16 huhtikuuta 2017

Mitä suli kaikkeen hulinaan, univelkapuuron porinaan?

Huh! Melkoisen nopeasti aika on taasen kaasutellut eteenpäin. Ihan kuin helmikuusta olisi hypätty suoraan yli maaliskuun melkein keväiseen huhtikuuhun. Työssäoppi on vienyt suurimman osan ajasta, kun on menty aamuvuorosta iltaan ja toisinpäin, unohtamatta hieman pidempää työputkea. Täytyi totuttautua vähän erilaisempaan aikatauluun kuin koskaan ennen. Pikkuisen on väsy fiilis, mutta ei, en valita, itseasiassa on ollut ehkäpä kivoin työssäoppipaikka!

Hirveästi ei ole viikkotreenejä enempää ehtinyt tai jaksanut tehdä, ellei lasketa venyttelyitä, kerran päivään vähän pidempää lenkkiä sekä pienimuotoisia tehtäviä sisällä. Täytyisi kehitellä sen perinteisten naminetsintöjen rinnalle jotain uusia juttuja. Toiminnan mies on alkanut kyllästymään vain olemiseen. Olisikos ideoita?

Tänä viikonloppuna soopeli pääsi kuluttamaan energiaansa siskon jättipellolle. Hurjasti tuoksuja, hurjasti merkkailua, hurjasti komennus -ja ilohaukkua kirmaillessaan.  Hauskinta oli kiitää ympyrää mun hanska suussa, jota retuutettiinkin melkoisesti. Kuuroksi asti ei Rudi tullut. Onneksi ei sentään keksinyt kutitella selkäänsä märässä ja kuraisessa maassa. Tuttu näky kesällä, hauskinta kutitella selkäänsä milloin missäkin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti