Rally-Tokon VOI/MES-kurssi

Ilmoittauduin pitkästä aikaa ihan rally-tokokurssille, edellisestä taitaa olla jo kaksi vuotta. Vaikka mestariluokassa ollaankin niin koen silti, että on hyvä edes satunnaisesti käydä valvovan silmän alla yksittäisissä ratatreeneissä tai kursseilla. Itse kun ei välttämättä huomaa aina kaikkea mitä voisi korjata. Minä kun ainakin keskityn aina vain niihin suurimpiin ongelmiin enkä välttämättä huomaa niitä pieniä juttuja. Nyt kun pienetkin jutut vaikuttavat, kun valioitumista aletaan hiljalleen metsästämään. Ja voi saada ihan uusia vinkkejä treeneihin.

Ilmoittautumisen yhteydessä sai kertoa mitä liikkeitä haluaa kurssin aikana parantaa. Valitsin meille liikkeiksi edessä peruuttamisen, puolenvaihdon edessä sekä istu, jätä koira. Niissä on tällä hetkellä isoimmat ongelmat. Edessä peruuttamisessa Rudi on alkanut komentamaan, kun mielestään on peruutellut tarpeeksi ja saattaa lopulta istua. Vaihtehtoisesti peruuttaa liian vinoon haukun kera. Puolenvaihdossa pomppaa vähän turhan innokkaasti vasemmalta oikealle, jolloin takapää heittää turhan vinoon. Rudin mottona kun taitaa olla, että hauska temppu tehdään hurjalla vauhdilla. Istu, jätä koira -kyltillä on sama ongelma kuin tokossakin. Se on hyvin epävarma liike, vaikka onkin riittävä rally-tokoon. Iso käsimerkki, selkeä käsky eikä saa vilkaista menikö istumaan niin menee istumaan. Ilman käsimerkkiä ei mene ja jos vilkaisee menee maahan. Nuo näkyykin todella hyvin ensimmäisen tunnin videolla, jolloin piti kuvata kouluttajalle videolle liikkeet, jotka kurssille valittiin.

Toisella tunnilla näytettiin vielä livenä kouluttajalle liikkeet ja saatiin niihin vinkkejä. Istu, jätä koira – liikkeeseen saatiin aikalailla samoja ohjeita kuin tokotunnillakin eli istumisen vahvistusta, vaikka itse liikkuisinkin. Ilmeisesti Rudi on jäänyt nyt liikaa kiinni siihen, että istutaan vai jos minäkin pysähdyn. Puolenvaihtoon sain vinkiksi palkata heti puolenvaihdon jälkeen, kun on oikeassa paikassa. Aiemmin olin saanut vinkiksi palkata vasta, kun on palautuu oikeaan kohtaan, joka onkin pahentanut tilannetta. Edessä peruutuksessa kokeiltiin sellaista, että jätin koiran itsestäni huomattavasti kauemmas kuin yleensä on peruutukseen lähtiessä ja pyysin peruuttamaan pidemmän matkan kuin kisamatka on. Rudi meni täysin hiljaiseksi ja peruutti täysin suoraan niin kauan kuin pyysin. Hämmentävää, mutta taisi olla Rudikin hämmentynyt. Tuon voisi tehdä kuureittain ennen kisoja niin saattaakin olla hiljaa kisoissa.

 

Kolmannella tunnilla oli vuorossa ratatreenit. Rata oli meille oikein sopiva. Rudi oli yllättäen ensimmäisella radalla parempi kuin toisella radalla. Pujottelussa oli jouluaiheisena tuikut tötsinä ja kouluttajakin totesi, että niitä kannattaa varoa ettei pala nenä. Ja kukahan koirista olikaan treeniryhmän ainoa, joka meni nenänsä polttamaan? Kyllä, Rudi. Hämmentävää kun oli niin pienet tötsät. Onneksi kisoissa minimi niille on 15cm, joten ihan niin pieniin ei törmää muuten kuin treeneissä. Saatiin joukkon myös ruotsalainen rallykyltti, joka oli tuo liikkeessä istu, ohjaaja juoksee seuraavalle kyltille. Ruotsalaisiin kyltteihin en ole tutustunut, joten virallista nimeä en sille tiedä. Merkille on tullut uutena pienenä ongelmana tötsän haistelu jokaisella kerralla kun Ruun sinne lähtettää. Radan jälkeen piti kertoa kouluttajalle mitkä kolme asiaa olivat omasta mielestään hyviä. Totesin ensimmäisen radan jälkeen peruuttamisen, liikkeessä istumisen sekä hypyn ja toisella kertaa peruuttamisen, houkutuksen ja merkin. 

 

Toiseksi viimeisellä kerralla olikin melkoisen kinkkiset treenit, nimittäin takaperin ketjutusta ohjaajille. Jokainen valitsi yhden liikkeen vuorotellen, aloittaen maalista. Ensimmäinen valitsi missä on maali, seuraava valitsi liikkeen mikä on ennen maalia, seuraava valitsi kyltin ennen viimeistä kylttiä ennen maalia jne. Yhteensä kylttejä taisi tulla reilu kaksikymmentä. Olin täysin varma siitä etten tule muistamaan kuin viisi ensimmäistä kylttiä, mutta muistinkin koko radan. Olen melko yllättynyt mun muistista! Ei nimittäin arjessa toimi ihan noin hyvin. Lopulta oli kyllä oikein kivat treenit!

 

Viimeisellä kerralla kaikki toivat yhden toivekyltin ja meillä se oli edessä peruutus. Ryhmä jaettiin kahtia niin, että saman tapaiset kylttitoiveet antaneet olivat pari. Tehtiin kaikki samaan aikaan kentällä liikkeitä ja kouluttaja seurasi vuorotellen pareja. Puolet ajasta oli peruutus edessä ja sivulla ja toinen puoli oli sarjahyppy ja liikkeessä istu, jätä koira. Edessä peruutuksissa tehtiin samaa harjoitusta kuin toisella tunnilla saatiin vinkiksi eli jätin Ruun kauemmas musta ja käskin peruutella keskenään. Sen jälkeen otin muutaman kerran oikeana liikkeenä sitä ilman ongelmia. Sivulla peruutus ei toiminut oikealla, joten naksuttelin ihan puolikkaan askeleen peruuttamisesta kahteen askeleeseen. Istumisessa treenailin vain sitä, että käskytin istumaan ja itse hidastin vauhtia, jolloin liike oli helppo Rudille. Sarjahypyn kohdalla kouluttaja kääntyi juuri katsomaan kun Rudi varasti hypyille ja meni jäätävää vauhtia kaikki kolme, johon kouluttaja totesi, että ”ai tää vaihtuikin agilitykurssiksi”. Hups. Sarjahyppy on edelleen selkeästi vaikea Rudille, ainakin sen ollessa suoraan. Sain kuitenkin koiran paremmin haltuun kun en käskyttänyt ”hyppysivu” vaan pelkkä ”sivu”, ”liki” tai ”seuraa”.