Shelttileiri 2016

Melkoisesti on taas aika on mennyt eteenpäin eikä saa millään aikaiseksi näpyteltyä aikataulussa postauksia. Oiskohan aika sen koko kesän lupaamani ryhtiliikkeen paikka ihan oikeasti? No, eipä tässä, kipeänä kun on niin ehtisi näpyttelemään lista taas kiinni. 

Kuun ensimmäisenä viiknloppuna oli vuorossa melkoisesti odotettu shelttileiri, joka muuten oli ainoa alaosastojen järkkäämä leiri. Melkosta! Hiukan lauantai pisti jännittämään, kun mut laitettiin vetämään AVO-MES luokkien rallyrataa. Sekin rata tuli laitettua ylös lähtöpäivän vastaisena yönä kolmelta. Se virallinen versio nääs. Pientä jännäämistä oli siinäkin, josko "joutuu" majoittumaan uusien ihmisten kanssa. Minähän oon tunnetusti aluksi ehkä se ujoin ja hiljaisin, josta saa ehkä sen kuvan ettei ees kiinnosta. 

Perjantaina ohjelmassa oli majoittuminen ja tähdättiin toverin kanssa olla paikalla noin tuntia ennen virallista aikaa. Ehdittäisiin vähän tutkia paikkoja ja katsella huoneet, jotta ollaan vähän kärryllä ennen kuin muut tulevat. Siinä ennen iltapalaa ehdittiin hiukan tutustuttiin niihin, jotka olivat tulleet paikalle ja pyörittiin pihalla. Iltapalan jälkeen oli kattava luento MH-luonnekuvauksesta. Luennolla kerrottiin miten luonnekuvaus etenee videon kera sekä nähtiin hiukan tilastoa siitä millaisia pisteitä sheltit ovat saaneet ja miten pisteytys menee. Voisi kyllä ihan mielenkiinnosta viedä Rudin tuonne! Loppuilta menikin tutustuessa muihin, joskin itselle tuli hiukan ulkopuolinen olo, joten pyörin yksinään pihalla Rudin kanssa.

Lauantaina olikin vaikka mitä häppeninkiä! Yhteensä seitsemän tuntia agilitya, rally-tokoa, näyttelytreeniä ja temppruataa. Kaikissa pisteissä riitti kyllä koirakkoja, mutta rally-toko ja agility taisivat olla suosituimmat. Me käytiin Rudin kanssa korkkaamassa temppurata, jossa kaikista hauskin temppu oli pallo jalkojen välissä kävely ja koiran kiertäminen ohjaajan ympärillä. Rudihan ei pyörinyt mua ympäri vaan alkoi kaivaa palloa itselleen. Pallohulluko? Nääh, en usko!   Sen jälkeen mentiin ensimmäisessä ryhmässä agia, kun rally-tokossa aloitettiin alkeet-alo radalla. Tuohan lähti ensimmäisillä kerroilla aina kauas pois radalta nostelemaan jalkaa, eikä meinannut tulla takaisin. Normimeininkiä ulkokentällä! Noh, sitten vähän potkittiin niin johan alkoi toimia.  Tarvis kyllä ehdottomasti kisoihinkin jonkun potkimaan niin tulis tulostakin vähän useammin eikä kaatuis aina omaan epävarmuuteen. Sain jopa ennen lounasta valmiiksi AVO-MES radan ja siellä ehtivätkin käymään vähäiset ylempien luokkien koirakot. Tulipa mokattua "kouluttajana" heti ensimmäisenä, mutta muuten jäi kyllä jees fiilis siitä. Joskin annoin vain lyhyen palautteen radasta.

Lounaan jälkeen testailtiin Rudin kanssa tuo rallyn VOI/MES-radan,  jossa uusittiin houkutus, kun Rudi kävi lelunsa luona ja peruuttaminen sivulla/edessä ei meinannut taaskaan toimia. Sivulla saatiin se toisella kierroksella toimimaan, mutta edessä oli melkosen haastavaa edelleen. Soopeli tuppasi tarjoamaan istumista puolen koiranmitan jälkeen. Muutama vielä halusi mennä radan, jonka jälkeen se vaihdettiin taasen alkeet-ALO -radaksi. 
 

Treenailtiin toverin kanssa hetki tokoa. Otettiin heti alkuun paikkamakuu ja tuohan pysyi reilu kaksi minuuttia paikallaan. Ympärillä oli jos minkälaista häiriötä, kun viereisellä aidatulla kentällä yksi potki palloa koiralleen ja vihelsi/huuteli koiraa, tiellä jotkut vievät koiriaan ja kauempana treenailtiin agilityä. Oma mielipide siihen miksei Rudi pysy kokeessa paikkamakuussa vain vahvistuu, joskin siitä lisää toisessa postauksessa joskus. Otettiin vähän merkinkiertoa ja ruutua, joita ollaan tosi vähän treenailtu. Merkinkiertoa ollaan otettu sen verran, että ehkä puolet matkasta onnistuu ja merkillä täytyy vielä "antaa lupa" tulla, kun on niin vahvasti tuo rallyn merkki iskostunut päähän. Eri sanat niissä kuitenkin on. Ruutua taasen ollaan otettu viimeksi silloin pari vuotta takaperin kurssilla, joten ihmetys oli suuri, että tuo löysi niinkin hyvin! Noutoa otettiin muutama kerta, jossa kapula suussa istuminen on hiukan hidas, kun itsellä on kahta kokoa reilumpi kapula mitä Rudilla tarvitsis. Kokeiltiin toverin kapulaa ja istuminenkin oli nätimpi! Naureskelin ensin ettei se edes mahdu Rudin suuhun, mutta mahtuipa se. Muistaakseni otettiin vielä vähän jääviä, jotka olivat ihan perushyviä. Vielä ennen iltapalaa käytiin juoksemassa kolme kertaa aamupäivästä muuttunutta agirataa. Pääsin kokeilemaan miten tuo menee pienellä sateella ja kyllähän tuo hienosti juoksenteli, joskin kepit olivat tooodella hitaat, kun tuo käveli ne.

Iltapalan jälken olikin vuorossa leirinäyttely. Oli hyvä paikka testata miten Rudi käyttäytyy kehässä, kun on koko päivän touhunnut kaikenmoista. Nykyisinhän Rudi osaa kyllä seistä nätisti paikallaan niin kauan kun on tarvis ja liikkuukin paremmin kuin vaikka kaksi vuotta sitten, mutta pää yleensä pyörii kuin pöllöllä. Seisominen jonossa kun on tylsää, joten pakko kurkkia mitä muut tekee. Se ainoa asia mitä tulisi vielä treenata! Väsyneenä ja kenties jo supernälkäisenä Rudi jaksoikin keskittyä tuijottamaan namikättä hyvin. Jäi myös hienosti seisomaan, jalkoihin kun ei saa koskea tai tuo on ihan solmussa! Siitä palkintona voitettiin urokset ja päästiin pyörähtämään BIS-kehäänkin ollen kolmesta kolmansia, ei siis suinkaan viimeisiä. ;) Lauantai-iltaan mahtui vielä pikainen luento koiran lihashuollosta, lähinnä miten kotona voidaan ennalta ehkäistä jumien syntymistä. Aika tuttuja juttuja oli kyllä. Loppuilta otettiinkin iisisti, rentoa yhdessäoloa ja makkaranpaistoa.

Sunnuntaina oli kunnon nenäpäivä, kun lajeina oli nose work, perinteinen jälki ja verijälki. Me käytiin ensimmäiseksi verijäljellä, joka hieman pisti mietityttämään kun ei ollut mitään tietoa, miten Rudi siihen reagoi. Vaan soopelihan kiinnostui heti jäljestä ja lähtikin jäljestämään hienosti. Pätkiä meni todella hyvin ja nuuski todella tarkasti, mutta välillä oli jos jonkinmoista sijaistoimintoa. Metsäjälki meni ehkä hiukan paremmin, mutta ohitettiin jälki mun toimesta. En luottanut Rudin taitoihin, joten menin vähän opastamaan "oiskohan tuonne", jolloin Rudi luovutti heti ja oli sitä mieltä, että pitää uskoa mua. Jäi soopeli muutaman kerran vain katselemaan ympärilleen. Oletan noiden sijaistoimintojen olleen vain sitä, että kaveri oli aika pikkasen väsy viikonlopusta ettei jaksanut enää ihan täysillä olla mukana. Nose Workissä lähdettiin ehdollistamaan hajua ja ilmaisua. Rudilla kun meni haistelut vähän yli ja alkoi työntämään koko kuononsa purkkiin, kääppimään ja hepuliääntelemään, joten otettiin ilmaisu heti opeteltavaksi. Päästiin testaamaan vielä laatikkoetsintää ja tuohan alkoi ensimmäisenä tarjoamaan "etu" käskyä eli etutassut laatikon päälle. Käänsin sitten laatikon toisinpäin ja johan alkoi nuuskimaan tuoksua. Parin toiston jälkeen laatikot toisinpäin ja silti alkoi etsimään hajua. Jee! Pääsi taas innostumaan kaikista nenäjutuista, mutta jälki nyt on sellanen, että siitä innostuu hetkeksi tekemään ja sitten vain jää. Tuon kanssa kun ei pääse mihinkään ryhmään, saatika kisoihin. Mulle kun harvemmin riittää motivaatio vain omaksi iloksi treenailemaan. Nose work nyt olisi sellainen, että voisi kyllä ihan tosissaan jatkaa!


Oli kyllä ihan huippu viikonloppu ja toivottavasti päästään mukaan ensi vuonnakin!