04 maaliskuuta 2017

Sä tiedät sen saaliin ja saat vielä sen haaviin.



Oivoi. Sunnuntaina juostiin kaksi starttia TamSKilla. Fiilis mitä mainioin, soopeli kerrankin rauhallinen. Yllättävänkin rauhallinen, hetken sitä mietti onkohan kaikki ihan hyvin, kun on tottunut hepulivinkuvaan soopeliin agilityssa. Vaan erinomaisen hyvähän tuo on, jos nelitassuinen alkaa osata rauhoittua myös ennen omaa vuoroaan agissa. Ei jännittänyt yhtään, vaan enemmänkin luottavainen fiilis. Kotikenttäetu, katos.

Hyppäriä kurkin parin startin verran ja ehkä ensimmäistä kertaa oli semmoinen rata, jonka ois uskonut meidänkin pystyvän suorittavan. Se LUVAllinen hyppäri viime keväältä kun oli semmoinen vahinkonolla ettei ollut tosikaan.





Vaan mitäs tulikaan sunnuntaisiin ratoihin? Noh, aika sydänsilmäemojina sai loppuillan olla. Joskin tutut pienet aapua-fiilikset parista kohtaa olikin, vaan menivätpä kuitenkin yhtä nopeasti pois kuin olivat tulleet. Melko varmat fiilikset lopulta olivat. Sain kerrankin rataatutustumiseen mielikuva Rudin mukaan, joka auttoi kyllä hurjasti. Nämä radat olivat omaan silmään parasta, mitä kisoissa tähän mennessä ollaan tehty.  Etenkin A-radan 1-7 ja B-radan 9-14 oli omaan silmään kivoimmat kohdat.

A-radalle tuli melko äkkilähtö, kun olin katsonut ennen meitä olevan yhden koirakon, vaan oltiinkin ensimmäisiä. Lähdön tuntumassa kuitenkin oltiin niin no problem. Tulipa vaihdettua lennosta ohjauskuviotakin, kun 4-5 väliin tein valssin sijasta sokkarin. Ikinä en oo uskaltanut tehdä kisoissa muuta kuin valsseja todella myöhässä, jotta soopeli hurjastelee koko ajan näköpiirissä ja varmasti hyppelehtii esteet. Noh, meni ja onnistui ja ehdin paremmin valssaamaan seuraavalle esteelle, muuten olisi soopeli ollut väärässä päässä putkea. Sitten alkoi varmistelu kepeillä ja seuraaville hypyille, jonka vuoksi en ehtinyt sinne minne piti, joten valssi aika melkosen myöhään, jonka takia jäädyin ja keinulta vitonen. Olisi ehkäpä saanut pelastettua, jos olisin vain lähtenyt juoksemaan. Pienet varmistelut vielä putkelle ja loppusuora kerrankin nätisti.

B-radalle sai yhden koirakon verran kerrata nopeasti radan päässä, keskittyä, keskittyä ja keskittyä sekä pyörittää tuttua laulunpätkää päässä. Lähdössä olisi voinut olla kauempanakin, mutta joku ei taida ihan luottaa, että soopeli tulee varmasti kaikki matkalla olevat esteet. Oiskos vaikka sitäkin lisää treeneihin? Melkoiset varmistelut nelosputkeen, kun niin moni oli mennyt väärästä päästä. Keinu oli hieno vaikkei käskystä huolimatta pysähtynyt. Kepit löytyivät melkoisen hienosti, vielä pari kuukautta sitten ei löytynyt lähestulkoon samanmoisesta kulmasta. Toiseksi viimeinen putkesta löytyi mageesti oikea pää! Vikan putken jälkeen tuli melkoinen kaarros, maltoin onneksi odottaa että tuo varmasti kääntyy ja lukitsee muurin. Muuten olisi tullut ohitse! 

Vihdoin napattiin se viimeinen LUVA ykkösistä kera SERTin. Se kun on ollut nyt niiin lähellä useampana kertana. Napattin vielä voittokin, todella harvinaista kun ollaan hitaimmasta päästä. Tulipa muuten laskettua meidän ykkösluokka numeroina: 30 starttia ja 1v 3vko 3pv - ja meidän tavoite agilityssä oli täytetty. Melkoisen pitkältä ajalta tuntuu muihin verrattuna, mutta rehellisesti sanottuna ajattelin Rudin jäävän eläkkeelle ollen edelleen ykkösissä. :D Noh, eipä käynyt ihan niin.

.

4 kommenttia:

  1. Hei tosi hieno juttu. Itse vasta haaveilen kisaamisesta, kun mun koira on vasta ihan just vuoden ikäinen. Treenaaminen kuitenkin sujuu ja meillä on niin hauskaa radoilla. Ei siis vielä olla kokeiltu edes kaikkia esteitä, mutta silti haaveissa olisi joskus päästä kisaamaan... jos uskallan 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No teillä on vielä reilusti aikaa aloittaa kisaaminen, jos/kun sen aika on. Pääasia tosiaan että hauskaa, sen mä opin kantapään kautta. :) Haha, sanoin kanssa itsekin joskus, etten koskaan uskalla mennä kisaamaan ja tässä sitä ollaan. :D

      Poista
  2. Vau onnea! Vauhdikasta menoa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi kyllä olla hiukan vauhdikkaampaakin. :D Kiitos!

      Poista