21 kesäkuuta 2016

Rally-Tokon tehoryhmä #5-7: Kaikenmoista.

Seuraavaksi tuupataankin ulos viimeisen kolmen viikon rallytreenit. Hyi kuinka huonoksi bloggaajaksi sitä taas itsensä tuntee. Jospa sitä jatkaisi tämän inspiksen vallassa loputkin näpyttelemättä jääneet turinoinnit valmiiksi. Jos vain hermot kestää juminettiä, joka viimeisen kuukauden on toiminut jopa yllättävän hyvin.



Kolmisen viikkoa sitten treenailtiin Eteläpuistossa kera mageen kelin, huurray! Teemana oli käännökset ja puolenvaihdot. Käännökset alkavat olemaan jo ihan jees mallilla myös oikealla puolella, mutta MES-luokan puolenvaihdot ja tuplasaksalaiset ovat tulleet ongelmaksi. Osataan kyllä joo, mutta käsitetään väärin kun katsoo liikaa käsiä eikä kuunnella tarpeeksi käskyä. Tästä syystä ikuisuusprojektina taitaa kontaktin lisäksi olla käsimerkkien häivytys pois.

Näin yleisesti treenit alkuhaukun jälkeen menevät todella mageesti ja koira on ehkä maailman onnellisin saadessaan ralleilla, mutta tämän kertaisissa treeneissä voiton vei ympäristö ja haukku. Meillä oli suoritettavana kaksi pientä rataa, ehkä kymmenisen kylttiä per rata, mutta me otettiin lopulta 1-3 kylttiä. Kaveri komensi ensin tehdessään, sitten hetki ennen kylttiä ja lopulta ihan vain paikallaan seisoessakin. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä oli noin paha koko treenin ajan. Saatiin vinkiksi aiemmin tutun jutun eli ei tehdä ja/tai lopetetaan kesken kun koiruus alkaa haukkumaan. Kehoitettiin komentamaan kunnolla (ei, loppu tmv.) ja vaikka napata pannasta tai kevyesti turkista ja sanotaan ettei näin tehdä piste. Lisäksi yrittää saada kaikin keinoin huomio kartturiin eikä ympäristöön, joten treeneihin mukaan erilaisia leluja ja nameja, jolla saa kiinnostuksen pysymään. Samalla painotetaan koiralle, että käsky on todellakin käsky eli tehdään eikä vain meinata piste. Katsellaan mitä saadaan aikaiseksi ennen seuraavia kisoja!





Toissa viikolla treenailtiin houkutusten ja häiriöiden ympäröimänä. Itse radalla oli kaksi houkutusta, mutta ympäri kenttää laitettiin muitakin häiriöitä. Oli namipurkkeja, kyltin takana ihminen kyykyssä ja  spiraalin tötsien päällä leluja (mm. possu!!). Lisäksi kouluttaja heitteli leluja ja vingutti satunnaisesti lelua. Spiraalin houkutuksia tuo ei edes huomannut, mutta ensimmäisen houkutuksen namipurkki tuoksui liian taivaalliselle, kuten myös toinenkin namipurkki. Kyltin takana ollut henkilö otti katsekontaktin Rudiin, joka oli iloisesti menossa moikkaamaan häntä, mutta malttoikin tehdä tehtävän. Yhtä lentävää lelua vilkaisi nopeasti, mutta havahtui seuraamaan ensimmäisestä käskystä. Toisen houkutuksen kohdalla ei käynyt katsomassa lelua eikä mennyt putkeen, vaikka taisi tehdä mieli!! Muutoin liikkeet tehtiin aika normimeiningillä eli hiukan vinoja/epätarkkoja ja seurasi väljästi.

Lopuksi tehtiin vielä kierros spiraalia niin, että tötsinä olivat ihmiset. Itsellä oli aikalailla aaaapua fiilis, mutta soopeli seurasikin paremmin kuin hetkeen koko spiraalin ajan, joskin kahdesti hämmentyi ja kurkisti taakse, kun kuuli possun röhkinän. Jatkoi kuitenkin matkaa ja kontaktia, kun kommentoin "no mikäs sieltä kuulu, jatketaan".  Tuommosia häiriöhoukutus treenejä pitäis itsekin järkätä enemmän tuolle "mikäs tuolla onkaan, oho piti tehdä jotain" soopelille.





Viime tunnilla pääosassa oli käytösruutu. Olin poikkeuksellisesti myöhemmässä ryhmässä, jossa ilmeisesti muut ovat alo/avo-tasoisia, joten kouluttaja kävi perusteellisesti läpi mitä käytösruudussa tapahtuu. Ensimmäisenä tehtävänä päästiin tekemään pujottelua kierrellen koirakoita, jotka tekivät samalla haluamassaan asennossa ja paikassa (oikea/vasen sivu tai edessä) käytösruutua. Asentoa piti aina vaihtaa, kun koirakko vaihtui. Rudille ei ollut ollenkaan haastavaa, ainoastaan vilkaisi silloin kun toisen koirakon ohjaaja sattui kehumaan koiraa. Sitten olikin radan vuoro, jonka yhteydessä tehtiin käytösruutua. Melkoisen normimeininkiä, hiukan kaukana seuruuta ja hiukan tahmeat eteentulot. Joskin seuruu oli yllättävän mageeta ja tuo pyörähdys-liikkeestä maahan, huh! *sydänsilmäemoji*. Kyllä tuo vaan osaa hienosti ja nopeasti, kunhan malttaa seurata ja olla oikealla fiiliksellä. Tuon fiiliksen kun saisi vielä kisoihinkin niin kartturi ois aika tyytyväinen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti