Viime viikko oli varsin raskas sen vuoksi, että en saanut kunnolla nukutuksi ja lauantaina häämötti kisapäivä. Yritin mennä edes perjantaina aikaisin nukkumaan ettei oma väsymys vaikuttaisi Rudiin kisoissa. Rudi kun aistii hyvin herkästi kaiken. Vaan en tässä onnistunut. Aamulla en kuitenkaan ollut niin väsynyt kuin oletin olevan, vaikka piti herätä työaamuja aiemmin. Eikä lähtö kohti Ylöjärveä ollut kahta minuuttia enempää myöhässä.
Kisapaikalla Rudi oli virkeän oloinen, mutta nuuskutteli hyvin paljon mattoa, joka on ollut aina erittäin huono enne. Rata vaikutti piirroksesta katsoessa kivalta, mutta kurkatessa sitä valmiina kentällä iski pieni "apua" -olo. Hypyt olivat mukavasti tarjolla, kun tultiin houkutukselta tekemään tulppaania. Hyvin otollinen paikka karata hypyille tai jäädä jumittamaan sen verran ettei käännös onnistuisi. Edessä peruutus hitusen mietitytti myös, sillä kisapaikalla tehdessä se ei meinannut onnistua millään. Kamala huuto ja istumaanmeno aina kun oli hitusen peruutettavaa jäljellä tai tasan siinä kohtaa, kun matka riitti. Rataantutustumisessa rata vaikutti vielä kivemmalta ja helpommalta kuin ratapiirroksessa ja tuli huomattavasti varmempi olo. Katsoin kaksi koirakkoa, joka oli huono valinta, koska alkoi pieni jännitys. Tästä eteenpäin en katso yhtäkään suoritusta ennen omaa vuoroa, vaikka olisin viimeinen. Poistuin katsomasta Rudin luokse, otin sillä vielä muutaman helpon tehtävän, jonka jälkeen istahdin maahan ja rapsuttelin Rudia. Meitä edeltävän koiran mennessä kehään siirryin lähemmäs kehää, jossa Rudi sai ensin istua sivulla pitäen kontaktia jonkin aikaa, jonka jälkeen rapsuttelin jälleen niin kauan, kunnes kurkkasin radalla olevan koirakon olevan kolmanneksi viimeisellä kyltillä. Otin Rudin taasen sivulle pitämään kontaktia, josta siirryimme lähtöön. Enää ei jännittänyt yhtään.
Lähdössä Rudi jäi tuijottamaan tuomaria lähtöluvan saatuamme. Sanoin kahdesti nimen ennen kuin käänsi päätä. Seuruu käskyn saatuaan Rudi lähti kyllä heti seuraamaan, mutta hitusen epävarman oloisena, joten kehuin heti alkuun. Rudi piristyi siitä vähän, mutta oli jokseenkin samanoloinen kuin Lemmikkimessujen kisoissa, mutta vähän reippaampi. Onneksi radalla oli heti alkuun puolenvaihto jalkojen välistä ja sarjahyppy, jotka ovat Rudin lemppareita niin auttoivat pääsemään alkuun. Tiesin myös loppuradan merkin saavan Rudin tsemppaamaan loppuun asti, koska on myös yksi lemppareista. Hyppyjen jälkeen seuraamiseen palautuminen oli omaan silmään kamalan näköinen, josta ajattelin tulevan jotain pientä vähennystä. Samoin 360 oikeaan ja tuplasaksalainen vaikuttivat itsestä huonommalta kuin Rudin osaaminen on. Turhaan tuli tulppaania ja sen takana olevia hyppyjä jännittää, sillä Rudilla ei ollut mitään aikomusta karata tai jäädä jumiin hyppyihin ja osasin kerrankin ennakoida sanomalla "Rudi, tässä, liki, IN!" eli varmistin kunnolla, että kontakti pysyy. Merkillä kuului yksi haukahdus, jota en osannut odottaa, sillä yleensä tuossa mielentilassa ei yleensä haukkua kuulu. Lisäksi Rudi lähti kiertämään merkkiä todella kaukaa, joten ehdin hetkisen miettiä löytääkö tarpeeksi lähelle merkkiä, mutta korjasi todella hienosti! Mun kävellessä kutsu koira -kyltille Rudi oli vähän nuuskinut maata ja juuri ennen seuraavaa kylttiä nenä kävi maassa, mutta suoritti käännöksen nätisti. Edessä peruuttaminen lähti vähän vinoon, Rudi pysähtyi ja otti kaksi askelta eteenpäin ja lähti peruuttamaan uudelleen. Mielessäni käväisi ajatus "auts" ja pyysin koiran luokse. Olin vähän epävarma siitä menikö tarpeeksi kauas ja mitä tuosta pysähdyksestä tulee. Vähän se oma kupla rikkoontui tuolla kyltillä, mutta onneksi viimeinen kyltti oli maahanmeno, joka on Rudin bravuuri. Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen rataan, sillä odotin kamalaa rataa kaiken sen nuuskuttelun vuoksi.
Radan jälkeen kuulin tutulta ettei peruutuksesta tule kuin maksimissaan -3, joten ehdin laskea päässäni tulokseksi 94 pistettä. Lähdin palkkaamaan Rudin ja sai ulkona ruokaa. Juuri kun olimme palaamassa sisälle yksi ohikulkija huikkasi onnittelut tuloksesta, johon totesin etten edes tiedä mitä saatiin, johon vastasi meidän saaneen 97 pistettä. Hämmennyin niin etten osannut sanoa kuin "apua", haha. Kävin kurkkaamassa vielä tuloksen taululta ja tottahan se oli! Toisen kerran peräkkäin kilahti valiokello. Huh! Olen yhä hämilläni siitä, että saadaan nyt tuollaisia tuloksia, vaikka sanoinkin vuoden ensimmäisissä kisoissa heinäkuussa, että nyt ne voivat oikeasti tulla ihan millon vain. Odotin kuitenkin niitä vähän harvemmalla tahdilla kuin nyt ollaan niitä napattu. Enää olisi yksi tulos jäljellä valioitumiseen, mutta ei saa liikaa alkaa ajattelemaan asiaa ettei kisat mene pilalle sen vuoksi.
Tuomari: Maria Riski
Tulos: 97/100p. ja 2. sija
Virheet: kyltti numero 15 -1p. puutteellinen yhteistyö ja kyltti numero 18 -1p. epätarkasti suoritettu tehtävä & -1p. vino
Aika: 2:17:72
Kommentti: Taitavaa yhteistyötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti