Nimittäin rally-tokossa. En olisi tätä koskaan uskonut sanovani, mutta niin se vain on. Nyt olisikin vuorossa kaunistelematta fiilikset, eikä niinkuin ennen hiukan kaunistellen. Kuten mainitsinkin täällä*, ollaan menty tässä lajissa takapakkia ja hirveällä kaasulla. Tuntuu ettei osata enää yhtään mitään. Ollaan täysin jumahdettu siihen, että koira komentaa eikä reagoi käskyihin ja ohjaajalla kärstää vaikkei saisi. Kummallakaan ei ole ollut enää pitkään aikaan hauskaa. Harrastamisen kuuluisi olla kivaa, eikä pitäisi mennä väkisin vääntämiseksi. Tästä syystä jätettin ihan suosiolla sittenkin talvikauden tehoryhmä ja pidetään kunnon tauko.
Saatetaan me silloin tällöin itsekseen vähän treenailla kun siltä tuntuu. Vähän tekniikkaa, seuraamista ja ihan mini ratoja. Kuitenkin pääasia on nyt nollata hetki ja aloittaa hiljalleen uudelleen. Sitten kun siltä tuntuu palailla kisoihin ja mahdollisesti ohjattuun treeneihin. Ehkä aikaisintaan ensi keväänä/kesällä, jotta ehditään rauhassa vahvistella uudelleen liikkeitä ja ollaan taas omalla tasolla. Mutta miten, milloin ja miksi tähän ollaan päädytty? Se on muovautunut hiljalleen tälläiseen muotoonsa ja miksi? Sitä yksittäistä syytä pohdin itsekin, jotta saisin korjattua asian. Kerrataan nyt kahden ja puolen vuoden historia treenit, kisat ja itse ongelma osioilla.
Saatetaan me silloin tällöin itsekseen vähän treenailla kun siltä tuntuu. Vähän tekniikkaa, seuraamista ja ihan mini ratoja. Kuitenkin pääasia on nyt nollata hetki ja aloittaa hiljalleen uudelleen. Sitten kun siltä tuntuu palailla kisoihin ja mahdollisesti ohjattuun treeneihin. Ehkä aikaisintaan ensi keväänä/kesällä, jotta ehditään rauhassa vahvistella uudelleen liikkeitä ja ollaan taas omalla tasolla. Mutta miten, milloin ja miksi tähän ollaan päädytty? Se on muovautunut hiljalleen tälläiseen muotoonsa ja miksi? Sitä yksittäistä syytä pohdin itsekin, jotta saisin korjattua asian. Kerrataan nyt kahden ja puolen vuoden historia treenit, kisat ja itse ongelma osioilla.
TREENIT
Aloitettiin laji sattumalta vahingossa huhtikuun lopussa 2014. Lajiin tuli hurahdettua täysillä heti ensimmäisistä treeneistä, eikä loppua näkynyt. Meidän ensimmäinen varsinainen harrastus. Heti alkeiskurssin päätteeksi koutsi sanoin, että voitaisiin hyvin kokeilla kisoja jo kesällä, mutta päätin ettei todellakaan vielä mennä. Treenaillaan nyt rauhassa ainakin jatkokurssin verran. Treenailtiin vielä toisenkin jatkokurssin verran. Oli aina hauskaa, ilman suorituspaineita ja muita turhia juttuja.
Tammikuussa 2015 jäätiin pois viikkottaisista treeneistä. Aloin opettelemaan itse. katsoin videoita, kyselin tutuilta ja luin netistä suoritusohjeita. Muutaman kerran käytiin pienellä porukalla treenailemassa ja loppukeväästä pyörähdettiin ratatreeneissä näyttämässä mitä osataan. Rudi oppi asioita ehkä vähän turhankin nopeasti eikä ehkä jääty tarpeeksi hinkkaamaan liikkeitä. Tuli ehkä vaadittuakin vähän liian vähän. Takapäätä tuo osasi alusta asti käyttää hyvin eikä ole tarvinnut ylempiin luokkiin pahemmin treenailla lisää. Tehtiin jo alokasluokassa samanmoisia käännöksiä mitä mestarissa tarvitaan. Tästä ollaankin saatu kehuja paljon eri ihmisiltä. Treenasin kuitenkin luokka kerrallaan.
Seuraavan kerran tänä kesänä pohdin pitäisikö mennä taas johonkin ryhmään. Pääsisi taasen valvovan silmän alle, saaden vinkkejä suorituksen parantamiseen. Hain ja sain paikan tehoryhmästä kesäkaudeksi. Oltiinhan me tietty käyty niillä muutamilla ratatreeneillä tämä puolitoista vuotta, mutta muuten ihan keskenään treenailtiin. Tehoryhmään asti treeneissä oli kivaa ja sinne meni aina innolla. Rudikin oli innolla mukana tekemässä. Nyt kesäkaudella sain kasattua itselleni hirveät suorituspaineet myös treeneihin, joka paheni kerta kerralta. Viimeisimmät kaksi kuukautta olivat kaikista phimmat. Pienikin virhe ja mulla kärtsäs heti. Se mitä ei ikinä ikinä ikinä saisi tapahtua. Koira alkoi vain komentamaan eikä enää reagoinut käskyihin. Kartturi on ihan loppu, koira on ihan loppu. Peruuteltiin lähtöruutuun semmoista vauhtia etten olisi ikinä uskonut.
Siksi päädyinkin siihen ettei jatketa sittenkään talvikaudella treeneissä. Treenaillaan ulkona niin kauan kun siellä viitsii treenailla. Silloin kun/jos siltä tuntuu. Sitten pidetään ainakin kuukauden-kahden pituinen tauko ettei treenata ollenkaan. Koirkeintaan vahvistetaan seuruuta ja katsekontaktia. Palaillaan sitten kun siltä tuntuu.
Tammikuussa 2015 jäätiin pois viikkottaisista treeneistä. Aloin opettelemaan itse. katsoin videoita, kyselin tutuilta ja luin netistä suoritusohjeita. Muutaman kerran käytiin pienellä porukalla treenailemassa ja loppukeväästä pyörähdettiin ratatreeneissä näyttämässä mitä osataan. Rudi oppi asioita ehkä vähän turhankin nopeasti eikä ehkä jääty tarpeeksi hinkkaamaan liikkeitä. Tuli ehkä vaadittuakin vähän liian vähän. Takapäätä tuo osasi alusta asti käyttää hyvin eikä ole tarvinnut ylempiin luokkiin pahemmin treenailla lisää. Tehtiin jo alokasluokassa samanmoisia käännöksiä mitä mestarissa tarvitaan. Tästä ollaankin saatu kehuja paljon eri ihmisiltä. Treenasin kuitenkin luokka kerrallaan.
Seuraavan kerran tänä kesänä pohdin pitäisikö mennä taas johonkin ryhmään. Pääsisi taasen valvovan silmän alle, saaden vinkkejä suorituksen parantamiseen. Hain ja sain paikan tehoryhmästä kesäkaudeksi. Oltiinhan me tietty käyty niillä muutamilla ratatreeneillä tämä puolitoista vuotta, mutta muuten ihan keskenään treenailtiin. Tehoryhmään asti treeneissä oli kivaa ja sinne meni aina innolla. Rudikin oli innolla mukana tekemässä. Nyt kesäkaudella sain kasattua itselleni hirveät suorituspaineet myös treeneihin, joka paheni kerta kerralta. Viimeisimmät kaksi kuukautta olivat kaikista phimmat. Pienikin virhe ja mulla kärtsäs heti. Se mitä ei ikinä ikinä ikinä saisi tapahtua. Koira alkoi vain komentamaan eikä enää reagoinut käskyihin. Kartturi on ihan loppu, koira on ihan loppu. Peruuteltiin lähtöruutuun semmoista vauhtia etten olisi ikinä uskonut.
Siksi päädyinkin siihen ettei jatketa sittenkään talvikaudella treeneissä. Treenaillaan ulkona niin kauan kun siellä viitsii treenailla. Silloin kun/jos siltä tuntuu. Sitten pidetään ainakin kuukauden-kahden pituinen tauko ettei treenata ollenkaan. Koirkeintaan vahvistetaan seuruuta ja katsekontaktia. Palaillaan sitten kun siltä tuntuu.
KISAT
En ole oikeastaan koskaan liiemmin pitänyt kisapäivistä. Olen aina ennen kisaa stressaantunut, ahdistunut ja jännittynyt. Aivan liikaa. Alokkaan ja avoimen kisoissa alkoi jännittäminen aina viikkoa ennen kisaa, joka oli niin pahaa, että olisi voinut oksentaa. Siitä voi miettiä miten hurjasti jännitti itse suorituksen aikana! Ei muuten tullut mitään. Tein itse tyhmiä mokia, koska en pystynyt keskittymään täysillä ja siksi tulikin reippaasti 0-tuloksia. Tuntui, että saatiin ihan vaan tuurilla niitä yli 90 pisteen suorituksia. Tietysti jonkinmoisena perfektionistina meille ei tietenkään olisi kuulunut tuommoisia pisteitä. Eihän olisi pakko kisata todellakaan, mutta en osaisi treenata ns. kunnolla kun ei treenaa tavoitteellisesti.
Aloitettiin kisaamaan tammikuussa 2015. Napattiin koulutustunnukset maaliskuussa ja elokuussa 2015 sekä helmikuussa ja elokuussa 2016. Sinällään melkoisen hyvä suoritus siihen nähden, miten ollaan treenattu ja tuon jännittämisen takia.
Tämän vuoden tammikuussa käytiin hakemassa tuplakisoista tulokset, ei mua jännittänyt enää niin hurjasti. B-radalta tehtiin ensimmäin kisasuoritus johon olen itse oikeasti tyytyväinen. Kahta päivää myöhemmin taas jännitti niin paljon ettei mitään rajaa ja mestariluokkaan pääsy siirtyi kuukaudella. Kun seuraavaksi päästiin mestariin oli sellainen fiilis ettei jännittäisi enää. Eikä jännittänytkään. Tulin vain entistä kriittisemmäksi suorituksia kohtaan, jos vain voi. Nimittäin toukokuussa ensimmäisissä mestari-luokan kisoissa lähestulkoon itkin kun halusin päästä radalta pois. Sen jälkeen kaksi superhuonoa starttia lisää, kunnes napattiin tulokset melko mielenkiintoisilla suorituksilla. Pidettiin lyhyt kisatauko kesällä. Viimeisimmät kisat olivat elokuussa, joista ensimmäisissä jouduin uusimaan heti ensimmäisen kyltin jälkeen ja pakka levisi täysin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin kokeilla vielä tuplakisat, josko saataisiin RTK4 vielä tälle vuodelle ja saatiinpa me juuri ja juuri hyväksytyt molemmista.
Olen sitä mieltä, että meidän olisi kannattanut jäädä pidemmälle tauolle jo tuon ensimmäisen toukokuun kisan jälkeen eikä venyttää sitä niin kauan, kunnes saadaan RTK4. Tilanne on ehtinyt pahentua entisestään ja varmasti vaikeampi päästä takaisin entiselle tasolle. Omasta fiiliksestä puhumattakaan.
Aloitettiin kisaamaan tammikuussa 2015. Napattiin koulutustunnukset maaliskuussa ja elokuussa 2015 sekä helmikuussa ja elokuussa 2016. Sinällään melkoisen hyvä suoritus siihen nähden, miten ollaan treenattu ja tuon jännittämisen takia.
Tämän vuoden tammikuussa käytiin hakemassa tuplakisoista tulokset, ei mua jännittänyt enää niin hurjasti. B-radalta tehtiin ensimmäin kisasuoritus johon olen itse oikeasti tyytyväinen. Kahta päivää myöhemmin taas jännitti niin paljon ettei mitään rajaa ja mestariluokkaan pääsy siirtyi kuukaudella. Kun seuraavaksi päästiin mestariin oli sellainen fiilis ettei jännittäisi enää. Eikä jännittänytkään. Tulin vain entistä kriittisemmäksi suorituksia kohtaan, jos vain voi. Nimittäin toukokuussa ensimmäisissä mestari-luokan kisoissa lähestulkoon itkin kun halusin päästä radalta pois. Sen jälkeen kaksi superhuonoa starttia lisää, kunnes napattiin tulokset melko mielenkiintoisilla suorituksilla. Pidettiin lyhyt kisatauko kesällä. Viimeisimmät kisat olivat elokuussa, joista ensimmäisissä jouduin uusimaan heti ensimmäisen kyltin jälkeen ja pakka levisi täysin. Pitkän pohdinnan jälkeen päätin kokeilla vielä tuplakisat, josko saataisiin RTK4 vielä tälle vuodelle ja saatiinpa me juuri ja juuri hyväksytyt molemmista.
Olen sitä mieltä, että meidän olisi kannattanut jäädä pidemmälle tauolle jo tuon ensimmäisen toukokuun kisan jälkeen eikä venyttää sitä niin kauan, kunnes saadaan RTK4. Tilanne on ehtinyt pahentua entisestään ja varmasti vaikeampi päästä takaisin entiselle tasolle. Omasta fiiliksestä puhumattakaan.
ONGELMAT
Alokkaan ja avoimen kisoissa Rudi toimi melko hyvin, vaikka itsestä tuntui ettei toimi yhtään. Oltiin kuitenkin vielä sillä omalla tasolla ja napattiin niitä yli 90 pisteen tuloksia. Mitä vähemmän aloin itse olemaan jännittämättä, ahdistumatta ja stressaantumatta sitä enemmän lahna tuo kisoissa alkoi olemaan. Lopulta tuo sama lahnailu ja älytön häiriöherkkyys tuli myös treeneihin. Ihan viimeisimmät treenit olivat täyttä tuskaa. Kartturi oli jo valmiiksi kärttyinen eikä sietänyt yhtäkään virhettä ja koira vain komensi eikä reagoinut käskyihin juuri ollenkaan. Burnout? Sitä se teettää kun on treenaillut ja kisannut kaksi vuotta pitämättä sen suurempia taukoja.
En tiedä sainko näinkään pitkään tekstiin ilmaistua kunnolla kaikkea sitä mitä piti ja niin, että muutkin ymmärtäisivät. Fiilikset nyt ovat nämä ja tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin. Ainakin toivon niin, sillä seuraava tavoite kun olisi napata ne kolme 95 pisteen tulosta. Tästä syystä päätin tehdä jonkinmoisen "postaussarjan" rallyn kylteistä ja pohtia kyltti kyltiltä mikä siinä on hyvää ja mitä pitäisi vielä treenata juuri sillä kyltillä.
En tiedä sainko näinkään pitkään tekstiin ilmaistua kunnolla kaikkea sitä mitä piti ja niin, että muutkin ymmärtäisivät. Fiilikset nyt ovat nämä ja tästä ei voi olla kuin suunta ylöspäin. Ainakin toivon niin, sillä seuraava tavoite kun olisi napata ne kolme 95 pisteen tulosta. Tästä syystä päätin tehdä jonkinmoisen "postaussarjan" rallyn kylteistä ja pohtia kyltti kyltiltä mikä siinä on hyvää ja mitä pitäisi vielä treenata juuri sillä kyltillä.
Mielenkiintoinen postaus! Silloin kun treenaaminen alkaa tuntua väkinäiseltä ja ahdistavalta niin ohjaajasta kuin koirastakin niin on hyvä pitää vähän taukoa oikeastaan kaikesta lajiin liittyvästä. Kaikki eivät ole sellaisia että vuosi tolkulla pystyvät paahtamaan ympäri vuoden ja tahkoamaan niitä parhaimpia tuloksia. Tauon aikana voi itselläkin herätä ihan uusia ajatuksia siitä miten treenata koiraa ja saada se toimimaan oikealla tavalla. Koejännitys on inhottavaa! Mikäli se tuntuu ylitsepääsemättömältä niin on olemassa kirjoja kuten Kilpailemisen taito jonka itse tilasin juuri jännittämisen takia, sekä erilaisia mentaaliseminaareja joissa käsitellään kisaamista ja jännittämistä. Tsemppiä teille jatkoon ja toivottavasti se kipinä vielä löytyy lajia kohtaan :)
VastaaPoistaNäin minäkin ajattelen. Eihän se tosiaan kaikilla noin menekään. Jos meneekin niin olen sitä mieltä, että ihan kaikille tekisi varmasta hyvää pitää välillä taukoa.
PoistaKisajännitys itsellä onneksi on tosiaan ollut laantumaan päin, sillä viimeisimmissä mestarin kisoissa oli vain normaalia jännitystä, joka jäi kisaradan ulkopuolelle. Joskin uusimiset sai pakan leviämään. Eihän sitä tietty tiedä palaako samanmoisena, kun ollaan taas valmiita kisoihin. Ei kuitenkaan varmasti olisi huono hankinta / lainaamisen kohde ollenkaan. Olen käynyt yhdellä henkisen valmentautumisen luennolla, josta sai kyllä hyvin irti asiaa.
Kiitos! Eiköhän tuo kipinä palaa kunhan on saanut nollattua hetken. :)
Moikka, mitä itse kokeilisin ja olemmekin kokeilleet ongelmatilanteissa.
VastaaPoistaTäysi treenitauko tarpeen mukaan. Esim Viikosta kuukauteen. Kisatauko kuukaudesta vuoteen.
VAIN kivoja treenejä, VAIN onnistumisia. vaikka kuinka alkaisi tuntua hyvältä ei vaikeuteta liikaa. Ja välillä jotain aivan muuta. Esim me tehtiin yhden kesän verran pelkästään tokoa (meille vieras laji) rallyn sijasta. Ja ai että kun palattiin takaisin rallyyn oli koira aivan Super into pinkeänä ja teki taas parhaansa.
Treenit ei saa KOSKAAN olla koiralle EIKÄ ohjaajalle epämiellyttäviä. Jos itse ahdistun -> koira ahdistuu.
Palataan takaisin tekemään todella kivoja ja helppoja liikkeitä ja niistä kaikista helpoimmistakin liikkeistä kunnon palkkaus. Huom palkka täytyy myös vaihdella. Teen liikkeitä mitä koira rakastaa ja esim koiralle helpoista alo kylteistä megapalkkoja, bileitä, leluja, leikkimistä, namikupille pääsyä siis oikeesti jotain mielettömän kivaa. Ja näitä Super helppoja, lyhyitä, kivoja ja vaihtelevia treenejä pitkään. Alo-avo asioita häiriössä.
ONNISTUMISPROSENTTI PITÄÄ OLLA KOKOAJAN VÄHINTÄÄN noin 90 !!!! siinä vaiheessakun huomaan että alan hokemaan yhä useammin hupsis, muutan treeniä, helpotan huomattavasti tai vaihdan. Koiralle ei saa aiheuttaa epäonnistumisia jatkuvasti. Treenaaminen pitää olla oikeesti tosi kivaa. Jos koira tylsistyy helppoihin, palkka ei ole tarpeeksi hyvä. Tai keksin jotain hauskaa omaa pikku twistiä liikkeeseen. Esim eteentuloon lisään kurreasennon, saksalaisen jälkeen heti lähdetään juoksemaan, hyppy kokonaan hitaassa temmossa tai mitä vaan hassuttelua mikä pitää koiran hereillä ja virkeänä
Näin me ollaan humputeltu shelttisen kanssa ja kivaa on ollut ja joka kerta biletetään yhdessä onnistumisista:) nämä edellämainitut nyt vain vinkkinä ja esimerkkinä josko saisitte jotain ideoita omaan tekemiseen.
tsemppiä kyllä löydätte oman yhteisen tienne ja ehkä hyvä tähän väliin pitää taukoa ! :)
Heippa!
PoistaKiitos. :) Sitä mieltä itsekin olen ettei treenit saisi olla kummalekaan epämiellyttäviä. Siksi jäätiinkin nyt tauolle treeniryhmästä. Pidetään taukoa ja treenaillaan satunnaisesti jos on fiilistä. Sitten pidetään kokonaan taukoa lajista ja kun palataan treenailemaan hypätään takaisin aloon.
Tästä aiheesta (miten jatketaan) olenkin tuumaillut tehdä ihan postausta. Samanmoisia ajatuksia on itselläkin pyörinyt päässä. Kiva kuitenkin, kun kerroit miten te ratkaisitte ongelman. :)
Mun mielestä teidän pakka on tällä hetkellä sen verran sekaisin, että kannattaisi unohtaa radan tekeminen ainakin puoleksi vuodeksi ja pyrkiä korjaamaan nyt yksittäisiä liikkeitä. Rally-tokoharrastajien suurin synti on mielestäni valtava ratatreenin määrä, mikä johtaa helposti siihen, että koirat alkavat taantua. Rataa tehdessä ei tule pidettyä kriteereistä samaan tapaan kiinni kuin yksittäistä liikettä tai liikkeen osaa hioessa, jolloin koira oppii, että sinnepäin tekeminen on ok.
VastaaPoistaOn hyvä, että videoit paljon treenejäsi. Näitä videoita analysoimalla pääsisit helposti kiinni siihen, mikä teidän tekemisessä mättää. Minulle tulee yllätyksenä, että sinua ärsyttää koiran käytös. Näin ulkopuolisen silmin videolta katsottuna sitä ei mielestäni näe. Videoista tulee vaikutelma, että kaikki koiran tekeminen on sinulle yhden tekevää. Jotenkin odottaisin, että hyvistä suorituksista koira saisi kehuja ja palkkaa. Jos koira tekee väärin tai huonosti sinun mielestäsi, minä ainakin keskeyttäisin suorituksen ja kertoisin koiralle, että älä tee noin vaan tee näin. Nyt kaikki on harmaata puuroa. Minä tulkitsisin niin, että Rudi komentaa sinua paljolti siksi, että olet sille epäselvä. Se kalastelee sinulta reaktiota ja palautetta tekemisestään.
Tätä tosiaan itsekin pohdin! Ajatuksena oli ensin, että mikäli vielä treenataan voitaisiin tehdä myös miniratoja. Tarkoitin ihan maksimissaan viittä kylttiä, ei suinkaan pidempiä. Tarkoituksena oli "vasta" tauon jälkeen aloittaa yksittäisten kylttien treenaaminen, aloittaen alosta. Näin pidempään pohtiessani asiaa olisi kyllä ihan fiksua jättää ne miniradatkin hetinyt pois, siis jos jotakin pientä vielä treenaillaan. Tosiaan tarkoituksenani on tehdä ihan postauksena suunnitelma aiheesta.
PoistaTuon vuoksi otankin aina videoita! Mitä ilmeisimmin vielä jännitän huomaamatta ohjattuja treenejä, sillä minimaalinen moka aiheuttaa ärsytystä, jonka jälkeen loppurata meneekin "ihan sama, mennään nyt äkkiä loppuun" -asenteella, vaikkei todellakaan saisi. Siksi videosta ehkä välittyy enemmän tuo ihan sama -fiilis. Kun jännitin kisoissa tämä oli se yleisin fiilis, joka on tarttunut myös treeneihin. Omissa treeneissä taasen tulee palkattua/kehuttua ja puututtua virheisiin huomattavasti paremmin. Ristiriitaista! Tosiaan suurin ongelma meillä onkin se oma tekeminen ja ettei olla vahvistettu yksittäisiä liikkeitä tarpeeksi. En tiedä välityikö se tekstistä, mutta en tosiaan ajatellut Rudin komentavan sen vuoksi ettei halua/viitsi/jaksa/etc tehdä, vaan ongelmana on juurikin tuo meidän välinen yhteys. Samanmoisesti tuo komentaa agilityssä, kun en riittävän selkeästi kerro sille mitä seuraavaksi. :)