03 joulukuuta 2018

Arkea parhaimmillaan vai pahimmillaan?



Mielellään en haluaisi aloittaa toistuvasti postauksia sillä, miten on jäänyt taas postailematta, jonka johdosta on tullut tahattomia taukoa, vaikka olisi halunnut olla aktiivinen. Täytyisi kai kyetä myöntämään olevansa huono tekstin tuotossa, joka osaltaan vaikuttaa kaikessa kiireessä ja väsymyksessä siihen ettei yksinkertaisesti halua istua alas, vain tuijottaakseen monta tuntia tyhjää ruutua. Kohtalaisen huono olen ollut aina myös ennakoimisessa ja ryhtymisessä heti toimeen. Mikäli kirjoittaisi aina kyseisen päivän aikana edes lyhyen tekstin tai ranskalaisin viivoin, mitä tehtiin/miten sujuivat treenit tai kisat, olisi hurjasti paljon helpompaa kuin muistella niitä monen viikon jälkeen, kun kirjoittaa kyseisen tekstin myöhemmin postaukseksi asti. Tai yksinkertaisesti sopeutua itse nykyiseen postaustahtiin. Itse olen ainakin sellainen joka ei välitä siitä, että aloitetaan aina alun tyylisesti postaukset, joskin ymmärrettävää silloin mikäli ollut esim. useamman kuukauden tai vaikkapa vuoden tauko.



Tämä vuosi ei todella ollut niin aktiivinen kuin alkuvuonna suunnittelin. Syynä olivat puhtaasti työ -ja muut kiireet. Sairasloman aikana olisi toki ollut aikaa, mutta ei fiilistä. Eihän me edes tehty mitään mainittavaa sen aikana, kun ei kyennyt liikkumaan. Loman jälkeen kesä oli rennompi kaiken suhteen, mutta syksy toi jälleen työ -sekä muut kiireet enkä ole viimeiseen reiluun kolmeen kuukauteen suurin piirtein kuin käynyt kotona. Älkää ymmärtäkö väärin, Rudi ei ole tilanteessa joutunut "kärsimään", sillä suurin osa menoista on ollut juurikin treenejä, kisoja, kavereilla käyntejä, lihashuoltoa sekä pitkiä metsä -tai peltolenkkejä. Onneksi loppuvuosi näyttää hitusen rennommalta, kun treenit vähentyvät sekä vuoden viimeiset kisat olivat viikonloppuna.


Loppuvuonna tulee postauksia jälleen tasaiseen tahtiin, sillä olen kirjoittanut niin valmiiksi kaiken kuin olen pystynyt. Muutamia treenejä vielä kokoan muutamiin postauksiin sekä kurkkaan jonkinmoisia kuvia joukkoon. Melkoisen treeni -ja kisapainotteinen loppuvuosi on tiedossa, joka johtuu puhtaasti siitä etten ole pitkään aikaan kyennyt kirjoittamaan niistä realiajassa. 

Kiireisten aikojen keskellä meille kuuluu kuitenkin ihan hyvää. Rudi on pysynyt terveenä ja iloisena treenikaverina. Aina eiliseen kisaan asti, mutta siitä lisää myöhemmin. Sen verran voin paljastaa ettei kyse ole sen vakavemmasta kuin mielentilasta. Sekin varmasti korjaantuu nyt pienen kisatauon sekä kevyemmän treenijakson aikana. Ainakin toivon niin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti