01 joulukuuta 2023

Koiratanssin kesäkausi


(c) Jenny Klemetti


Pitkästä aikaa olen päivittämässä blogia tai ylipäätään somea! Aika hiljainen olen ollut somessa jo pidemmän ajan. Nykyisin sitä kai miettii tarkemmin mitä ja miten somea päivittää ja enenevissä määrin on myös sellainen fiilis ettei osaa päivittää fiksusti mitään. Puhumattakaan kuvien ottamisesta/editoimisesta, videoista ja teksteistä. Nyt kun on vielä pitkään mun inhokki vuodenaika menossa niin on erityisen hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja laittaa postauksiin vielä kesäkuvia ennen kuin siirtyy talvikuviin. Kilometrin mittaisen päivityksen välttämiseksi olen jakanut postausruuhkaa vähän erilaisiin kategorioihin, joiden olisi tarkoitus ilmestyä vielä tämän vuoden puolella. Jospa sitten ensi vuonna päivittäisi hieman nopeammin. 

Talvikauden jälkeen jatkoimme vielä kesäkaudella kahden jatkokurssin verran. Kurssit kestivät viisi kertaa ja olivat noin joka toinen viikko niin, että heinäkuussa oli ns. pieni kesäloma eli kurssikerrat sijoittuivat touko-kesäkuulle ja elo-syyskuulle. Mielestäni nämä joka toinen viikko olevissa kursseissa ja treeniryhmissä on oikein hyvä tahti ainakin koiratanssissa sekä yleisesti seniorin kanssa treenatessa. 

Näiden kurssien tunnneille oli mietitty erilaisia teemoja, kuten mm. erilaiset alustat, rekvisiitta, vihjeet, positiot, uudet temput sekä kisamainen suoritus. Kerran saimme tehdä toisillemme miniesitykset (kouluttaja valitsi musiikin) ja kahdesti saatiin hetki aikaa miettiä itselle miniesitys. Nämä kyllä kehittävät itseä hurjasti! Näistä saa myös ideoita itsellekin.Tehtiin myös omia esityksiä tai niiden pätkiä tunneilla aina, kun vain jäi aikaa sopivasti - omalla musiikilla sekä vaihtoehtoisilla musiikeilla.

(c) Jenny Klemetti


Kesän toisen kurssin aikana tein jonkin verran muutoksia meidän esitykseen, jonka lisäksi vaihdoin myös biisin täysin erilaiseen kuin meillä oli. Ajatuksena oli kokeilla hieman rauhallisempaa biisiä, sillä aiemmin sellaisia kokeillessa Rudi haukkui vähemmän ja on ollut myös hieman keskittyneempi. Varmaankin on ollut jollain tasolla rauhoittava vaikutus. Toki Rudin haukkumiseen on myös muitakin syitä mm. olen itse epäselvä tai myöhässä ohjauksessa. Valitsemani musiikki ei välttämättä ole ihan rauhallisimmasta päästä, mutta ehkä hieman hitaampi kuitenkin sekä instrumentaali. Pohtiessani uutta biisiä tajusin, että ne aiemmin kokeilemat biisit olivat juurikin instrumentaaleja, joten mieleeni tuli ajatus siitä, että olisiko Rudin helpompi kuunnella vihjeitä silloin, kun onkin vain musiikkia eikä laulua ollenkaan. 

Kokeilin meidän uusittua ohjelmaa ja biisiä ensimmäistä kertaa Rudin kanssa kolmanneksi viimeisellä kurssikerralla. Hieman jännitti osunko yhtään oikeisiin kohtiin temppujen kanssa ja sopivatko ne ollenkaan toisiinsa sekä miltä kokonaisuus nyt näyttää. Sain yllättyä positiivisesti siitä, mitne hyvin tämä ohjelma meni ja vielä ensimmäisellä kerralla! Rudi keskittyi hienosti tekemiseen eikä antanut palautetta kuin vähän hnaklaan tempun kanssa, kun olin itse myöhässä siinä kohtaa. Tästä olisi kyllä kiva joskus saada ehjä suoritus muistoksi! Ihan vain koska Rudi ♥

(c) Jenny Klemetti


Kesän aikana tuli myös pohdittua hirveästi sitä, että jatkammeko enää talvikaudella, sillä nykyisin seitsemän kuukauden kausi tuntuu hirveän pitkältä ajalta sitoutua, kun Rudin kanssa mennään aikalailla päivä kerrallaan eteenpäin. Päädyin kuitenkin laittamaan hakemuksen viimeisenä mahdollisena päivänä, sillä mikäli jotakin tapahtuisi, ettei voida jatkaa enää  niin on mahdollsita jättäytyä pois ryhmästä. Lisäksi ensisijaisena tavoitteena kuitenkin on aktivoida seniorishelttiä eli pitkää hauskaa ja mennä täysin Rudin ehdoilla. Eli ollaan jatkettu nyt vielä ryhmässä. Katsotaan saadaanko ohjelma ja varmuus vielä sellaiseksi, että saataisiin video muistoksi. 

21 heinäkuuta 2023

Starttinappulakoulutus ja tokon omatoimitreenit

Viime viikolla pääsimme käymään Taidogaan* uudella hallilla ensimmäistä kertaa, sillä ilmoitin meidät starttinappulakoulutukseen. Aihe on kiinnostanut itseäni enemmän jo pidemmän aikaa, koska koen olevan hyvä osata asiaa itse paremmin. Ihan myös Rudin kannalta, mutta tietysti mahdollisia tuleviakin koiria ajatellen. Rudille erityisesti kynsienleikkuu ja hampaiden harjaaminen olisivat varmasti hieman vähemmän epämiellyttäviä, kun huomaisi sen, että häntä kuunnellaan paremmin ja saa vaikuttaa siihen että pidetään pieni tauko, mikäli tulee tarve. Koulutuksesta sain kyllä lisää pohdittavaa aiheeseen liittyen ja mielellään käyn uudemmankin kerran, jos tämänlaisia koulutuksia vain tulee!

(c) Jenny Klemetti

Lauantaina oltiin pitkästä aikaa tokon kimppatreeneissä, jotka olivat tällä kertaa Lamminpään koulun kentällä. Suunnitelmissa oli vain höntsäillä muutamia kivoja liikkeitä (sileä nouto ja kartioiden kierto) ja näiden lisäksi lyhyt seuraaminen sekä kaukot. Pitkää treeniä tai montaa toistoa  ei ollut tarkoitus tehdä, sillä edeltävänä päivänä oltiin rallytreeneissä. Harvemmin tulee enää sovittua treenejä peräkkäisille päiville, jotta Rudi saa tarpeeksi lepoa treenien välillä, mutta toisaalta kivoja poikkeuksia nämä. 

Ehdittiin tekemään yksi hieno nouto, jonka jälkeen siirryin tekemään alo kaukot. Ensimmäisellä vaihdolla Rudi nousi jostakin syystä hassusti istumaan eikä halunnut nousta toista kertaa, vaan lähti tulemaan mun luokse. Päätin, että katsotaan hetken päästä uudelleen eli päästin Rudin tauolle. Tauon jälkeen en huomannut mitään erityistä, joten uskalsin kokeilla lyhyen seuruun ja yhden kartioiden kierron, jotta ei jää ikävää fiilistä treeneistä. Lähettäessä Rudi kiertämään kartiot, juoksi hän yllättäen vain niiden ohitse nuuskimaan puita. Tämän jälkeen lähti seniorinoikeudella itsenäisesti kiertelemään kentää ympäri ja lopulta metsään. Treenikaveri lähti avuksi ottamaan Rudia kiinni, mutta ei antanut ennen kuin oli itse siihen valmis. Tämä vaikutti täysin samanlaiselta hetkeltä kuin silloin, kun Rudi mulle tuli. Nykyisin Rudi pitää tietyn rajan mitä kauemmaksi ei lähde (vähintään näköetäisyydellä), vaikka hetkellisesti korvat katoaisikin. Tästäkin selvittiin ja onneksi Rudi lähti metsään päin eikä toiseen suuntaan. Hetkellisesti kyllä mietin, että uskaltaako Rudia pian päästää irti, mikäli nämä alkavat lisääntymään..

(c) Jenny Klemetti

19 heinäkuuta 2023

Rally-tokon omatoimitreenejä

Viimeksi olen tainnut kirjoittaa jotakin rallysta silloin, kun meillä oli joulukuussa pikkujoulut. Toki olihan lajista pienoinen tauko muutenkin, sillä meidän osalta tuli muutama peruuntuminen omatoimitreeneistä. Harvemmin enää tulee postailtua esim. minitreeneistä lähikentällä. Pikkujouluista seuraavan kerran pääsimme vasta toukokuussa kimppatreeneihin. Sattuivat olemaan euroviisuista seuraavalla viikolla, joten teematreenit jatkuivat tietysti Cha Cha Cha:lla. Milläs muullakaan! Nappasin mukaan vihreät kartiot pujotteluut ja houkutukseen, vihreät pikkuämpärit hyppyyn sekä houkutuksen kissapatsaalle minikartion päähän. Tällä kertaa oli kaksi minirataa, joissa oli melkolailla lempparikylttejä putkeen. Rudi oli aika hepulissa eikä haukkumiselta vältytty, mutta mitäs sitä voi odottaa villiltä pikkupapparaiselta? Näissä treeneissä treenailtiin myös ohjaajien muistia, sillä unohdin tehtäväkyltit kotiin. Kerrankos sitä näinkin!

(c) Jenny Klemetti


Kesäkuussa pidettiinkin treenit juuri ennen juhannusta, joten viime vuoden tapaan olikin juhannustreenit piknikin kera! Tulimme Rudin kanssa suoraan koiratanssitreeneistä, joten hänellä oli poikkeuksellisesti tuplatreenit. Otettiin kyllä vähän rauhallisemmin molemmissa lajeissa, jotta seniorilla ei ole liian rankka päivä. Rallyssa Rudi oli kyllä hieman vaisu ja nenä vei kovasti, joten ehkä saattoi kuitenkin olla pientä väsymystä ilmassa. Toisella kierroksella saatiin lopulta muutaman kyltin verran tehtyä oikein kivasti, kun vähän auttoi. Tämän jälkeen sai vain oleskella häkissä ja katsella muiden tekemistä. Ihan lopuksi pääsi vielä tekemään miniputken paristi ja tämäkös oli oikein hauska lopetus treeneille!

(c) Jenny Klemetti


Viime perjantaina oltiinkin vuorostaan Canisportilla* omatoimitreeneissä. Hahmottelin radan päässäni vasta matkalla hallille ja toivoin sen myös mahtuvan sinne. Onneksi voi aina vähän varioida, jos alkaa näyttämään ahtaalta. Rata mahtui jokseenkin fiksusti, vaikka paria kylttiä täytyi laittaa hieman sivuun niin, että suorituspaikka ei ollut ihan okein. Treeneissä ei toki haittaa! Teemana oli tällä kertaa puolenvaihdot, joiden väleihin pyrin miettimään helpot tehtävät. 

Rudille tuoksut olivat hieman liikaa eikä oikein pystynyt tekemään rataa kunnolla. Aika paljon sai kalastella eikä päästy kuin maksimissaan kaksi kylttiä putkeen, ennen kuin lähti uudelleen nuuskimaan pitkäksi aikaa. Päätin, että otetaan vain loppurataa, jossa oli tuplasaksalainen (vaihdoin pyörähdykseksi), valkovuokko, liikkeestä istu - kutsukoira, putki sekä puolenvaihto jalkojen välistä, ennen maalia. Tämä pätkä oli sen verran hauska, että tuoksutkin jäivät kakkoseksi! 

(c) Jenny Klemetti

17 heinäkuuta 2023

Hetki Hevonkuusessa

Jo hyvän tovin on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa, millainen paikka retkeilymetsä Hevonkuusi* on ja vihdoin kesäkuun alussa siellä ehdittiin käymään. Aikaa varattiin sinne kaksi tuntia, joka meni varsin nopeasti kivassa seurassa. Mielestäni tuo kaksi tuntia oli oikein sopiva aika Rudille, tai ihan maksimissaan voisi ajatella kolmea tuntia. Rudin kanssa kun ei enää oikein mennä niin pitkiä lenkkejä kuin ennen, vaan enemmänkin tehdään neljä lyhyempää lenkkiä. Treeneissäkään Rudin käyttämä aika ei ole kovin suuri, vaikka niissä yleensä aika venähtääkin varsin pitkäksi. Etenkin näin kesäaikaan, kun ollaan ulkona eikä ole niin sidottuna aikaan kuin hallia varatessa. Poikkesimpa vaihteeksi hieman aiheesta. 

Hevonkuusi oli kyllä oikein mukava paikka, jonne voisi joskus lähteä uudestaankin. Näyttipä myös koirilla olevan oikein hauskaa. Hyvä puoli on myös siinä ettei tarvitse koko ajan vahtia koiria, kun aita on ympärillä niin ei kovin pitkälle pääse katoamaan. 


Kuva: Jenny Klemetti 




24 toukokuuta 2023

Pitkästä aikaa mätsäreissä


(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

 Edellisistä mätsäreistä olikin ehtinyt kulua jo hyvä tovi, joten  oli oikeastaan kiva pyörähtää pitkästä aikaa kahdesti kehänauhojen sisäpuolella. Olivatpa ne vielä niinkin tarkkaan,  kuin tasan kahden viikon välein toisistaan. Huhtikuun loppupuolella olevat, olivat Tamskilla* ulkonakentällä, joka oli sen puolesta oikein kiva, että siellä saa riittävän isot kehät, ettei tule ihan heti ahdasta. Sään puolesta olikin hieman haasteellista, sillä jos ei ollut jäätävän kylmää tuulta niin oli ehkä hieman liian kuuma. Huippua oli myös se, että veteraanit olivat erikseen, tosin aiemmin ei ole ollut isoja ja pieniä veteraaneja eroteltu omiin luokkiinsa. Täytynee kyllä sanoa, että info oli jokseenkin hämmentävää, sillä ennakkotiedon mukaan veteraanien piti olla ensimmäisenä, mutta kehien alkaessa infottiin niiden siirtyneen luokan viimeisiksi, ollen samassa kehässä kuitenkin. Odotellessa pienten aikuisten kehän loppumista havahduinkin siihen, että veteraaneja huudeltiinkin toisessa kehässä. Saatiin kuitenkin tovi odottaa kehän alkamista, sillä muilla oli päällekkäisyyksiä muiden kehien kanssa, ymmärrettävästi! Rudia oli pöydällä ihan kohtalaisesti, mutta lopussa oli ehkä hieman rauhaton, sillä pöydällä oltiin tavallista pidempään. Ravatessaan hieman haukkui enkä oikein tahtonut saada seisotettua kunnolla. Sijoituttiin kuitenkin sinisten ykköseksi, joten päästiin pyörähtämään myös BIS-kehässä, josta tällä kertaa ei päästy jatkoon. Rudi alkoi jo hieman väsähtää eikä meinannut malttaa seistä kauempaa. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen!


Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna olikin vuorossa Canisportin* mätsärit. Siellä onkin ollut molemmilla kerroilla ihanan rento tunnelma. Olen tykännyt myös siitä, että luokkiin otetaan rajattu määrä koirakoita niin päivä ei veny mahdottoman pitkäksi. Tällä kertaa päästiin omaan kuplaan, jolloin Rudikin oli rennompi myös pöydällä eikä niin hirveästi ahdistanut. Lähtiessä näyttämään liikkeitä Rudi palasikin taaksepäin nuuskimaan jotakin tuoksua matosta, mutta lähti mukaan ensimmäisellä pyynnöllä. Seisottaessa ei näyttänyt ehkä parasta seisomistaan heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta uudelleen seisottaessa olikin jo hieman parempi. Nauhakehässä liikkeet menivät siihen asti melko hyvin, kunnes jäljellä oli enää neljä shelttiä ja joku aloitti haukkumaan, jolloin Rudinkin piti tietysti myös sanoa muutama sana, jolloin liikkeetkin huonontuivat. Seisominen ei selkeästi ole enää Rudin vahvuus, sillä nauhakehässä alkoi jälleen jo hieman väsyttämään, mutta se ehkä suodaan seniorisheltille. Lopulta tulos oli hieno PUN3 ihanan arvostelun kera. 


(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

23 toukokuuta 2023

Talvikauden koiratanssit

Viime kuussa tuli kuluneeksi jo vuosi siitä, kun aloitimme koiratanssin ns. eläkeläislajina. Hieman meillä oli ennestään kokemusta lajista, sillä vuosia sitten kävimme kerran lajitutustumisessa sekä kahdella alkeiskurssilla, joista sai hyvän ensikosketuksen lajiin. Toki jonkin verran on tullut seurattua somessa muutamia koiratanssia harrastavia koirakoita. Aloitimme kuitenkin viiden kerran alkeiskurssilta, jatkaen kesäkauden ryhmäpaikalle ja pienen pohdinnan jälkeen vielä talvikauden ryhmäpaikassa. Nyt kesäkaudella onkin kaksi viiden kerran jatkokurssia, joista ensimmäinen alkoi nyt toukokuussa. Olen kyllä hurjasti tykännyt siitä, että tunnit ovat joka toinen viikko, sillä se on oikein sopiva määrä koiratanssiin sekä tuolle seniorisheltille, joka saa treenailla vielä myös vähän rally-tokoa ja tokoakin. Helpompi pitää kiinni riittävästä määrästä lepopäiviä.

Mutta nyt olisikin ehkä aika hieman laittaa ylös siitä, mitä talvikauden aikana tapahtuikaan! Pääasiassa ollaan treenattu ja hiottu meidän omaa ohjelmaa kokonaisuutena tai pätkissä joko musiikin kanssa (oman tai jokin muu biisi) tai ilman musiikkia. Lisäksi kouluttaja keksi meidän ryhmälle ryhmätanssin, jota treenailtiin myös melko usein tunnin alussa tai lopussa. Lopulta se jäi hieman vähemmälle, sillä osa ei enää kesäkaudella jatkanut ja tarkoituksena olisi ollut esittää se mahdollisesti joskus kisoissa. Lisäksi tunneilla tehtiin satunnaisesti myös erilaisia yksittäisiä tekniikkatreenejä sekä testailtiin uusia temppuja, josta sai mukavasti vinkkejä myös muitakin lajeja silmällä pitäen. Olen tykännyt myös siitä, että aloitettiin pitämään pieni rauhoittumishetki tunnin lopuksi. Rudi ei ole siinä vielä kovin hyvä, sillä hallissa pitäisi saada tehdä villinä seniorina täysillä loppuun asti. 

Rudin kanssa isoin haaste on ehdottomasti haukkuminen. Hän ilmoittaa herkästi, jos on epävarma mitä pitää tehdä, unohdan Rudin ollessani itse epävarma sekä silloin kun en ole tarpeeksi selkeä tai jos jokin tietty kiihdyttävä kohta on tulossa. Kyllä Rudi on pystynyt tekemään myös äänettömästi, kun ollaan päästy oikeasti siihen omaan kuplaan ja olen ollut täysin varma mitä ollaan tekemässä. Ymmärrettävästi! Voi kun aina pystyisi olemaan tarpeeksi selkeä ja omassa kuplassa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa vielä ainakin kesäkauden ajan!

22 toukokuuta 2023

Tokon omatoimitreenejä

Tammikuun tokotreenien jälkeen ollaan käyty omatoimiporukan kanssa treenaamassa kerran Koirakoutsilla ja kerran Taidogaalla. Näiden välissä nappasin yhden myynnissä olleen tokotunnin Taidogaalle. Tunnin aiheena oli merkin kierto, kaukot, ruutu sekä seuruu/luoksari erilaisilla häiriöillä: ruudun ympäriltä löytyi erilaisia targetteja, kaukot tehtiin lelujen ympäröimänä, merkin kierrossa niiden takana oli putki ja seuruu/luoksari pisteellä oli vähän houkutusten highwayn tyyppisesti erilaisia tavaroita. Lisäksi yhdellä pisteellä oli erilaisia alustoja ja tasoja, jossa pystyi tekemään seuraamista. Mielestäni suoriuduttiin kohtalaisen hyvin meidän tasoon nähden. Herätti myös ajatuksia ja ideoita tuleviin treeneihin.

(c) Jenny Klemetti

Helmikuussa kävimme Koirakoutsilla* Riemukauppa -hallissa, jossa ei olla taidettu Rudin kanssa käydä koskaan. Tämän vuoksi ajatuksena oli vähän tutustua halliin ja rennosti käveltiin ympäri hallia. Palkkailin kontaktista sekä seuraamisen aloituksen tarjoamisesta sekä vähän leikittiin ja tehtiin parit kivat liikkeet alle. Tämän jälkeen Rudi sai mennä tauolle odottaamaan toista kierrosta. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisesti alokasluokan seuraaminen, kapulanpito sekä kaukot. Huomasin ettei Rudilla oikein seuraaminen lähtenyt, joten siirryttiin seuraavaan liikkeeseen eli kaukoihin. Kaukotkin tuntuivat jotenkin todella tahmeilta, mutta kapulanpito oli oikein hieno. Otettiin lopuksi kahdesti lyhyt muutaman askeleen seuraaminen eri paikalta ja ilman liikkurointia, jolloin saatiin ihan kivat toistot. Jätin meidän treenit tähän, vaikka aikaa taisi olla ainakin puolet jäljellä, mutta halusin mielummin päättää hyvään fiilikseen. Lopuksi tehtiin vielä paikallaolo, jossa Rudin toisella puolella pyörähtänyt koira sai Rudin vinkunmaan niin, että en uskaltanut lähteä Rudin viereltä ollenkaan. Voihan seniorisheltti ja tytöt! :D

(c) Jenny Klemetti

Huhtikuussa treenit olivat jälleen Taidogaalla*. Tällä kertaa ajatuksena oli pitää hyvänmielen treenit eli saada ensin hyvä fiilis ja päästä omaan kuplaan, jonka jälkeen tehdä Rudin lempiliikkeitä itsenäisesti, ilman liikkurointia. Liikkeiksi valitsin luoksarin, hypyn, merkin kierron sekä sileä nouto. Toisen kierroksen loppuun uskaltauduin extempore tekemään pari lyhyttä suoraa seuruuta sekä kaukot, sillä Rudilla oli niin hyvä fiilis, että toivoin niiden onnistuvan tuossa mielentilassa. Seuraaminen olikin omaan silmään oikein hienoa, vaikka Rudi taitaa seurata hieman liian kaukana, mutta tällä kertaa tosiaan fiilis oli tärkeämpi! Kaukoissa Rudi liimautuikin maahan eikä nostanut itseään kyynäriä korkeammalle ja röyhtäisi vielä päälle. Menin hieman lähemmäs, joka sai Rudin nousemaan. Kävin palkkaamassa ja otin yhden maahan-istu vaihdon ja kun tämä onnistui jätettiin siihen. Loppuun tehtiin vielä hieno paikallaolo! Vähän Rudi vilkuili ympärilleen, kun oli hieman erilaista häiriötä, kuin mihin oli tottunut, mutta ei ollut kuitenkaan lähdössä vaan palautti katseen aina takaisin. Tämä oli kyllä juuri sellainen hyvänmielen treeni, kuin piti ollakin!

(c) Jenny Klemetti

29 tammikuuta 2023

Tokon omatoimitreenit Taidogaalla

(c) Jenny Klemetti

Kaksi viikkoa sitten oli vuoden ensimmäiset treenit, kun olimme tokon omatoimitreeneissä. Tällä kertaa oltiin vähän tutummalla hallilla Taidogaalla*. Treeneissä oli pitkästä aikaa oikein kivaa ja oli ihanaa huomata, miten se vaikutti myös Rudiin. Rudi oli iloinen ja innokas. Nuuskimaan hän lähti vähemmän ja palasi nopeammin takaisin kuin hetkeen. Toivon, että tämä fiilis säilyisi niin kauan kuin Rudin kanssa pystytään vielä treenaamaan. Tämä fiilis on ollut nimittäin kateissa jo jonkin aikaa. 

(c) Jenny Klemetti

Pohdin hetken aikaa, että olisin voinut kokeilla tehdä treenin putkeen, mutta päädyin siihen, että ehkä on parempi tehdä kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa otettiin vain vähän tilaa haltuun leikkimällä, palkkaamalla kontaktia ja kiertelemällä kehää. Tehtiin välissä muutama lyhyt seuraamispätkä, kun Rudi itse tarjosi sivulle tuloa sekä pari luoksetuloa ilman liikkurointia. Lopuksi vielä vähän leikittiin ja Rudi sai herkkuja. Oli ihanaa kuulla, että ainakin tämä näytti hyvin suunnitelmalliselta, sillä itsestäni tuntuu aina, että meidän treenit näyttää pelkästään kaaokselta ja hyppimiseltä paikasta toiseen. Tauolle ei Rudi meinannut malttaa jäädä, vaan hetken alkuun äänteli ja yritti päästä häkistä ulos. Ehkä olisi ollut aikanaan paikallaan treenata vähän enemmän tauoiluakin, tosin eihän vieläkään ole myöhäistä vahvistaa sitä. Tärkeä taito muutenkin kuin aktiivisella kisakoiralla.

Toisella kierroksella ajatuksena oli tehdä kehääntulo ja siirtymiä. Ne ovat olleen meille aina kisoissa ja kisamaisissa treeneissä vaikeita, sillä niitä on tullut treenailtua ihan liian vähän. Jonkin verran Rudi nuuski maata, mutta selkeästi parani loppua kohden, joten päätin lennosta tehdä hypyn liikkuroituna loppuun. Tämän jälkeen tehtiin vielä merkin kiertoa ilman peruasentoja ja vapauttaen palkalle juostessaan takaisin mun luokse. Loppuun vielä yksi Rudin lempparitehtävistä, sileä nouto kahdesti. Rudi äänteli jonkin verran, kun heitin kapulaa, mutta muuten oli oikein hienot noudot. Olen oikein tyytyväinen näihin treeneihin. Harmittaa ettei näistä ole videota, sillä ensimmäisellä kierroksella huonosti jalustaan kiinnitetty puhelin kääntyi huonosti ja toisella kierroksella puhelin ei lähtenytkään kuvaamaan ollenkaan. Onneksi on ihania kuvia!

(c) Jenny Klemetti