Lauantaina vuorossa oli TamSKin agiepikset, jonne ilmosin hiukan extemporena ihan viime minuuteilla. Halusin onnistuneet kisamaiset treenit alle ennen kuin edes mietin kolmosten kisoja, etenkin kun edelliset menivät miten menivät. Epiksissä nyt ei hirveän vaiketa ratoja ole, joten ihan kolmosten tasoa ei nyt pääse kokeilemaan kuin vasta itse kisoissa. Treeneissä tämän vuoden puolella on ollut hirveän vaikeita ratoja, joista suurinta osaa ei puhtaasti olla päästy läpi.Vaan kuinkas kävikään nyt?
Alku alkoi hienosti, vaikka osasin taas epäilläkin, kun toisena esteenä oli keinu. Unohtamatta 10-12 väliä. Kerrankin oli nätti keinu! Ennen se oli lentokeinu, nykyisin se on ollut erittäin varovainen keinu. Tiedä mistä on niin varovaiseksi tullut, kun lentokeinustakaan ottanut itseensä. Ellei sitten ole aina vähän pelännyt keinua ja siksi ennen lentokeinuili äkkiä pois - fiiliksellä, nykyisin ei sitten uskalla tulla kun tietää, että pitää pysähtyä? Aan takana ei tullut niin isoa kaarta kuin olisi voinut olla! Enkä voi olla hymyilemättä 5-6 välille, sillä tuollainen kohta on parantunut hurjasti. Ennen kiersi kilometrin kaarroksella, sitten luki välistävedoksi, mutta nyt tulee noin nätisti ja tiukasti. Mene ja tiedä miksi tulkitsi, että kasihypyltä käännytään oikealle, tekihän Rudi tuon myös kisoissakin. Löysi hienosti putket ja kääntyi 11 putkelta oikeaan suuntaan! Vaan sitten ei löytänytkään keppejä. Olisi pitänyt vain juosta hiljaa vielä lähemmäs kepukoita niin olisi varmaan ne löytänyt, kerran olin myöhässä. Noh, radan sai noinkinpäin mennä, joskin +2s lisäaikaa siitä tuli. Voitettiin kuitenkin ainoana nollan tehneenä, mutta kisaavia kun oltiin ei palkintoa tullut.
Kisaavien rata oli melkoista vääntöä, kun olin myöhässä kakkosputkelta asti. Maaliin päästiin kuitenkin vain vitosella, eli melkosen hieno oli! Olisi taas pitänyt luottaa Rudiin enemmän ja mennä lähdössä pidemmälle. Toki myös puomin alla olevien putkien kohdalla varmistelin aivan liikaa, jonka takia luulin etten ehdi tekemään persjättöä, joksi Rudikin luki tuon kohdan. Noh, kävihän se noinkin! Aan jälkeiselle putkelle olisi kai pitänyt pysähtyä, jotta olisi sinne mennyt. Hienosti Rudi kuitenkin kääntyi vasemmalle muurille, vaikka ensin oltiin käännytty oikealle samaisesta putkesta. Keinukin oli jotenkin tosi varovainen. Loppurata sitten taas sujuikin. Hieno rata oli kyllä siihen nähden, että kartturi oli vähän kujalla ja myöhässä. Haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti