Rally-tokon pikkujoulut

Eilen oli vielä vuoden viimeiset treenit, jotka olivat tietysti rally-tokon pikkujoulut OT-treeniporukan kanssa. Rudi on viettänyt pientä joululomaa, joten mukana oli varsin pirteä seniorisheltti odottamassa omaa vuoroaan. Hän pääsi treenaamaan ensimmäisenä ja viimeisenä, kun muut tekivät vain yhden setin. Olen jonkin aikaa jakanut treeniajan kahteen settiin, jos vain mahdollista. Mielestäni se sopii paremmin Rudille, jolloin ei ehdi väsähtää treenin aikana. 

Tällä kertaa oli vuorossa ratatreenit, jossa oli toivekylttejä yhdisteltynä mahdollisimman mukavaksi radaksi. Tosin taisi sinne ainakin yksi hankalakin kohta loppujen lopuksi tulla, mutta näistä oppii! Rudille tehtävät olivat aikalailla kaikki hänen lempparitehtäviä, joten oli oikein iloinen ja äänekäs sheltti treenaamassa. Hieman alussa tuoksut veivät, mutta Rudiksi aika vähänlaisesti ja aika hyvin tuli kutsusta takaisin luokse. Näytti myös siltä, että muillakin oli samaisessa kohdassa jonkin verran hankalaa.

 Ensimmäisellä toistolla merkki ei meinannut löytyä, mutta avustettuna löytyi kyllä ja saatiin sen jälkeen kyllä pari onnistunutta toistoa. Yleensä Rudin kanssa on ongelmia irtoamisen kanssa, niin nyt hän kävi kysymässä oisko kauempana ollut pujottelun kartio oikea. Kyllä sieltä kerran taisi tulla sekin vaihtoehto, jossa Rudi jäi puoleen väliin kysymään riittäiskö tämä. Kerrankos sitä seniorisheltti eksyy radalla. Muuten rata sujui mielestäni oikein kivasti - siinä mielessä, kun treenaillaan omaksi iloksi eikä enää pienet epätarkkuudet ja vinoudet haittaa. Toivon mukaan Rudi on vielä ensi vuonnakin on eilisen kaltainen hepuloiva seniorisheltti, jolla on hauskaa treeneissä ♥

Alla lyhyt video toisen setin loppupuolelta, jonka treenikaveri kuvasi. Kiitos ♥

Koirien Linnanjuhlat 2023

(c) Tapio Pulkkinen

Tässä kuussa oli vuorossa Koirien Linnanjuhlat eli itsenäisyyspäivän mätsärit Canisportilla*. Harvakseltaan ollaan käyty mätsäreissä ja silloinkin yleensä vain silloin, kun on veteraaneille oma kehä. Nämä mätsärit ovat kuitenkin oleent aina tunnelmaltaan sen verran kivat, että mielellään olen vienyt Rudin niihin. Etenkin kun on rajoitettu osallistujamäärä, jolloin päivä ei veny ihan mahdottoman pitkäksi. Ei edes silloin, jos kävisi niin hienosti, että päästäisiin BIS-kehään, koska pienet aikuiset ovat olleet yleensä viimeisenä.

Rudi oli kovin äänekäs odottelija näissä mätsäreissä. Päädyttiin aikalailla keskelle odottelutilaa, sillä seinien vierustat olivat aika täynä eikä Rudin kanssa voi mennää kovin lähelle toisia koiria. Hälinää siis oli oikeastaan joka puolella, kun meitä ymmärrettävästi ohiteltiin ja koiria treenailtiin ennen omia vuorojaan. Mahdollisesti tämäkin aiheutti Rudissa hieman enemmän levottomuutta. Parhaiten Rudi rauhoittuisi omaan häkkiin, mutta sitä en muistanut napata matkaan enkä olisi kyllä viitsinyt sitä laittaakaan keskelle hallia tielle. 

(c) Tapio Pulkkinen

Kehässä Rudi ehkä aavistuksen jännitti käsittelyä, mutta vähemmä kuin jonkin aikaa sitten. Selkeästi tullut nyt enemmän niitä hyviä kokemuksia. Hampaiden katsominen tosin on ollut oikeastaan aina hieman jännittävää, vaikka pikaisesti katsottaisiinkin. Lähtiessä näyttämään liikkeitä Rudi saikin juuri jonkin tuoksun matosta, jota jäi hetkeksi nuuskimaan, mutta lähti parilla kutsulla matkaan mukaan. Seisottaminen oli jokseenkin hankalaa, sillä Rudi oli siinä myös jotenkin levoton ja tassutteli hirveästi sekä tarjosi muutaman kerran maahanmenoa. Erityisesti nauhakehässä oli vielä enemmän levoton. Meidät kuitenkin napattiin sijoittuneiden joukkoon ja Rudi sijoittui hienosti sinisten toiseksi ♥

Oletan kuitenkin näiden mahdollisesti olleen Rudin viimeiset mätsärit. Rudi on alkanut hieman näyttämään merkkejä siitä ettei enää oikein jaksaisi seistä enää nauhakehässä, kun pohditaan pitkään niitä jotka sijoitetaan. Siitäkin huolimatta, että odottelua ei ole kovin hurjasti. Eikös olisi myös hienoa lopettaa hienosti koirien linnanjuhlissa?

(c) Tapio Pulkkinen

Loppuvuoden treenihetkiä

Vuosi alkaa lähenemään loppuaan, joten päätin koota muutamaan postaukseen loppuvuoden treenikuulumiset. Nämä kaikki postaukset päädyin julkaisemaan kaikki nyt samana päivänä. 

Tässä postauksessa käyn läpi syksyn yksittäiset irtotunnit, joihin osallistuttiin. Lyhykäisyydessään yksi tunti hoopersia, kolme teematuntia, jotka sopivat moneen eri lajiin (targetit, palkkaaminen ja kontaktitreenit) sekä viimeisimpänä seniorikoirien viriketunti. Lyhyet muistiinpanot näistä tunneista tässä järjestyksessä, sillä olivat ajallisestikin näin.

Hoopersia ollaan tehty sen verran, että käytiin pari vuotta sitten Taidogaalla* pohjataitokurssi ja sen jälkeen olen napannut satunnaisesti yksittäisiä irtotunteja. Rudi pystyy tekemään ratapätkistä kokonaisiin ratoihin, riippuen hieman radoista ja etäisyyksistä. Lisäksi olisi hyvä olla erikseen vihjeet ainakin tiukkoihin sekä loiviin käännöksiin ja erikseen maali-esteeseen. Toki olisi myös hyvä olla helposti suusta tulevalle "kierrä"  vihjeelle olla myös toinen vihje, joka tarkoittaa kiertoa toiselta puolelta kohdetta. Tuon "kierrä" sanoessa Rudi siis kohteen myötäpäivään. Nämä aikalailla vain huomoita muistiin itselleni, mikäli tulevaisuudessa on koira, jonka kanssa tavoitteellisesti harrastaisi hoopersia ja/tai agilitya. Rudilla on myös haasteensa itsenäisesti suoralla etenemiseen ja ylipäätänsä irtoamiseen. Erityisesti niissä kohdissa, kun jään näkökentän ulkopuolelle. Siitäkin huolimatta, että hänellä on kaukana menneisyydessä hieman agilitytaustaa.

Olenkin erityisen tyytyväinen siihen suoritukseen, jonka tuolloin näin, sillä ainoastaan yksi kohta oli sellainen, jossa Rudi ei aluksi oikein tahtonut irrota. Tuo oli myös ainoa kohta, jossa jäin hetkeksi Rudin näkökentän ulkopuolelle. Muutaman helpotetun toiston kautta onnistui tuo kyseinen kohta ja itseasiassa koko rata kahteen kertaan ohjausalueelta ohjattuna. Esteiden etäisyys toisistaan ja ohjaajasta koiraan eivät olleen niin kaukana toisistaan kuin hoopersissa käsitykseni mukaan voisi olla, mutta tämä oli Rudiksi jo varsin hienoa irtoamista. Selkeästi on tehnyt ajatustyötä edellisestä kerrasta. 

