Toukokuu yllätti positiivisesti kartturin, sillä treenit sujuivat aikaisempaa paremmin. Ainakin fiilis radalla on ollut parempi eikä mokat ole menoa haitanneet, kuten ennen. Yhteistyö on parempaa kuin koskaan. Väärinkäsityksiä tottakai välillä tulee ja joskus pitää hupsutella menemällä selkeällä ohjauksella väärään suuntaan.
Alkuun ensimmäinen putki oli syystä tai toisesta vaikea, eikä sinne meinannut soopeli millään löytää. Puomi taasen oli sen verran hauskempi este, jolle mennään mielummin kuin muille esteille. Vielä kun on koira, joka ei anna pienintäkään ohjausmokaa anteeksi ja joka kerran keksittyään jotakin tekee sen joka toistolla, vaikka kuinka selkeästi näyttäisi. Viime tipassa lopulta kääntyi hypylle, mutta itse olin melkoisen myöhässä seuraavalle hypylle lähetyksessä, kun sitä jäi aina odottamaan tuleeko Rudi vai ei.
Huh, miten huono ohjaus 11-12 väli olikaan. Oikeastaan jokaisella kerralla kävi noin, kun menin aina odottamaan niin kauan kunnes Rudi oli jo ilmassa. Eipä siinä hurjasti alastulon paikkaa voinut muuttaa. Siitäpä sitten hitaan kartturin erittäin hidas lähtö eikä soopeli meinannut irrota hypylle, kun tiesi mun ottavan etumatkaa. Täytynee lisätä treenilistaan. Melkoisen huono päällejuoksukin tuli 16-17 välii. Hidas mikä hidas. Ihmettelen suuresti miten Rudi edes reagoi moiseen ohjaukseen enää, kun oli selkeästä menossa ohitse. Eikä päällejuoksu ole mitenkään lempparein tilanne, hirveintä on hypätä ohjaaja kohti. Enkä ymmärrä miksi aina hidastan kepeillä kuin varmistaakseni Rudin menevän ne. Tiedän Rudin osaavan kepit ja niihin tarvitsis lisää vauhtia sekä mun pitäisi pystyä ottamaan etumatkaa kepeillä niin miksi treeneissä hidastan? Plaah.
Huh, miten huono ohjaus 11-12 väli olikaan. Oikeastaan jokaisella kerralla kävi noin, kun menin aina odottamaan niin kauan kunnes Rudi oli jo ilmassa. Eipä siinä hurjasti alastulon paikkaa voinut muuttaa. Siitäpä sitten hitaan kartturin erittäin hidas lähtö eikä soopeli meinannut irrota hypylle, kun tiesi mun ottavan etumatkaa. Täytynee lisätä treenilistaan. Melkoisen huono päällejuoksukin tuli 16-17 välii. Hidas mikä hidas. Ihmettelen suuresti miten Rudi edes reagoi moiseen ohjaukseen enää, kun oli selkeästä menossa ohitse. Eikä päällejuoksu ole mitenkään lempparein tilanne, hirveintä on hypätä ohjaaja kohti. Enkä ymmärrä miksi aina hidastan kepeillä kuin varmistaakseni Rudin menevän ne. Tiedän Rudin osaavan kepit ja niihin tarvitsis lisää vauhtia sekä mun pitäisi pystyä ottamaan etumatkaa kepeillä niin miksi treeneissä hidastan? Plaah.
Tehtiin vähän kontakti-puomi erottelua, hyvää treeniä! Olin melko varma, että Rudille on vaikeampaa mennä putkeen kuin kontaktille. Odotin, että Rudi sulkee korvansa täysin ja menee vain kontaktille, näytti tai sanoi mitä tahansa. Puomi-putki erottelussa kävikin toisinpäin. Putki löytyi erittäin helposti, mutta puomi ei löytynytkään niin helposti. Etenkin ottaessani etumatkaa soopeli meni vasemmalta puolelta putkeen. Piti odottaa Rudin olevan puomilla ennen kuin liikuin enempää. Harmittavaa hitaalle kartturille. A-putki erottelu meni älyttömän hyvin, vaikka lisäsin haastetta takaaleikkauskella. Joskaan ei ihme, onhan Aa Rudin lempparieste. Viimeisellä toistolla yllätyin, kun Rudi meni epäröimättä puomille, juuri tuo kun oli vaikea.
Kontakti-puomi erottelua olisi hyvä tehdä vielä lisää, jotta kisoissa on helpompaa koiran osatessa kunnolla erottaa käskyt. Saatiin vähän vinkkejä miten voi lähteä erottelua tekemään. Näillä ohjeilla sujui hyvin, verraten siihen ettei olla oikeastaan koskaan tehty erottelua.
Kun halutaan koiran menevän kontaktille ohjaaja hidastaa vauhtiaan eikä ohjaa oikeastaan ollenkaan. Toistetaan vain kontaktin käskyä esim. "aa" tai "kiipee". Putkeen mennessä taasen ohjataan reilusti ja käskytetään kunnolla.
Tästä radasta tykkäsin hurjasti, vaikka rataantutusmisessa aluksi olinkin vähän aapua. Tällä radalla huomasin itse ensimmäistä kertaa, miten Rudi on alkanut hyppimään tiukemmin hyppyjä, esimerkkinä kakkoshyppy. Rudi on myös oppinuy hyppäämään viistosti (esim. 8) eikä enää tähtää hyppäämään suorssa linjassa eteenpäin ja vasta sitten käänty
Rata sujui varsin hienosti, sillä siinä onnistui kohtia jotka eivät ole pahemmin onnistuneet. Siinä missä kakkoshyppy hämmensi, jatkui rata samanmoisesti positiivisesti hämmentävänä. Kolmosputkeen ohjatessa sain lähteä seuraavalle esteelle reilusti ennen kuin Rudi oli putkessa, jonka jälkeen oli putki millaista Rudi ei ole pahemmin löytänyt. Ohitse moisesta on ennen menty. Vitosella vasten hyppääminen ei tuottanut ongelmia ja hienosti irtosi seuraavaan putkeen. Kasihypyllä lähti hienosti ohjaukseen mukaan, joskin mukaan mahtui myös väärältä puolelta hyppyjä, mutta vain mun ohjausmokiasta johtuen. Vaikka Rudi onkin ollut aina tarkka ohjauksista niin yhteistyö on kuitenkin parantunut sen verran, että kuuntelee paremmin. Putkihässäkkäkin oli menossa varsin hyvin, mutta pieni liikahdus hiukan liian aikaisin pisti Rudin kääntymään hypylle. Alkuun putket olivat jotenkin vaikeita mennä, jonka vuoksi piti vähän palkkailla yllättäen putken jälkeen.
Loppuratakin meni huikeasti, yhtä puomin löytymättömyyttä lukuunottamatta. Täytyi jäädä näyttämään kunnolla puomi, muuten ei poika sitä huomannut. Mikäli viilausta tarvittavat asiat näpytellään ylös niin myös puomin jälkeisen hypyn tapaiset tilanteet saavat Rudin tekemään aikamoisen kaarroksen. Kun jonkin hypyn jälkeen on hurjasti tyhjää tilaa ja kaaaukana on este on Rudi melko varma, että sinne mennään, vaikka tekisi hidastuksen ennen hyppyä. Yllättävän hyvin löytyi kontaktitkin, vaikka moiseen paikkaan päätin persjättöä kokeilla, vaikka viskileikkaus taisi olla toimivampi tapa. Huikea on Rudista kuitenkin tullut! Toki viilausta ja vauhtia tarvitaan molemmat kyllä vielä.
Rata sujui varsin hienosti, sillä siinä onnistui kohtia jotka eivät ole pahemmin onnistuneet. Siinä missä kakkoshyppy hämmensi, jatkui rata samanmoisesti positiivisesti hämmentävänä. Kolmosputkeen ohjatessa sain lähteä seuraavalle esteelle reilusti ennen kuin Rudi oli putkessa, jonka jälkeen oli putki millaista Rudi ei ole pahemmin löytänyt. Ohitse moisesta on ennen menty. Vitosella vasten hyppääminen ei tuottanut ongelmia ja hienosti irtosi seuraavaan putkeen. Kasihypyllä lähti hienosti ohjaukseen mukaan, joskin mukaan mahtui myös väärältä puolelta hyppyjä, mutta vain mun ohjausmokiasta johtuen. Vaikka Rudi onkin ollut aina tarkka ohjauksista niin yhteistyö on kuitenkin parantunut sen verran, että kuuntelee paremmin. Putkihässäkkäkin oli menossa varsin hyvin, mutta pieni liikahdus hiukan liian aikaisin pisti Rudin kääntymään hypylle. Alkuun putket olivat jotenkin vaikeita mennä, jonka vuoksi piti vähän palkkailla yllättäen putken jälkeen.
Loppuratakin meni huikeasti, yhtä puomin löytymättömyyttä lukuunottamatta. Täytyi jäädä näyttämään kunnolla puomi, muuten ei poika sitä huomannut. Mikäli viilausta tarvittavat asiat näpytellään ylös niin myös puomin jälkeisen hypyn tapaiset tilanteet saavat Rudin tekemään aikamoisen kaarroksen. Kun jonkin hypyn jälkeen on hurjasti tyhjää tilaa ja kaaaukana on este on Rudi melko varma, että sinne mennään, vaikka tekisi hidastuksen ennen hyppyä. Yllättävän hyvin löytyi kontaktitkin, vaikka moiseen paikkaan päätin persjättöä kokeilla, vaikka viskileikkaus taisi olla toimivampi tapa. Huikea on Rudista kuitenkin tullut! Toki viilausta ja vauhtia tarvitaan molemmat kyllä vielä.
Kuun viimeisissä treeneissä päästiin vihdoin ensimmäistä kertaa ulos. Sinällään vähän tahtoi pistää jännittämään, sillä viimeisin muisto ulkoa on ollut Rudin karkaaminen kehästä. Ei tullut huudosta eikä antanut kiinni vaan juoksenteli oman halunsa mukaan ympäriinsä, tulematta vahingossakaan takaisin radalle. Kävipä tuo autotielläkin pyörähtämässä kahdesti. Toisella kertaa ei mennyt mutkaputkeen vaan juoksi suoraa kehästä ulos mahdollisimman kauas pusikkoon nostamaan jalkaansa. Ensimmäiset ja viimeisimmät kisat, joiden jälkeen päätin ettei me todellakaan enää koskaan mennä ulos treenaamaan tai kisaamaan agilityssä. Tätä treeniä edeltävänä päivänä päästiin kokeilemaan helppoja tehtäviä agissa ulkona. Siitä lisää myöhemmin.
Valmiiksi numeroitua rataa kun ei löytynyt niin saatiin itse suunnitella omat radat. Nämä sitten kerrottiin kouluttajalle ennen treeniä, ettei voi mokan sattuessa todeta "näin se meni, hehheh". Tuumasin heti, että jotakin todella helppoa, missä ei vauhtia ehtisi tulla hirveästi ja koira olisi hallinnassa. Kuitenkin jokin vähän vaikeampi juttu mukaan, jonka voisi jättää pois, mikäli näyttää huonolta. Yllättävän nopeasti alkoi raksuttamaan.
Nähtävästi olikin se helppo rata, kun mokia ei pahemmin tullut. Ainoastaan kepit tuntuivat hiukan hankalilta eikä vauhtikaan ollut mikään päätä huimaava. Tuumasin pohjan olevan vähän hämmentävä Rudille, kun ei tosiaan olla ulkona oltu kuin kolme kertaa ja tuo on erilaisempi pohja kuin muualla. Ehkä Rudi oli myös väsynyt edellisen päivän agista. Montaa toistoa ei sen vuoksi otettu ja ihan hyvä näin. Jää koirallekin parempi fiilis kun ei loppuun väsytä koiraa ja loppuu onnistuneeseen suoritukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti