23 joulukuuta 2016

Marraskuun agiliitelyt




Soopeli pääsi viime vuoden tapaansa synttärinään agiliitelemään. Vielä kartturinkin mielestä kivaa rataa. Rudi kun alkaa olemaan mukana samalla radala mun kanssa, hyppyrykelmä meni melkoisen hyvin. Oma ohjaus tottakai olisi voinut olla kakkos-kolmos hyppyjen väliin parempi. Ennen vaikeat putkikulmatkin onnistuivat (6, 9 ja 17), etenkin tuo keppien jälkeinen putki. Vasta A:n jälkeen alkoi ns. ongelmat, kun pakkovalssiin tuli aina sen verran kiire, että nappasin Rudin väärällä kädellä ja ohjaus hypylle tuli liian myöhään, joten koiruus ohitti hypyn. Takaakiertona tuo meni huomattavasti paremmin, siitä sitten takaaleikkauksella toiselle hypylle. Kiirekään kun ei tullut, kun mitään hurjaa vauhtia tuo ei putkesta tullut. Viimeinen valssi valahti vähän turhan pitkäksi, joten odotetusti hyppäsi väärinpäin hypyn. Kerran kuitenkin saatiin rata tätä sujuvammin loppuun asti.




Harvemmin on tullut oikeasti sellaista fiilistä, että rata on kamala, vaan lähestulkoon kaikki radat ovat olleet itselle mieluisia, vaikkei ihan täydellisesti onnistuttaisiinkaan. Kuitenkin tämä rata on ollut tähän mennessä ehkä se mieluisin. Eikä siksi, että meni noinkin sujuvasti, vaan ihan muutenkin.

Rata tosiaan juostiin yllättävän hyvin, ehkäpä jopa parasta tähän mennessä. Sopivasti ehdin tehdä sokkarin 4-5 väliin, ehkä paremmin kuin koskaan. Putkelle tajusin tehdä kerrankin putkijarrun tapaisen eikä soopeli tykittänyt suoraa eteenpäin. Valssi 7-8 väliin ja 10 hypylle takaakierto eikä Rudi karannut kuin kerran melkein okserille, koska ohjaaja oli myöhässä. Aika magee irtoaminen putkeen, se kun ei ole viime aikoina taas oikein sujunut.

Okserista on tullut Rudille haastava, etenkin jos se on maksimikorkeudessa. Sitten kun tuo kerran kolauttaa itsensä rimaan, Rudilla menee samantien tunteisiin eikä suostu hyppäämään joko pelkästään okseria tai mitään hyppy - riippumatta siitä osuiko niin, että rima tippuu vai hipaisiko vain. Ensimmäisellä vedolla kävi näin, jonka jälkeen alkoi ohittamaan estettä, joten laskettiin minimiin. Täytynee laittaa treenilistalle tämäkin.

Korvauskerralla oli rata, missä oli kaksi kinkkistä kohtaa, jossa kartturin olisi ollut suotavaa olla pikkuisen nopeampi kuin minä. 10-11 ja 19-20 olivat nämä spurttikohdat ja 13-14 välin valssi tuli aina sen verran myöhässä, että pussi imi kovastikin Rudia. Muurille kun piti ohjata takaakierto niin läheltä ja varmistaa kunnolla, että valssi oli aina myöhässä. Ois varmaankin ollut parempi, jos olisikin vaihtanut persjättöön. Muuten soopeli oli menossa mukana ja meni sinne minne ohjattiinkin - jos ohjattiin mihinkään.

Kakkoselle vastakäännös, kolmoselle niisto-persjättö, kutoselle myöhässä oleva vastakäännös, ysille niisto-persjätön tapainen ja 13-14 valssi.


 Tää oli se rata, jolla näytetään kaikki mahdolliset virheet ja mokat mitä voi vaan tulla eteen. Todella vaikea rata meille, josta tosiaan paras versio on tämä. Viimeksi meidän rata on näyttänyt tämänmoiselta ihan alkuvuodesta tai jopa viime vuoden puolella. Tämmöiset radat palauttelee kyllä vähän maan tasalle, kun ihan kaikesta ei vielä selvitäkään. Sinällään ihan hyvä näin! Vaikka tuossa tilanteessa hieman ärsyttääkin, kun ei suju, mutta agilityssä tosiaan mokat kestänkin, jopa paremmin kuin kesällä. Videollekin näköjään tallentui, kun nauran tuolle radalle. Kamala sentään, miten yksi kohta voi olla nuin vaikea! 

Kakkoselle pakkovalssi, kolmoselle puoivalssi, kasille niisto jonka Rudi luki väärin, 10-11 väliin piti tehdä sokkari, 13-14 valssi, 18 vastakäännös, 20-21 takaakierto-persäjättö-takaaleikkaus. 

Loppuvuodesta olisi tulossa melkoisen agilitypainotteine, kun kirjuri ei ole saanut kirjoitettua mitään valmiiksi. Ehkäpä ensi vuonna ottaa opiksi tästä. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti