06 joulukuuta 2022

Vuosi 2021


Varsin hienosti sujui tämä paluu tauolta, kun en lopulta päivittänyt helmikuun jälkeen mitään. Ajattelin, että voisin vihdoin käydä vähän läpi meidän kuulumisia, ennen vuoden vaihtumista. Aihealueittan olisi tarkoitus kirjoitella tästä vuodesta ja mikäli vain pysyn suunnitellussa aikataulussa niin parissa viikossa pitäisi olla aikalailla koko vuosi paketissa. Sitä ennen voisin pikaisesti palata viime vuoteen, jotta olisi edes jossain muistissa pieni kertaus siitä, mitä kaikkea ollaan tehty. Melko hiljainen kun olen ollut somessa parin viime vuoden aikana.


(c) Jenny Klemetti

Aloitetiin vuosi 2021 meille uuden lajin parissa, sillä ilmoitin meidät nose workin alkeiskurssille. Tämä alkeiskurssi oli ollut ajatuksissa jo oikeastaan siitä lähtien, kun päästiin lajia pikaisesti kokeilemaan shelttileirillä useampi vuosi sitten. Silloin ei vain aika riittänyt enää uudelle lajille, sillä kolme muuta lajia veivät melko tehokkaasti tilaa kalenterista. Kun Rudi ei enää ole ollut muutamaan vuoteen aktiivinen kisakoira, vaan treenaillaan oikeastaan vain omaksi iloksi ja ilman tavoitteita niin kalenteriinkin on tullut tilaa tämmöisille extempore jutuille. 

Kurssi kesti viisi kertaa ja edettiin kädessä olevan hajupurkin nuuskimisesta pariin helppoon piiloon. Hajuna oli eucalyptus! Ensin vahvistetiin hajua koiralle, joka oli korkillisessa lasipurkissa. Purkkia pidettään ensin kädessä korkki kiinni ja aukaistiin kuonon lähellä. Pelkästä nuuskimisesta palkattiin. Kun tämä sujui purkki laitettiin avonaisena maahan, jonne koiran tuli itse hakeutua nuuskimaan. Rudi yritti myös kaataa purkkia kuonolla ja tassulla, mutta vain nuuskimisesta palkattiin. Jokaisen tunnin aluksi vahvistettiin tätä purkin luokse nuuskimaan menoa eri mittaisilta matkoilta.

Toisella tunnilla pohdittiin, miten haluaisin koiran ilmaisevan hajun. Valitsin ns. jähmettymisen eli pysähtymisen tuijottamaan kohtaa, jossa tuoksuu. Näin olisi helpompaa esim. kisoissa kertoa, että tuolla se on. Toki Rudin kanssa ei olla tähtäämässä kisoihin. Tässä ei ehditty alkua pidemmälle (ehkä 2-3s), sillä Rudi tarjoaa niin herkästi katsekontaktia. Kolmannella tunnilla uutena tuli purkkirata, joka oli Rudille heti jotenkin selkeä tehtävä, vaikka ei olla tehty tuon tyyppistä aiemmin. Melko nopeasti tuo nappasi kiinni ideasta. Selkeästi vaikeampi tehtävä oli seuraavalla tunnilla, kun piti etsiä oikeasti vain hajua eikä enää purkkia. Mielestäni ensimmäinen piilo oli vähän vaikeampi, sillä se oli korkella puomissa kiinni ja Rudi etsi alkuun purkkia. Huomasi, että bongasi kyllä tuoksun, mutta alkoi katselemaan missä purkki. Vahingossa sitten katsoi ylöspäin ja sain palkattua. Viimeisen kerran piilo olikin Rudia matalammmalla ja oli selkeästi helpompi. Rudi oikein syöksyi hajulle heti ensimmäisellä kerrallla. Oli varmasti viikon aikana pohtinut asioita.  Pakko myöntää ettei olla hirveästi tehty kurssin jälkeen nosea, mutta aika näyttää löydämmekö itsemme joskus vielä vaikka jatkokurssilta.

(c) Jenny Klemetti

Rudi ehti tutustua myös toiseen uuteen lajiin, nimeltään hoopers. Huhtikuussa pyörähdettiin tutustumistunnilla. Siellä oli oikein rata, mutta ensin vähän tutustuttiin esteisiin ja tämän jälkeen suoritettiin rataa omalla tasolla. Taidettiin tehdä rataa pätkissä. Irtoaminen oli Rudille vaikeaa, joka ei oikeastaan ylättänyt, sillä olihan se vaikeaa myös aikanaan agilityssäkin. Hölkkäsin alkuun Rudin kanssa aikalailla samaan vauhtia, mutta pystyin siirtymään kävelyyn ja Rudi irtosi enemmän kuin koskaan agilityssä. Tosin ei vielä niin paljon kuin hoopersissa tarvitsee. 

Toukokuussa käytiin pohjataitokurssi, jossa enemmän tutustuttiin yksittäisiin esteisiin ja niiden kiertämiseen eri matkoilta ja puolilta. Hiljalleen tehtiin muutaman esteen ratoja erilaisilla käännöksillä. Hoopersissa tarvitsee käskyt tiukkoihin sekä loiviin käännöksiin sekä suoralla etenemiseen. Viimeisellä tunnilla oli vähän pidempi rata, joka olikin oikeastaan suoralla etenemistä. Täytynee katsoa löytäisinkö videon jostakin ja lisätä myöhemmin, kun ilmeisesti Instan storysta sitä ei saa puhelimeen napattua ja puhelin on tässä vaihtunut niin ei nykyisestä puhelimesta löydy. Syksyllä pääsimme vielä kahdesti tai kolmesti viikkoryhmän tunnille, kun nappasin kaverilta pari niistä tunneista, kun ei itse päässyt. Siellä tehtiin aina ihan rataa pätkissä tai kokonaisena. Rudi kehittyi hyvin irtoamisessa eikä tarvinnut enää olla niin lähellä kuin alkuun. Tämäkin laji olisi kyllä oikein hauska!

(c) Jenny Klemetti


Vuoden aikana napattiin aika paljon irtotunteja Taidogaan viikkoryhmistä, joissa tehtiin laajasti eri luokkien liikkeitä tai niiden alkeita. Tehtiin siis ihan oman tason mukaan. Päästiin tekemään mm. ohjatun noudon suuntien sekä tunnistusnoudon alkeita, kisatreeniä, kehä-ja siirtymätreeniä, ruudun alkeita, jääviä ja ihan vain seuraamista. Näin muutamia mainitakseni. Varmassa tallessa ovat näiden tuntien muistiinpanot. Lisäksi käytiin parissa ALOn kisatreenissä TamSKilla ja ne menivät ihan todella hienosti! Rudi oli niissä varsin iloisena häntä heiluen. Harvemmin on ollut tokossa noin iloisena. Näiden treenien jälkeen uskaltauduin monen vuoden jälkeen ilmoittautua tokokokeeseen tuttuun halliin. 

Vaikka tuntui etten varsinaisesti jännittänyt kisaa ollenkaan, niin oman vuoron tullessa niin paikallaoloon kuin yksilöliikkeisiin syke nousi varmaan tuhanteen enkä muistanut hengittää ollenkaan. Tämän vuoksi menin heti ensimmäisen yksilöliikkeen kohdalla väärälle puolelle kartiota seisomaan. Rally-tokoihminen ei muistanut monen vuoden tauon jälkeen, että tokossa tosiaan jätetään se kartio tosiaan sinne vasemmalle puolen eikä oikealle. Oho hupsis! Mutta se mitä tapahtui näissä kisoissa oli jotain, jota en varmasti unohda koskaan. Monien vuosien ja tuhansien tuntie työ palkittiin. Kisasuoritus oli kokonaisuudessaan paras mitä ollaan koskaan aiemmin tehty. Pisteitä saatiin ensimmäisestä kokeesta enemmän kuin tästä, mutta se fiilis. Oltiin täysin omassa kuplassa, uskalsin palkata Rudin sosiaalisesti jokaisen liikkeen jälkeen sekä siirtyä rauhassa seuraavan liikkeen aloituspaikkaan. Mua ei haitannut se, että Rudi haukahti jokaisen palkkauksen jälkeen, vaikka tiesinkin siitä vähennyksiä tulevankin. 

Onni oli myös se, että ensimmäiset kaksi liikettä olivat Rudin lempparit eli luoksetulo ja liikkestä maahan, sillä seuraaminen oli heti paljon parempaa kuin aiemmin kisatilanteessa, kun alla oli lemppariliikeet. Navigaattoria on tullut ilmeisesti myös kuunneltua kiltisti, kun en enää meinannut kääntyä väärään suuntaan koko ajan. Kaukot olivat ainoa liike, joka epäonnistui nuuskimisen vuoksi. Se oli ainoa hetki, kun itseä alkoi hieman jännittää niin vaikutti Rudiin heti.  Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään, vaan olin ihan hirveän tyytyväinen tähän suoritukseen. 

Näin pikaisesti saatiin 10 paikallaolosta, liikkeestä maahanmenosta, luoksetulosta sekä kapulanpidosta. 9 saatiin hypystä (kolautti jalan) sekä yleisvaikutelmasta (haukkui pari kertaa), 8 seuraamisesta sekä 5 kaukoista. Eli tulokseksi saatiin 180/200p. ja KP. Voin sanoa, että iso roska tuli silmään ♥

(c) Jenny Klemetti


Rally-tokossa taasen treenailtiin satunnaisesti itsekseen, mutta myös pyörähdettiin parilla Taidogaan viikkoryhmän irtotunnilla sekä yksissä epiksissä. Yhdellä viikkoryhmän tunnilla oli kisamainen treeni eli käytiin ihan tutustumassa rataan kuin kisassa. Rudia jostain syystä jännitti siellä ihan kamalasti eikä radan suorittamisesta tullut oikein mitään. En osaa sanoa mistä tuo johtui, sillä mielestäni Rudi ei ollut esim. kipeä enkä itse jännittänyt yhtään. Toisella kierroksella päästiin tekemään pari kylttiä yksinään ja oli ihan erilainen. Epiksissä Rudia jännitti myös, mutta silti oli erilainen kuin noissa treeneissä. Hassua! Ollaan käyty myös kuukausittain OT-rally-tokoilemassa kahden muun koirakon kanssa. On ollut kiva treenailla säännöllisesti vielä rally-tokoakin! Pääsääntöisesti ollaan tehty ratatreenejä ja miniratoja.

Elokuussa käytiin pitkästä aikaa myös virallisissa näyttelyissä, joten sitä ennen halusin käydä kaksissa näyttelytreeneissä muistuttelemassa vähän Rudille miten siellä mennään. Rudilla meni treenit oikein hienosti, joten melko luottavaisin mielin menin myös viralliseenkin näyttelyyn. Tosin Rudi ei malttanut seistä ihan niin nätisti kuin aiemmin, mutta treenillä siitäkin pääsee eteenpäin. 

Arvostelu: "10v. Hyvä koko ja mittasuhteet. Erinomainen vahva kuono-osa. Riittävästi taittuneet korvat. Hyvät silmät. Hyvä rungon vahvuus. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä asentoinen häntä. Liikkuu ikäisekseen hyvin. hyvin hoidettu karva."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti