatessa Rudia ensimmäiseen putkeen. Rudi myös meinasi lähteä mielummin puomille, mutta vaihtoi toisella vihjeellä putkeen. Putki-putki (A:n alta) ei mennyt ihan ensimmäisellä kerralla, vaan Rudi lähti mun perään. Toisella toistolla mun näyttäessä putki molemmilla käsillä löysi oikean esteen. Yleisesti fiilis oli tästä radasta oli oikein hyvä ja tuntui, että päästiin vihdoin siihen omaan kuplaan. Näitä jos saisi lisää ja myös kisoihinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti