Rudin tassun kuulumiset

Olen pitkään pohtunut mun some-tilien kohtaloa, sillä olen aina ollut kovin hiljainen kaikkialla. Tosin aikanaan tämä blogi oli jokseenkin aktiivinen, mutta ei enää hyvään toviin. Kesän aikana on ollut havattavissa pientä aktivoitumista Instan puolella, mutta oikeastaan pelkkiä kuvia. Se ei ole ollut koskaan paikka, jonne olisin osannut kirjoittaa pitkiä tekstejä kuten tänne, vaikka monet ovatkin siirtyneet sinne blogin jälkeen. Harmittaa etten ole kovin aktiivisesti enää kirjoittanut mihinkään ylös asioita, sillä haluaisin että olisi paljon muistoja kuvien ja tekstien muodossa. Siksi olen miettinyt kannattaako pitää tilejä, joita päivittää hyvin harvakseltaan vai vain hyväksyä asia ettei enää ole niin aktiivinen kuin ennen. Ylianalysoija? En nyt sanoisi. Tulin siihen tulokseen, että ehkä hyväksyn sen asian etten ole enää niin aktiivinen vaan päivittelen silloin kun siltä tuntuu. Ehkä tämä Rudin nykyinen tilanne sai enemmän pohtimaan asiaa, josta onkin nyt luvassa pieni päivitys.

Aiempi postaus aiheesta täällä*

Rudi sai tosiaan ensimmäisen Cartrophen-pistoksensa samana päivänä, kun otettiin luustokuvat (3.7.). Seuraavana päivänä Rudi vaikutti hieman iloisemmalta vaikkei pistos täysin keventämistä saanutkaan pois. Tarkoitus oli antaa kipulääkettä ensimmäisen ja toisen pistoksen välissä (pistospäivinä ei saa antaa), jonka jälkeen vain tarvittaessa kolmen päivän kuureina, kun tietää tulevan hieman rankemman päivän tai mikäli tulee tarvitsemaan jatkuvaa lääkitystä niin hiljalleen vähentää annosta tiettyyn pisteeseen asti. Neljä päivää pistoksesta Rudi pääsi liukastumaan luontopolun "pitkospuilta" alas (n. 40cm), ilmeisesti jonkinlaisesti vääntäen pahempaa etutassua. Tämän jälkeen oli lähes kolmijalkainen kahden ja puolen viikon ajan. Ehdin olla täysin varma siitä ettei Rudi tule tuosta paranemaan eikä olisi enää kuin yksi ikävämpi vaihtoehto. 

Päätin katsoa pistosten ajan miten tassulle käy eli paraneeko se yhtään vai pysyykö samana tai paheneeko se. Rudi sai pistokset lääkärissä, joten stressaja pääsi viikoittain kysymään mielipidettä tassun tulevaisuudesta. Sielä rauhoiteltiin, että tuommoisen jälkeen voi kestää viikkoja ennen kuin palautuu, kun nivelrikko varmasti ottanut itseensä siitä ja mahdollisesti lihaskin voinut venähtää. Silti aina kaikista pahinta miettiessä pohdin kuinka kauan voin odottaa, sillä en haluaisin Rudin joutuvan kärsimään turhaan.

Ennen viimeistä pistosta (24.7.) tapahtuikin käänne parempaan! Maanantaina aloin laittaa kylmää kahdesti päivässä ja keskiviikkona Rudi kävi hierojalla. Saatiin laser lainaan, jota olen antanut kahdesti päivässä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Hieronnan jälkeen Rudi oli hieman pahempi kuin aiemmin, mutta seuraavana päivänä ei ontunut enää. Ehkä pientä kankeutta oli parin päivän ajan, joka sekin on toki huono asia, mutta itselleni ontumisen loppuminen oli silti iso edistysaskel. Tuon päivän jälkeen Rudi on kerran hieman keventänyt (nurmikolla) viime lauantaina, kun otettiin kaverini kanssa siitä kuvia, jonka vuoksi ulkoillessa meni kolmisen tuntia. Rudi pääosin poseerasi ja tauoilla käveli ja kevyesti ravaili, mutta otti omasta halustaan pari pientä matkaa laukaten. Elokuun alussa uskaltauduin myös aloittaa vähentämään kipulääkettä enkä ole huomannut muutosta huonompaan muuten kuin tuon lauantain osalta.

Tällä hetkellä näyttäisi omaan silmään melko hyvältä, mutta tulevaisuus näyttää mihin suuntaan tämä menee.