Aloitettiin harrastamaan rallya täysin vahingossa samana keväänä, kun Rudi mulle kaksivuotiaana tuli. Kisaaminen aloitettiin tammikuussa 2015 ja puolessatoista vuodessa meillä oli kasassa kaikki koulutustunnukset. Alkeis- ja jatkokurssin jälkeen ollaan vuosien aikana treenattu pääosin itsekseen. Kuluseisiin vuosiin on kuitenkin mahtunut toinen jatkokurssi, erilaisia teemakursseja, ratatreenipäiviä sekä yksi kausi TamSKin tehoryhmässä. Pidettiin omaehtoinen tauko 2016 syyskuusta aina toukokuuhun 2017 asti, koska kartturin jännittäminen meni överiksi ja se pilasi myös koiran suorituksen. Hiljalleen palattiin takaisin, kunnes tänä keväänä kartturin jalka murtui, tuoden uuden tarkoituksettoman loman maaliskuusta kesäkuuhun. Kuuma kesä verotti myös treenaamista kunnolla. Nyt syksyn tullen aloitettiin kunnolla palaamaan niin rallyn kuin tokonkin maailmaan.
Sitten bongasin ilmoituksen TamSKin rallyn valmennusryhmästä. Mietin alkuun myös tehoryhmää, mutta aloin kallistumaan enemmän valmennusryhmän puoleen. Seuraavan vuoden tavoitteet kun ovat niin korkealla, että olisi teoreettinen mahdollisuus päästä ryhmään. Vitkuttelin kuitenkin aina viimeisen hakupäivän viimeisille minuuteille. Olen aina pitänyt ja varmasti tulen aina pitämään meitä niin huonoina, että kaikesta huolimatta epäröin hakemuksen lähettämistä. Kysyin monesti kaveriltani kehtaanko/voinko lähettää ja onko tuo teksti nyt ihan huono. Lopulta hiiri oli käynyt 'lähetä' -napilla.
Kaksi viikkoa sitten saatiin tieto siitä, että pääsimme ylempien luokkien valmennusryhmään. Tuntuu edelleen aivan hullulta, että tosiaan saatiin tuo paikka. Kuten aiemmin mainitsinkin, kun pidän meitä niin huonoina, että ihmettelen miten ollaan edes mestarissa. Eniten kuitenkin kuumottelee tehoryhmien kouluttaminen, sillä se on mulle täysin uutta. Olen pitänyt hassua treeniä olen pitänyt sekä ollut epiksissä tuomarina. Toiveikkaana ja kerrankin positiivisena kuitenkin ajattelen tulevasta vuodesta tulevan huippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti