07 joulukuuta 2018

Tokon ALO-luokkaan tähtäävien kurssilla 2/2

Halusin puolittaa kurssista kirjoittamani tekstin kahteen osaan, jotta yhdestä postauksesta ei tulisi kilometrin mittaista. Liputetaanko täällä kaksiosaisen puolesta vai olisiko yksi parempi?



Noudossa Rudilla on ollut ongelmana sen palauttaminen. Rudi lähtee innokkaasti räjähtäen hakemaan kapulaa hepulilaukalla, joskus ihan varastaakin ja äänikin saattaa käskyn kohdalla tulla. Takaisin sivulle tullaankin sitten reippaassa ravissa, 1-3 kertaa korjaten kapulan asentoa suussa tai hitusen pureskellen. Perusasentoon Rudi tuleekin sitten todella epäröiden.  Ongelma on kehittynyt Rudille mielestäni viimeisen vuoden aikana, sillä muistan Rudin palauttaneen kapulan (silloin liian ison) myös iloisesti laukkaamalla.

Treenattiin oikeastaan vain kapulan pitoa, häiriöllä ja ilman. Häiriönä koskin kapulaan erikseen yhdellä ja molemmilla käsillä, samoin kuin hitusen vetäessä/työntäessä kapulaa. Tästä Rudi selviytyi alun jälkeen hienosti. Huomasin treenissä, että Rudi pitää kapulaa vähän turhankin hennosti kiinni ja myös päästää irti helposti. Kokeiltiin muutama kerta myös helpotettua versiota kapulan kanssa siirtymisestä perusasentoon, erittäin loivalla sellaisella. Tuli huomattavasti nätimmin tuon pitotreenin jälkeen.




Neljännellä kerralla - paikkamakuu, luoksari ja perusasennot

Paikkamakuussa Rudi on aina vilkuillut sivulle todella herkästi, jos kuuluu pientäkään ääntä. Häiriötä pitäisi lisätä hurjasti tähän, kun on alkanut oivaltaa pysymisen taidon. Liikkeessä myös maahanmeno menee herkästi vähän vinoon ja etenkin istumaannousu on erittäin epävarma. Niitä voi ja kannattaakin treenata erikseen, koska itse paikkamakuussa tärkeintä on pysyminen paikallaan. Istumaannousuihin kannattaa käyttää jotakin apua, jolla tietää koiran nousevan nopeammin ylös (esim. käsitargetti), jotta saa itsevarmuutta lisää. Maahanmenoissa palkkaa vain suoria ja nopeita liikkeitä. Liikkeen aikana Rudi näytti oikeasti siltä ettei ollut lähdössä mihinkään, vaan oli hyvin selkeä homma pysyä paikallaan. Tällä kertaa ei vilkuillut niin hurjasti ympärilleen, kun näytin paremmin sille namirasian olevan taskussa, mutta alkoi vähän komentaa nopeuttaakseen mun palaamista. Ehkä voisi hiljalleen siirtyä laittamaan treenikassiin?

Luoksarin ainoa ongelma on ollut "sivu"-käskyn jälkeen äännähtää kerran, isosti tai pienesti. Tällä kertaa luoksari olikin hiljainen, mutta täysin normaali. Liikkuvaa osaa kehuttiin todella hienoksi ja siitä olenkin aina saanut kuulla. Onhan kyseessä Rudin bravuuri liike! Asia mitä en ole itse huomannut kävellessä poispäin koirasta oli se, että Rudi nuolaisee muutaman kerran huuliaan (rauhoittava signaali), joten siinäkin ilmeisesti hitusen epävarma. Tähän voi kokeilla tehdä niin, että mikäli on hienosti (ei nuolaise huuliaan tai tee muutakaan) voidaan koira vapauttaa vaihtelevassa paikassa ja palkata. Sama myös sivulle tuloon, kun siinäkin tarvitsee keskittyä paljon eli ei aina ota sivulle asti vaan palkkaa vain tulosta ja siinäkin muistaa vaihdella paikkaa.

Perusasennossa taas äänteli, mutta unohdin jo kotimatkalla mitä antoi vinkiksi tähän. Toinen asia oli se, että jätti etutassut eriasentoon eikä vierekkäin, vaikka muuten oli hyvässä/halutussa paikassa. Tähän kanssa antoi vinkin kokeilla käsitargettia tai puukapulaa tassujen edessä.



Viides kerta -  kisanomainen (liikeestä maahan, kaukot ja seuruu) ja paikkamakuu

Yleisesti ottaen oli jälleen todella vaikeaa nousta istumaan, niin sivulla kuin kaukanakin. En tosiaan tiedä mikä tähän on tullut ettei haluaisi tehdä asennonvaihtoja ollenkaan. Käsitargetti olisi mahdollisesti parempi kuin namijumppa siksi ettei olisi aina nami esillä. Ainoastaan seuraaminen meni sen omalla tasolla eli aika kehnosti, kun tokosta kyse. Rallyssa vielä menee, kun joka kolmannella askeleella on jokin temppu. 

Ääntelyssä pitää miettiä tarkkaan miksi vinkuu, jotta voi miettiä ratkaisua siihen. Rudilla tulee ääntä tosiaan vaihtelevista syistä mm. kuten palkan vaatimisesta, innokkuudesta, epävarmuudesta tai ns. tylsyydestä eli mikäli joutuu odottamaan kauan esim. palautetta kuunnellessa. Täytyisi alkaa enemmän kehumaan Rudia sen ollessa hiljaa, jotta tietää olevan se the juttu. Sen voi laittaa myös jäähylle jos alkaa hirveä melu (esim. itse vienyt hetkeksi pois kentältä, joskus ihan häkkiin asti tai vähintään keskeyttänyt tekemisen kentällä). Jos alkaa hirveästi raivoamaan, voi sille sanoa jotai "Oho, ei voi noin tehdä", ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä miksi/mitä kielletään, kun haukku on niin luontainen asia ja näin vanhemmalla koiralla tavat ehtineet jo pinttyä, joten vaikeampi saada ne pois.

Tykkäsin kyllä kurssin sisällöstä! Perusjuttuja joihin sai taas vähän erilaisia vinkkejä ratkaista ongelmia. Toivon mukaan saa nyt loppuvuoden pienen kevyemmän kauden jälkeen saisi itseään oikeasti niskasta kiinni ja miettisi treenejä vähän enemmän kuin nyt. Hallille on tullut lähdettyä vain "tekemään jotakin", kun yksikseen mennyt. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti