30 syyskuuta 2016

Elokuun viimeiset treenit




Niin se syyskuukin lähenee jo loppuaan. Huh miten nopeasti taas aika on kulunut. Toivottavasti tämä pimein aikakin menisi yhtä nopeasti. En kyllä yhtään tykkää syksystä tai talvesta. Muuten kuin siinä mielessä, että saa nättejä kuvia.  Vähän voisi näpytellä vielä elokuun treeneistä niin ei jää ensi kuulle mitään tämän kuun juttuja pyörimään. Paitsi tietty se elokuusta lähtien roikkumaan jäänyt henkisen valmentautumisen juttu, ehkä joskus, ehkä joskus.






Heti kärkeen voisi heittää rallyn kesäkauden viimeisimmistä treeneistä  ja viime lauantaisista ratatreeneistä videot. Mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa. Ei vaan sanat riitä. Viimeisen kahden kuukauden aikana ollaan menty aluksi hiljalleen taaksepäin ja nyt ihan viimeisimpien treenien aika hurjaa vauhtia taaksepäin. Koira vain komentaa, tekee mitä haluaa, rallaa, nuuskii, ei komennukseltaan kuule tai jos kuulee ei reagoi ja käsky täytyy sanoa neljästi ennen kuin tekee mitä sanotaan. Koettelee tosissaan kartturin hermoja, joka vie siihen ettei treeneihin ole pitkään aikaan ollut kiva mennä, joka tietenkin vain pahentaa tilannetta. Tästä(kin) lisää tarkempaa pohdiskelua myöhemmin.

Täytynee laittaa muistiin vielä keskiviikon treeneistä olleet viestit. Päivän teemana oli puolenvaihdot, joita sai vapaasti itsekseen treenata, toisena juttuna oli musiikintahdissa tehdä näitä liikkeitä. Nämä puolenvaihtoliikkeet kun tulevat koiratanssista. Lopuksi tosiaan oli kaksi viestiä, toinen oli jälleen se edestakainen näyttelyravi, jonka soopeli sitten meni murisemaan koko matkan ajan. Toinen oli tehdä kolme puolenvaihtoa niin ettei ole samaa peräkkäin, päädyssä vaihtaa puolta täyskäännöksillä ja sama kolme puolenvaihtoa takaisin. Lopuksi vielä venyteltiin ja tehtiin perusasento-pyörähdys-perusasentoa.





Maanantain agility treeneissä taas omasta mielestä kiva rata, vaikka en saanutkaan Rudia toimimaan 4-5 ja 12 mutkaputkeenhan  tuo ei millään taas mennyt. Onneksi ollaan ensi viikosta lähtien vitoskentällä niin saadaan vaikka joka kerta treenailla mutkaputkea. Muutenhan rata meni melko kivasti, kunnes sitten tuli puomi. Mietin tuossa mikä ihme tuli, kompastuiko vai mitä, mutta hidastuksestahan tuon näkee, että tassu lipesi kriittisessä kohdassa, jonka takia lensi naamalleen. Onneksi mitään pahempaa ei tapahtunut ja Rudi olisi halunnut suoraa jatkaa matkaa. Päätin että mennään puomi uudelleen katsoen jäikö traumoja, kun näytti ettei pahemmin loukannut itseään. Eipähän tuolle näyttänyt traumoja tulleen, kunhan nyt tuli rauhallisemmin alastulolle. Täytynee nyt tuokin ottaa treenin alle. Rudi kun osaa mennä vaikeitakin ratoja, kunhan kartturi vain pysyy perässä niin olisi varmasti hyvä hetki keskittyä niihin vaikeimpiin juttuihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti