24 syyskuuta 2016

Ei kovin kauan aikaa sitten.


Viime viikolla oli hauskat rallytreenit, kun oli vähän erilaista kuin normi ratatreenit. Videota en harmikseni näistä hirveästi saanut, kun kamerasta loppui akku. Joku kun ei taas muistanut laittaa sitä aamulla latautumaan.

Ihan aluksi päästiin leikkimielisesti kisaamaan sen kuuluisan lasten leikin tyyliin, jossa musiikin loppuessa juostaan tuolille istumaan. Meillä oli neljä kylttiä, joissa oli vähän normaalia erilaisemmat kyltit. Tehtävänä oli tehdä koiralle häiriötä sen istuessa, makaamassa ja seisomassa. Pointtina tosiaan se, että käsky on käsky. Joka toinen tehtävä suoritettiin vasemmalla puolella, joka toinen oikealla. Rudi ei välittänyt pahemmin siitä, mitä mä teen tai kummalla puolella oli. Ainoastaan seisomassa ollessaan ja mun ottaessa askeleen oikealle, lähti tuo seuraamaan, ellei sanonut seis -käskyn jälkeen vielä odota. Kyltit olivat seuraavanlaiset:

1) Koira seisoo, ohjaajan kädet heiluvat
2) Koira makaa, ohjaaja kontillaan
3) Koira istuu, ohjaaja menee makaamaan
4) Koira seisoo, ohjaaja ottaa askeleen oikealle ja takaisin

Seuraavaksi tehtiin muutama erilainen kisamainen viesti pareittain. Mentiin ensimmäisellä kerralla toiseen suuntaan hallia ja sitten toiseen, jonka jälkeen aina edestakaisin. Ensimmäistä viestiä lukuunottamatta mentiin vuorotellen parin kanssa.  Ensimmäinen viesti oli mennä jonossa aina toisen eteen tekemään asentoja. Istu, maahan, seiso järjestyksellä. Toisella kertaa vaihdettiin kahdesti puolia ja juostiin takaisin. Kolmannella kerralla pyörähdettiin oikealla, vaihdettin puolta edessä, pyörähdys oikealla ja takaisin juosten.


Tästä päästiinkin itse aiheeseen eli peruuttamiseen. Peruuteltiin koira eteen, peruuta -tehtävää. Koiran peruuttaminen päättyi tötsien väliin ja koira piti palkata siihen tötsien väliin, jotta näkee sivusilmällä ne. Näin se ehtii palkkaantumaan jo pelkästään nähdessään tötsät ja näin saadaan suora peruutus. Toinen peruutus tehtävä oli peruutella pujotellen. Ulkokaarteissa oli peruuttaminen hiukkasen huonoa, sillä Rudi olisi tahtonut peruutella vain suoraan eikä tajunnut ideaa peruutella vieressä. Tässä palkattiin koira niin, että se katsoi eteenpäin. Koira ei mielellään saisi peruutella kontaktissa, sillä silloin tulee helposti jumeja selkään eikä sitten ole enää kivaa peruutella. Eikä koira sitä enää mielellään sitten tee. Lupailtiin, että koiran osatessa peruutella pujotellen, suoraan peruuttaminen onnistuu tuosta vain. Katsellaan miten käy. ;)

Peruutteluiden jälkeen tehtiin hetken aikaa tuttuja venytyksiä; päätä tassujen väliin ja kylkiin. Tein mä vähän kumartamistakin. Ehdittiin vielä tekemään muutama viestikin. Ensin pujoteltiin ja juostiin takaisin, sitten vähän näyttelyravia edestakaisin ja viimeiseksi ohjaaja peruutti koiran tullen edessä. Viimeinen oli muuten ainoa, jossa hävittiin toiselle parille. Joku ei uskaltanut hirveän lujaa peruutella tai olisi ollut naamallaan. Näyttelyravissa Rudilla oli niin hauskaa, että tuo keuli melkein koko matkan ja kouluttajakin nauroi, että "vähän kaveri keulii". Vähän joo. :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti