Viime viikolla oli hurjasti kaikkea, joista ensimmäisenä syyniin pääsee rallyn ratatreenit. Pyrin hyödyntämään kaikki tässä lähellä olevat ratatreenit ja epikset normituntien lisäksi, jotta saisin itse mahdollisimman paljon treeniä onnistuneista ratasuorituksesta. Jos sillä saisi joskus edes vähän taottua sinne päähän, että osataan kyllä eikä sen kriteerin tarvitse olla niin korkealla ja on ihan ok, että niitä mokia tulee.
Tämä ratatreeni oli kolmas ratasuoritus, johon olen itse ollut tyytyväinen reilun kahden ja puolenvuoden rallyuran aikana. Melkosen harvinaista siis. Myönnettäköön kuitenkin heti alkuun, että lähdin uudestaan radalle kahden kyltin jälkeen. Ensimmäisellä kerralla menin ihan lukkoon merkillä ja kouluttajakin sanoin, että rauhotu nyt. :D Mulle ainoat kyltit joita jännitän jo kylttiä paria ennen on merkki sekä peruutukset sivuilla ja edessä. Nekin onnistuvat aina kun päätän, että olen varma sen onnistumisesta.
Aloitin alusta ja heti tuo meni, kun olin itse eri fiiliksellä. Heti perään oli peruutus edessä, joka meni juurikin sillä aaapua-fiiliksellä ja siinä tulos. Toki Rudi saattaa varmallakin fiiliksellä peruutella hiukan vinoon, muttei niin pahasti että siitä napsahtaisi -10 pistettä. Vielä 270 vasemmalle meni hiukan säätämiseksi, sillä sain koottua itseni vasta tuon jälkeen. Sinällään yllättävää, että sain edes itseni koottua. Jännitys kun yleensä jää päälle, kun se kerran alkaa. Muuten rata meni oikein kivasti, jopa omaan silmään. Ehkä pientä hitautta ja vinoa joissain liikkeissä, mutta ei liikaa. Valkovuokkokin oli kerrankin todella nätti!
Tuli keskiviikko ja suunnaksi tuli Oriveden rallykisat. Fiilis oli ensimmäistä kertaa melko luottavainen, ei jännittänyt ja koin radan helpoksi. Lähdössäkin oli vielä varma fiilis siitä, että kyllä sieltä hyväksytty tulee. Jouduin kuitenkin uusimaan heti ensimmäisen kyltin, koska käskytin Rudia liian myöhään ja tulkitsi liikeen puolenvaihtona edessä. Ei siinä, oltaisiin saatu se hyväksytty silti, jos multa ei olisi mennyt pakka sekaisin. En saanut enää itseäni koottua, joten päätin etten uusi enää toista kertaa, sillä sekään tuskin menisi nappiin Rudin aistiessa oman fiiliksen. Ehdin jo hukata lapun jonnekkin, mutta saatiin aikalailla vain isoja virheitä pujottelusta, peruutuksesta sivulla, tulppaanin väärästä käännöksestä (itse) ja edessä peruutuksesta. Siitäkään ei muuten olisi tullut mitään ellen olisi lähtenyt kävelemään liian aikasin. Noh, semmosta tällä kertaa. Käytösruudussa Rudi nuuski ensimmäistä kertaa todella todella vahvasti, jonka oletan olleen sijaiskäytöstä sille, että itsellä oli semmonen kaikki-maailman-kirosanat-tähän -fiilis. Yritin sitten napasa sen kahdesti takaisin viereen, sillä tiesin ettei mitään menetettävää ole. Sieltä sitten napsahti -1 TAL, -3 OV ja -10 TVÄ. Saatiin siis huikeat 43 pistettä ja kolmas nollatulos putkeen. Kerätään näitä nollia hiukan väärästä lajista. :D Mieltä lämmitti kuitenkin tuomarin kommentti, jossa kehuttiin Rudin takapäänkäyttöä ja hyviä siirtymisiä! Ehkäpä sitten seuraavissa kisoissa saisin tsempattua itseäni sen verran, että tulos tulisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti