Heitetään tähän väliin vähän lokakuun agivideoita muistoksi. Hirveästi niistä ei tekstiä nyt irtoa, mutta menköön.
Kolmisen viikkoa sitten tehtiin vähän motivaatiotreeniä. Etukäteen olin miettinyt, että mikäli mahdollista niin heitettäisiin vaikea mutkaputki rataan. Nyt kun tuota rataa saa vapaasti siirrellä. Sellaista ei päästy treenailemaan, kun ei viitsinyt välissä vaihtaa rataa jottei menisi turhaa aikaa radan rakentamiseen uudelleen. Tämäkin treeni toki on vain hyväksi, kun välillä vähän on motivaatio ollut hukassa. Loppusuoraakin sai kunnolla treenailla ja tarkoituksellisesti hidastinkin melkein kävelyvauhtiin, jotta tulisi samanmoinen loppu kuin kerran kisoissa. Pahasti jäin jälkeen eikä auttanut menemene hypppy huutelukaan, vaan soopeli ohitti viimeisen esteen ja saatiin minimaalinen 0.67s yliaikaa vitosen lisäksi. Se radan ainoa vitonen, jonka vuoksi yliaikaakin tuli.
Melkoisen hauska rata niin kartturin kuin soopelinkin mielestä. Osuipa kerran ensimmäistä sokkaria tehdessä niin, että kolautin käden putken jälkeisen esteen siivekkeeseen, joka kaatui. Kerrankin soopeli oli fiksu eikä mennyt hyppäämään vaan ohitti esteen turvallisen välimatkan päästä. Hups.
Ei ehkä se sujuvin rata, mutta ainoa, jossa on koko rata. Huikean hienosti kartturi on jatkuvasti myöhässä. Kohdassa jossa Rudi juoksi onnellisesti väärään pukeen olisi voinut mielummin heittää vastakäännöksen niin olisi varmasti paremmin valinnut oikean putken. Sen jälkeen olisi voinut lähteä aiemmin juoksentelemaan hypylle, jotta olisi ehtinyt valssinkin tekemään. Vaan jäin kurkkimaan liian pitkäksi aikaa eikä hidas kartturi ehtinyt mihinkään, jolloin tuli taas ApuaEnEhdi-fiilis. Koira katosi seläntaakse, kun oli varma ettei kepeille mennä. Omaan silmään en nähnyt syytä, miksei tuo hypännyt keppien jälkeistä hyppyä. Voi olla ihan vain sekin ettei radalla ole hurjasti 45 ollut. Keinu oli Rudiksi nätti. Ei "jee puomi, oho ei ollutkaan" ja melkein nenällään tai varovarovasti tulen. Ne yleisimmät Rudin vaihtoehdot. Enää ei tarvitse huudella edes käskyä vaan pysähtyy automaattisesti kontaktille. Ainoa ongelma on ettei tahdo lähteä siitä liikkeelle, täytynee keksi jokin muu kuin vapaa. Yllätyin leijeröinnin onnistumisesta vaikka helppo olikin. Yleensä ei ole tahtonut mennä edes tuollaisessa tilanteessa. Kuten esimerkiksi viikkoa myöhemmin. Haha.
Alun päällejuoksu aiheutti päänvaivaa eikä Rudi lopulta suostunut enää hyppäämään ensimmäistä estettäkään. Täytyipä este laittaa ihan 20cm. Samoin kuten toiseksi viimeisen (videolla viimeisen) putken jälkeinen ja ennen keppejä olevat hypyt. Tiedä sitten väsyikö tuo vähän liikaa vai menikö soopelilla tuttuun tyyliin tunteisiin, kun alkua toistettiin niin paljon ja tiputtipa tuo kahdesti okserin korkeimman riman. Muuten rata meni oikein kivasti, lukuunottamatta kartturin myöhästymistä, huonoa ohjausta sekä koiran selän taakse jättämistä. Hauska muuten nähdä videolta tuo putki-puomi kohta, kun kurkkasin Rudin tulevan putkesta, jonka jälkeen huusin puomia ja silti meinasi mennä ensin okserille. Haha. Tarvitsis ehkä käydä kerran tai kaksi treenailemassa itsekseen vielä ennen vuoden vikoja kisoja. Josko vähän mutkaputkea, kontakteja ja keppejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti