Nyt kun on vain yhdet treenit viikossa ja toisesta lajista pidetään taukoa, on pitänyt miettiä mitä muuta sitä oikein tekisi viikon aikana. Kuten on varmasti monesti tullut mainittua, Rudi on koira, joka haluaa tehdä jotakin lenkkiä ihmeellisempää useammin kuin kerran viikossa. Rudista huomaa heti ettei aktiviteettia ole ollut tarpeeksi, kun lelut, vaatteet, kengät ja ties mitkä muut alkavat kasaantua keoksi.
Viime päivinä ollaan tehty pidempiä lenkkejä kuin hetkeen ollaan tehty. Viikonloppuna tehtiin kahdestikin päivässä. Viime aikoina ollaan menty ihan minimaalisella lenkkeilyllä, sillä kaikki päivän lenkit ova olleet maksimissaan parinkymmenen minuutin luokkaa. Aivan liian vähän, mutta eiköhän tämä ajanjakso ala hiljalleen päättyä. Ollaan käyty muutaman kerran palloilemassa sekä antanut juosta villinä ja vapaana isoimmat hepulit pois. Sinällään on ollut vapauttavaa, että on yhdet treenit ja pidetään taukoa rallysta niin voidaan tehdä muutakin, jotta päästään ahdistuskierteestä eroon.
Rallysta puheenollen, ollaan käyty nyt kolmesti itseksemme treenailemassa vähän. Siskon koirat tulivat tänne lenkkeilemään ja samalla otettiin viiden alo-kytin verran rataa. Oli askel oikealle, istumisesta juosten, käännös oikeaan, 270 oikeaan ja saksalainen. Unohtamatta olematonta "normaali vauhti" -kylttiä ennen 270 asteen käännöstä. Lisäksi otin seuraamista eri vauhdeissa. Vähän tuli tokoiltuakin, kun otettiin tokon jääviä sekä luoksaria pysätyksineen. Kahdesti tuli otettua paikkamakuutakin, jossa Rudi pääsi keskelle. Tapahtuikin ylläri, sillä soopeli lähti! Treeneissä Rudi ei ole lähtenyt sitten ihan ensimmäisten treenien yli kaksi vuotta sitten.
Kahdesti ollaan saatu käydä kurkkimassa vähän oman paikkakunnan yhdistyksen treeneissä. Montaa kertaa ei kyllä kuitenkaan enää tulla käymään. Ihan fiiliksen mukaan mennään ehkä vielä kerran, ehkä ei mennä enää. Enää ei kuitenkaan tehdä kuin yksittäisiä liikkeitä. Tässä sitä taas näkee, kun sanoo jotakin muttei kuitenkaan malta olla tekemättä. Muutoin ei olla rallya treenailtu ja hiljalleen jäädäänkin sille treenitauolle. Kuinka pitkään ja mitä sen jälkeen - siitä olisi tulossa postaus, kunhan saan pähkäiltyä tekstin kokoon.
Vaihtelua on tuonut ulkokenttä ja hiljalleen tuleva pimeys. Ei olla ihan hirveästi aiemmin treenailtu pimeässä, joten teki vain hyvää. Tehtiin pääosin lyhyttä alon rataa ja hiukan yksittäisiä liikkeitä. Merkkiä, eteentuloja, jääviä, puolenvaihtoa edessä. Pidettiin hauskaa. Radallakin oli nyt fiilis kohdillaan eikä haitannut ettei mennyt ihan täydellisesti. Vähän oli vinoja istumisia, nuuskuttelua ja tötsäkin kaatui. Mutta tuo kontakti, tuo fiilis. Juuri se mitä ollaan pitkään etsitty. Nyt on hyvä jättää radat sikseen, treenata yksittäisiä liikkeitä, jos treenataan ja aloittaa vihdoin se tauko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti