Tokon suhteen olen aina ollut vähän pidättyväinen ja epäileväinen. Olen tähän asti treenannut ja kisannut vain siksi, että olen tuntenut painetta ympäriltä. Aivan kuin kaikkien tarvitsis treenata tokoa. Mulla ei ole ollut siihen oikeaa fiilistä koskaan, vaikka välillä onkin ollut ihan mukava treenata vaihtelun vuoksi.Tämä on toki ollut erittäin huono lähtökohta treenaamiseen/kisaamiseen missään lajissa. Epäilenkin tämän olleen yksi syy siihen miksi kaikki epäonnistumiset ovat tuntuneet vielä pahemmalta kuin esim. rallyssa tai agilityssä, vaikka pari vuotta sitten niissäkin se överiksi menikin. Tämän vuoksi ei olla edistytty lajissa ja olen itse tuhonnut liikkeitä, joten aikalailla lähtöpisteessä ollaan.
Tänä vuonna löysin tokon kivuuden, kun kävin alkuvuodesta viiden kerran tokokurssin. Yllätin itseni sillä etten edes epäröinyt kurssille ilmoittautumista sekä löytäessäni hauskan puolen tokosta. Tuplayllätys! Tuon kurssin jälkeen piti jatkaa kunnolla treenaamista sekä kouluttautumista tokossa, kun itselle vähän vieraampi laji, mutta lähestulkoon heti perään tuli sairasloma kipsin vuoksi. Vasta kesällä olin kunnolla kahdella tassulla, joten oli aika hiljalleen palata harrastusten pariin. Tai no, niin hyvin kuin noin kuumana kesänä kykenee.
Silmiin osui sopivasti näin syksylle suunnattu viiden kerran tokokurssi, jossa saa itse päättää mitä liikkeitä milläkin kerralla tekee. Nappasin paikan yhtä nopeasti ellen nopeamminkin kuin olisi ollut kyse rallysta. Kurssi alkoi elokuun alussa, jatkuen joka toinen viikko. Paitsi kerran yliaktiivinen tokoilija meni ihmettelemään paikanpäälle, kun oli poikkeuksellisesti kolmen viikon väli. Kolme viidestä kerrasta on nyt käytynä, joten ehkä olisi alkupuheiden jälkeen aika näpytellä jotakin ylös.
Ensimmäinen tunti - Paikkamakuu ja seuraaminen
Alkuun otettiin porukalla paikallaolo. Rudille selkeästi kisamainen tilanne, sillä oli hermostunut, vinkui ja pyöritteli päätä. Nousi kerran istumaan, mutta kerrasta meni takaisin maahan. Treeneissä yleensä Rudi on rauhallisempi ja keskittyneempi, häiriötä lisätessä saattaa alkuun vähän vilkuilla. Aina on kuitenkin pysynyt paikallaan asentoa vaihtamatta treeneissä. Omalla vuorolla tehtiin lyhyt paikkamakuu yksinään, jolloin selkeästi rauhallisempi eikä pää pyörinyt niin hurjasti. Melkein normaali treenisuoritus.
Kouluttajan mukaan kyse enemmänkin huonosta palkasta, jolloin ei ole tarpeeksi motivaatiota eikä siitä etteikö osaisi. Kysyikin palkkaanko aina namilla vai myös lelulla. Käytän molempia riippuen hieman liikkeestä ja tilanteesta, sillä Rudi kiihtyy hirveästi lelusta. Tämän vuoksi en ole uskaltanut käyttää paikallaolossa lelua, koska epäilen tulevan äänekäs liike kun ei malta odottaa. Tähän väliin mainitsi koiran olleen ehkä jopa alivireinen eikä ylivireinen. Koin silti paremmaksi vaihtoehdoksi kokeilla toista namia kuin lelua. Tästä eteenpäin laitetaan namirasiaan herkkua, jota ei saa koskaan normaalisti esim. ceacar tai kissanruoka. Viedään rasia koiran kanssa ensin näkyvälle paikalle, laitetaan paikallaoloon, jonka jälkeen yhdessä haetaan rasia, josta saa palkan. Lopulta ei ole väliä vaikka rasia olisikin piilossa. Käytän itse tällä hetkellä kissanruokaa, joka on todellinen herkku, mutta ruoka ei saa niin kiihdyksiin kuin lelu.
Seuraaminen on liian väljää tokoon, satunnaisesti rallyynkin sekä kontakti ei pysy niin hyvin kuin pitäisi. Satunnaisesti etuilee tai jää taakse. Tuolloin näyttäessä sentään käännökset olivat nätit, tosin niitä ollaan nyt treenattukin. Tokon seuraaminen on tylsää kun ei ole 3m välein tehtäviä. Mitään oikotietä hyvään seuraamiseen ei ole, joten treeniä vain lisää. Mielellään uusi sana seuraamiseen (ainakin tokoon), jolla saataisiin oikeannäköinen seuruu.
Tunti 2 - Metalli ja kierto
Kierrossa ollaan jumahdettu samalle kohdalle, josta ei olla päästy kauemmas. Reilussa puolessa välissä ollaan oikeaa matkaa. Haukkuminen on myös yksi ei-niin-mukava lisä, joka tulee usein lähdössä. Näytettiin ensin varmalta matkalta. Kahdesti otettiin oikealta matkalta, jolloin kävi kiertämässä väärän asian (hihnan), palaten takaisin. Helpotin matkaa hyvin lähelle, jotta onnistuisi. Vinkkinä sanottiin, että kahdesti voi mennä pieleen, mutta kolmannelle kerralle pitää tehdä jotakin. Tahdon myös aina sanoa palkkasanan vähän kuin merkiksi milloin kääntyä, vaikka pitäisi sanoa aikaisintaan vasta kun on palaamassa luokse. Tuo pitäisi jättää pois ettei odota sanallista käskyä milloin kääntyä. Muutaman kerran tehtiin vielä hyvin lyhyeltä matkalta, jolloin pystyi palkkaamaan hiljaisesta kierrosta. Samanmoista treeniä vain lisää.
Tunti 3 - Ruutu ja kaukot
Halusin vinkin ruudussa lähinnä targettiin kohdistuneeseen hepuliin. Helposti alkaa ääntely, tassun lyöminen targettiin sekä temppujen tarjoaminen pitäen tassua targetilla ellei sadasosassa palkkaa. Kestoa en ole tähän saanut lisättyä oikeastaan yhtään. Kommenttia sain heti käyttämästäni targetista, joka on pahvilautanen. Paras olisi silikoninen pannunalunen, joka ei väriltään erotu maastosta ettei ala etsimään silmillä. Sitä olenkin metsästänyt kaksi viikkoa käpykylän kaupoista, tuloksetta. Kokeiltiin kouluttajan pannunalusta eikä mitään ylimääräistä esiintynyt, vaikka tehtiin kolme viiden sarjaa. Laitettiin vielä ruutuun, josta käytiin sitä yhdessä katsomassa kahdesti. Kolmannella kerralla lähetin koiran 3-4m päästä ruutuun ja kaveri syöksyi heti suoraan targetille. Koskaan aiemmin ei ole tehnyt ruutua! Mä en ole koskaan ymmärtänyt Rudin nopeutta oppia.
Kaukoissa suurin ongelma on noustessa seisomaan etutassujen liikuttaminen turhankin paljon eteenpäin. Mielellään kun olisivat paikallaan. Tähän näytti Rudin kanssa oivan jumpan, johon menee helposti vuosi. Eipä tuo haittaa mitään, kun i-m vaihdot menevät hyvin, joskin tarvitsis saada varmuutta, jotta ovat niin räväkät kuin niiden tietää olevan myös vieraassa paikassa. Kouluttaja sanoikin, että on vain kauneusvirhe ja tietää samanlailla suorittavista TVA:n saaneista koirista, mutta kun huomaa koiran potentiaalin niin olisi hyvä saada nopeat vaihdot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti