Arkista puuhastelua.

Jo toinen arkinen tilannekatsaus tällä viikolla, mitä täällä tapahtuu? 

Eilen soopeli pääsi iltalenkin jälkeen puolikoira pesulle, kun riehui märällä ja kuraisella nurmikolla hetkisen. Eipä soopeli hirveästi tätä arvostanut. Tuttuun tyylin pesu meni mulkoiluksi ja mökötykseksi. Edes kuivaaminen pyyhkellä ei saa arvostusta, mutta seuraavaksi tapahtuva hiustenkuivaajalla puhaltelu on hauskin juttu. Iloinen mööhmööh kuuluu, häntä heiluu eikä teputtelulta vältytä. Kunnes alkaa taas hirveäkamala toiminta, harjaaminen. Nipistelee, sattuu, mustelmia tulee, turkki lähtee juurineen irti ja ties mitä. Irvistely ja satunnainen näykkiminen on jees. Harjausta toki jatkuu tasan niin kauan, kunnes ei jakseta enää murista. Pääseepä soopeli pitämään taasen ruokalappua, jottei puhdas paita heti sotkeennu mennessään ruokakuppiin. Täytyisi kyllä pestä koko koiruus tässä lähiaikoina, alkaa turkki olemaan kokonaisuudessaan jo vähän likainen. Edellisestä koko pesustai taitaa olla kulunut vuoden päivät.

Pitikin tosiaan mennä palloilemaan vasta, kun alkoi hämärtää. Fiksusti tuli valittua valinnaiset niin ettei tarvitse mennä kouluun kuin tiistaisin, mutta fiksusti kannattaa mennä kuvailemaan iltapäivällä hämärässä kuin aamupäivästä valoisalla. Joskin parempi kuvaaja kameran takana olisi varmasti onnistunut nappaamaan liikekuviakin, mutta amatöörille jäi käteen neljä kuvaa joissa tuo seisoo paikallaan. Pyh. Hauskaa soopelilla oli purkaa jättimäistä hepuliaan hepuloimalla pallon kanssa.  Toimettomuus kun ei tuolle vauhtiapinalle sovi. Ja pääasia taisia se ollakin.




Tulipa tehtyä pitkästä aikaa hurjan kasan nameja herkkusuulle. Bongasin pakastimesta ison paketin vuosi sitten ostettua jauhelihaa, jota ei ihmisille enää viitsinyt käyttää. Sinne joukkoon vähän kaikenmoista, käynti uunissa ja jo on helposti kuolaava koira vieressä kyttäämäss pussittamista. Kyllä vähän tippuu hei. Ei tippunut. Annoin mä pienen palan puolisulanutta lihaa, pienellä riskillä että pian on tukehtuva koira pyörimässä ympyrää. Vaan soopelipa osasikin kerrankin syödä nätisti. Järsi kiltisti pieniä muruja kuin luusta. Sen paremmin en mittaillut, mutta mun jauhelihanamien ohje kuulostais suunnilleen tältä:

700g    jauhelihaa
3    kananmunaa
½dl    merilevää
1½dl    riisiä
½dl juustoa raastettuna

Sulatin jauhelihan, sekoitin kaikki hyvin keskenään. Taputtelin pellille sopivan paksuiseksi. Heitin 200 asteiseen uuniin keskitasolle ja pidin sitä 20-30 minuutin välillä. Hiukan taisi olla liian kauan, mutta eipä tuo tainnut haitata. Sitten vain jäähdyttely ja sopivan kokoiset palat leikkuuseen kera pussittamisen. Lopuksi takaisin sinne mistä tulikin eli pakastimeen odottamaan edellisten pakastinnamien loppumista. Eli melko pian tulee ensimmäinen pussi kunnolla maisteluun. Pikkuruisen palan tuo valmista namia sai ja siltä kyllä näyttikin. Eksyikös tänne ketään koirille leipojia?