(c) Jenny Klemetti

Syyskuussa nappasin paikan itselleni kahdelle teematunnille TamSKille*, joiden aiheina oli targetit ja palkkaaminen. Molempien tuntien alkuun oli aika kattava info aiheista, joissa esiteltiin hyvin erilaisia targetteja ja tapoja palkata. Infon jälkeen päästiin tason mukaan joko testaamaan yhtä tai useampaa haluamaansa targettia tai vahvistaa jotakin haluttua. Palkkausteemaisella tunnilla taasen oma tason mukaan kokeilla palkkaamista eri tavoin tai valita yksi, jota haluaa esimerkiksi vahvistaa tai joka muuten askarruttaa. Melko tuttuja juttuja, mutta herätti kyllä myös ajatuksiakin. 

Sain hyvän vinkin kokeiltavaksi palkkaamiseen liittyen, jonka olen kokeilun jälkeen jättänyt vähän taka-alalle. Rudi on alkanut nyt tämän vuoden aikana haukkumaan hirveästi treeneissä - ei toki vain yhden asian vuoksi, vaikka nyt tässä yhteen keskitynkin, muihin on ollut ehkä hieman helpommin tarttua ja auttaa Rudia asian kanssa. Näiden teematuntien kouluttajakin oli siinä hetkessä samaa mieltä siitä, että Rudi haluaisi kovasti karkkia ja siksi haukkui kovasti. Hän antoikin vinkin siihen, että herkku tulisikin jostakin muualta kuin minulta. Tätä tosiaan joskus olenkin kokeillut, mutta on jäänyt sen vuoksi, että Rudi jäi kovasti kiinni siihen ajatuskeen, että namit jäi avustajalle tai namilautaselle. Rudi karkaili avustajan/namien luo, vaikka alkuun harjoiteltiinkin asiaa askel kerraallaan. Voi olla etten kuitenkaan silloin osannut tehdä oikeita ratkaisuja ja näin malttamattomana ihmisenä en varmasti malttanut sinnikkäästi vain treenata asiaa. En väitä, että osaisin vieläkään, mutta voisi pitkästä aikaa kyllä kokeillakin. 

Tästä kuitenkin tuli mieleeni ajatus siitä, että voisin hyödyntää tässä nuuskumattoa, joka samalla hieman rauhoittaisi villin seniorin hepulia. Vielä kun itselläni olisi käytössä parikin erilaista nuuskumattoa. Yksi kotona enemmän käytetty Mustin ja Mirrin puuhamatto, melko pieni ja harvempi siilin mallinen nuuskumatto sekä treeneissä eniten käytetty Koiratuulian* nuuskumatto. Nuuskumatto on siis kulkenut treeneissä jo pidempään, mutta olen käyttänyt sitä aina vain alussa ennen treenien alkua, mutten treenien aikana. Katsellaan ensi vuoden treeneissä, miten lähtee sujumaan.

Marraskuussa käytiin Canisportin* kontaktitreeneissä. Rudi on myös kova nuuskimaan tuoksuja matosta ja saattaa lähteä kohtalaisen helpostikin nuuskimaan tuoksuja pitkäksikin aikaa. Ajattelin, että tähän olisi mukava saada lisää vinkkejä. Tai no, uusia vinkkejä siihen, miten saada kontaktin vahvemmaksi ja paremmaksi, jotta se ei tippuisi niin helposti ja näin ehtisi saamaan tuoksun nenäänsä. Toivoin, että Rudi edes hieman näyttäisi niitä tilanteita, joissa hän lähtee nuuskimaan, mutta silloin Rudi ei innostunut yhtään tuoksuista, vaan oli Rudiksi hyvin pätevänä paikalla. Toki positiivinen ongelma. 

Erilaisia kontaktiharjoituksia taidettiin tehdä neljä erilaista, joista yksi oli itselleni uusi. Harvemmin tulee heiteltyä matolle nameja, koska Rudilla on muutenkin taipumusta lähteä nuuskimaan tuoksuja. Nykyisin myös tuntuu ettei Rudi aina edes huomaa minne nami lentää, jolloin nuuskuttelee mattoa pitkäänkin ennen kuin löytää namin. Näin tapahtui myös näissä treeneissä ja jouduin paristi käydä näyttämässä missä nami on. Näiden vuoksi olen käyttänyt namialustaa tai nuuskumattoa, mikäli saa namin maasta. 

Viimeisin teematunti oli seniorikoirien viriketunti Taidogaalla. Tunnilla oli neljä pistettä, jotka kierrettiin tunnin aikana. Kaksi oli nuuskutteluun ja kaksi jumppaamiseen. Nämä kierrettiin niin, että joka toinen oli jumppa ja joka toinen nuuskuttelu. Vaihtojen välissä oli toki aina pieni tauko, jota Rudi ei olisi malttanut pitää, vaan joko äänteli tai lähti tarjoamaan jotakin asiaa esimerkiksi kuvassa näkyvä skeittilaudalla skeittaamista. Tunnin aluksi oli lämmittely ja lopuksi rauhoittuminen. 

Rudi tykkäsi erityisesti jumppapisteiden putkesta, rimojen yli tassuttelusta, skeittilaudasta ja itsensä kokoisesta jumppatyynystä, jossa mahtui mm. tekemään (rauhallisesti) pyörähdyksen. Nuuskuttelupisteet olivat ylipäätänsä kivoja ja näistä löytyikin aktivointipelejä ja aktivointikuppeja, erilaisia alustoja ja rimoja eli pystyi hyvin piilottelemaan nameja monipuolisiin paikkoihin - vielä ilman että tarvitsee hirveästi tilaa. Tällä seniorisheltillä oli ainakin oikein hauskaa!

Koiratanssin syyskausi

Kesän jälkeen jatkettiin vielä koiratanssin kausiryhmässä, joka kestää lokakuun alusta huhtikuun loppuun. Katsotaan tilanteen mukaan miten jatketaan sen jälkeen vai jatketaanko enää ollenkaan. 

Nyt syksyllä ollaan enimmäkseen keskitytty omaan ohjelmaan. Tunnin rakenne on tuttuun tyyliin lämmittely yhdessä, omalla vuorolla omaa esitystä tai mikä sen teema onkaan ja loppuun jäähdyttelyt/rauhoittuminen. Rudi on alkanut tällä syyskaudella haukkumaan enemmän kuin ennen - niin pahasti ettei oikein saada tehtyä yhtään mitään. Tämä saa omankin keskittymisen hieman katkeilemaan ja itseni jonkin verran turhautumaan, jotka eivät tietenkään helpota asiaa. Tosin niinä hetkin, kun pystytään tekemään niin sujuu omaan silmään oikein kivasti ja Rudi haluaa kyllä tehdä asioita. Itse en vieläkään kyllä liiku mitenkään luontevasti tai ole edes kunnolla pystynyt miettimään miten liikkuisin, sillä pienikin liikehäiriö esim. käsillä niin Rudi ottaa hyvin paljon etäisyyttä ja/tai hän alkaa haukkumaan todella herkästi. Onneksi etäisyyden ottaminen freestylessä ei ole niin vakavaa kuin htm:ssä. 

Tämän haukkumisen syytä olen kovasti pohtinut. Kuuleeko Rudi huonommin mun hiljaiset vihjeet? Ehkä. Ainakin musiikkia hiljentäessä haukkuu vähemmän. Osaako Rudi varmasti kaikki liikkeet - myös yhdistettynä? Yksittäisinä ainakin suurimman osan. Saksalainen oikealla puolella on ollut myös rallyssa hankala ja koiratanssissa se tulee vielä nopeammassa vauhdissa. Ehkä pitäisi myös miettiä vihjettä uudelleen. Tuntuuko jokin liike ikävältä tehdä? Olen ainakin yrittänyt miettiä sellaiset liikkeet ettei näin olisi, mutta eihän sitä voi olla täysin varma. Pystyykö Rudi varmasti tekemään 2min ohjelman vielä täysin ilman palkkaa? Mahdollisesti, mutta voisi kokeilla pienemmissä pätkissä. Onko musiikki vielä enemmän häiriö kuin siihen kuuluva juttu? Mahdollisesti.

Paljon kysymyksiä ja pohdintoja, mutta vastaus kaikkiin tälläisellä amatöörillä on aikalailla kaikkiin sama: ehkä, ehkä ei. Täytynee kokeilla seuraavan puolikkaan kauden aikana hieman erilaisia juttuja ja yrittää niiden avulla päätellä ja katsoa miten Rudi muuttuu. 

Omien esitysten hiomisen lisäksi meillä on ollut mm. tempputunti, positiot -tunti, ryhmäesityksen treenitunti sekä joulumusiikkiin tehty esitys, joka opetettiin toisille eli kaikki teki kaikkien esityksen. Erityisesti tämä viimeinen oli itseä kehittävä tunti! Täytyi miettiä tietyn pituinen uusi ohjelma uuteen musiikkin ja vielä näyttämisen lisäksi neuvoa se muille. Innolla ensi vuoden tunneille!

Ihanaa Joulunaikaa! ♥

" Huurteinen metsä ja luminen maa.
Otsaasi enkeli koskettaa.
Lävitse roudan ja paksun jään
taivas tuo lämpöään.
Ohi on kiireisen kaupungin hälinä ja työ.
Tässä on nyt rauha ja jouluyö."

Syksyn rally-toko & toko OT-treenit

Nyt vasta kun tarkistin kalenterista syksyn treenejä, havahduin siihen, että ollaan treenattu nyt syksyllä varsin maltillisesti. Hyvin olen pitänyt kiinni myös esimerkiksi siitä, ettei treenejä olisi enää peräkkäisinä päivinä. Ainakaan sellaisia, jolloin lähdetään porukalla omatoimisesti tai ohjattuihin treeneihin ulkokentälle tai hallille. Lyhyet kotitreenit tai muu aktivointi sen mukaan, kuinka väsynyt seniori kotona on. Yllätyin kuitenkin siitä, että edellisen rallyn ja tokon omatoimitreenien päivityksen jälkeen ollaan käyty vain kerran molemmissa. Toisessa tosin olin yhdistettynä molemmat eli voisi kai sanoa kahdesti rallya ja kerran tokoa, jos ollaan tarkkoja. Toki niitä on joko jäänyt väliin tai ollaan jouduttu perumaan meno erinäisistä syistä. Katsotaan mitä talvikausi tuo tullessaan.

(c) Jenny Klemetti

Syyskuussa uskaltauduttiin vielä ulos treenaamaan! onneksi sattui olemaan lähes sateeton ja jokseenkin lämmin ilma. Syyskuussa alkaa olemaan viimeisiä treenejä ulkona, sillä  aina jäässä olevalle ohjaajalle alkoi tulemaan loppuajasta jo hieman liian kylmä. Kannatti siis suunnitella pitkä rata, jossa ei ihan hirveästi pysähdelty niin loppuradasta saattoi olla vähän vähemmän jäässä. Toki suotavaa olisi osata suunnitella myös lyhyempiä ratoja eikä aina innostua tunkemaan kaikkea yhteen rataan. 

Tällä kertaa rata oli E-kirjaimen mallinen, joskin neljän suoran verran, sillä teemana oli puoltavaihtavat molemmat oikeaan/vasempaan molemmilta puolilta. Niiden väliin yritin valikoida mahdollisimman kivoja ja helppoja kylttejä ja tehdä radasta VOI-luokan tasoisen, mutta sinne lipsahti pari mestarin kylttiä (mm. tuplasaksalainen oikealla). Ratapiirrosta kyltteineen mulla ei valitettavasti enää taida olla. Yleensä olen säästänyt ne, jotta voin joskus tulevaisuudessa niitä hyödyntää jollain tasolla.

Rudi oli varsin virkeänä paikalla! Seuraaminen on alkanut olemaan normaalia väljempää, mutta johtunee siitä etten ole enää tainnut olla ihan niin tarkka kriteereistä, kun tosiaan seniorin mielenvirkistykseksi eli tärkeintä radalla on iloinen sheltti. Toki väljempi seuraaminen hieman hidastaa hieman ainakin tiettyjä liikkeitä eikä olla aina ihan niin nopeita ja näyttäviä, mutta täytynee huomioida tietysti myös Rudin ikä, kunto ja se ettei enää niin aktiivisesti treenata eikä tähdätä kisakentille. Silti on ihanaa, että edelleen päästään hänen kanssaan treenaamaan ♥

(c) Jenny Klemetti

Lokakuun puolivälissä pyörähdettiin pitkästä aikaa tokotreeneissä, joihin oli yhdistetty myös rallytreenit. Valikoin tokoon Rudin lempiliikkeitä eli kartioiden kierto, nouto sileänä ja hyppynoutona, liikkeestä maahan sekä muutaman askeleen miniseuraaminen. Osallistuttiin myös paikallaoloon, jossa Rudi oli sekä istumassa että makaamassa. Paikalla istumista ei olla tehty juuri ollenkaan, jonka vuoksi Rudi ei malta kovin pitkään siinä olla, vaan aika nopeasti tuumailee, että multa varmaan unohtui mainita vihje maahanmenoon. Yllättävän hyvin malttoi olla istumassa, kun ohjaaja kerrankin muisti käydä palkkaamassa vähän tiheämmin. Enää ei paikallaoloissa jännitä, että Rudi lähtisi sieltä minnekkään. 

Kierto ja sileä nouto olivat ihan Rudin tasolla, hiema ehkä on vauhti hidastunut. Ymmärrettävästi! Ensimmäisellä toistolla hyppynoutoa Rudi palautti kiertäen hypyn, mutta seuraavat kaksi menivät hienosti, kun vähän auttoi häntä. Liikkeestä maahanmeno taisi mennä kahdella ensimmäisellä toistolla istumisen kautta, mutta kolmannella oli jo aika hyvä. 

Rally-tokon puolelle olin tehnyt kolme suoraa, jotka olivat alokkaan, avoimen ja voi/mes tasoiset. Sieltä tehtiin lämmittelynä avoluokan radan ja kahdesti voi/mes-radan. Näiltä pätkiltä löytyi mm. pujottelu, merkki, puolenvaihto jalkojen välistä ja houkutus. Rudi oli näissä treeneissä molemmissa lajeissa varsin iloisena hepulina. Tästä tulee itsellekin aina hyvä fiilis, kun näkee miten toinen tykkää vielä tehdä! Toivon mukaan päästään vielä nauttimaan treeneistä hyvällä fiiliksellä vielä pitkään. 

Koiratanssin kesäkausi

(c) Jenny Klemetti

Pitkästä aikaa olen päivittämässä blogia tai ylipäätään somea! Aika hiljainen olen ollut somessa jo pidemmän ajan. Nykyisin sitä kai miettii tarkemmin mitä ja miten somea päivittää ja enenevissä määrin on myös sellainen fiilis ettei osaa päivittää fiksusti mitään. Puhumattakaan kuvien ottamisesta/editoimisesta, videoista ja teksteistä. Nyt kun on vielä pitkään mun inhokki vuodenaika menossa niin on erityisen hyvä hetki palata ajassa hieman taaksepäin ja laittaa postauksiin vielä kesäkuvia ennen kuin siirtyy talvikuviin. Kilometrin mittaisen päivityksen välttämiseksi olen jakanut postausruuhkaa vähän erilaisiin kategorioihin, joiden olisi tarkoitus ilmestyä vielä tämän vuoden puolella. Jospa sitten ensi vuonna päivittäisi hieman nopeammin. 

Talvikauden jälkeen jatkoimme vielä kesäkaudella kahden jatkokurssin verran. Kurssit kestivät viisi kertaa ja olivat noin joka toinen viikko niin, että heinäkuussa oli ns. pieni kesäloma eli kurssikerrat sijoittuivat touko-kesäkuulle ja elo-syyskuulle. Mielestäni nämä joka toinen viikko olevissa kursseissa ja treeniryhmissä on oikein hyvä tahti ainakin koiratanssissa sekä yleisesti seniorin kanssa treenatessa. 

Näiden kurssien tunnneille oli mietitty erilaisia teemoja, kuten mm. erilaiset alustat, rekvisiitta, vihjeet, positiot, uudet temput sekä kisamainen suoritus. Kerran saimme tehdä toisillemme miniesitykset (kouluttaja valitsi musiikin) ja kahdesti saatiin hetki aikaa miettiä itselle miniesitys. Nämä kyllä kehittävät itseä hurjasti! Näistä saa myös ideoita itsellekin.Tehtiin myös omia esityksiä tai niiden pätkiä tunneilla aina, kun vain jäi aikaa sopivasti - omalla musiikilla sekä vaihtoehtoisilla musiikeilla.

(c) Jenny Klemetti

Kesän toisen kurssin aikana tein jonkin verran muutoksia meidän esitykseen, jonka lisäksi vaihdoin myös biisin täysin erilaiseen kuin meillä oli. Ajatuksena oli kokeilla hieman rauhallisempaa biisiä, sillä aiemmin sellaisia kokeillessa Rudi haukkui vähemmän ja on ollut myös hieman keskittyneempi. Varmaankin on ollut jollain tasolla rauhoittava vaikutus. Toki Rudin haukkumiseen on myös muitakin syitä mm. olen itse epäselvä tai myöhässä ohjauksessa. Valitsemani musiikki ei välttämättä ole ihan rauhallisimmasta päästä, mutta ehkä hieman hitaampi kuitenkin sekä instrumentaali. Pohtiessani uutta biisiä tajusin, että ne aiemmin kokeilemat biisit olivat juurikin instrumentaaleja, joten mieleeni tuli ajatus siitä, että olisiko Rudin helpompi kuunnella vihjeitä silloin, kun onkin vain musiikkia eikä laulua ollenkaan. 

Kokeilin meidän uusittua ohjelmaa ja biisiä ensimmäistä kertaa Rudin kanssa kolmanneksi viimeisellä kurssikerralla. Hieman jännitti osunko yhtään oikeisiin kohtiin temppujen kanssa ja sopivatko ne ollenkaan toisiinsa sekä miltä kokonaisuus nyt näyttää. Sain yllättyä positiivisesti siitä, mitne hyvin tämä ohjelma meni ja vielä ensimmäisellä kerralla! Rudi keskittyi hienosti tekemiseen eikä antanut palautetta kuin vähän hnaklaan tempun kanssa, kun olin itse myöhässä siinä kohtaa. Tästä olisi kyllä kiva joskus saada ehjä suoritus muistoksi! Ihan vain koska Rudi ♥

(c) Jenny Klemetti

Kesän aikana tuli myös pohdittua hirveästi sitä, että jatkammeko enää talvikaudella, sillä nykyisin seitsemän kuukauden kausi tuntuu hirveän pitkältä ajalta sitoutua, kun Rudin kanssa mennään aikalailla päivä kerrallaan eteenpäin. Päädyin kuitenkin laittamaan hakemuksen viimeisenä mahdollisena päivänä, sillä mikäli jotakin tapahtuisi, ettei voida jatkaa enää  niin on mahdollsita jättäytyä pois ryhmästä. Lisäksi ensisijaisena tavoitteena kuitenkin on aktivoida seniorishelttiä eli pitkää hauskaa ja mennä täysin Rudin ehdoilla. Eli ollaan jatkettu nyt vielä ryhmässä. Katsotaan saadaanko ohjelma ja varmuus vielä sellaiseksi, että saataisiin video muistoksi. 

Starttinappulakoulutus ja tokon omatoimitreenit

Viime viikolla pääsimme käymään Taidogaan* uudella hallilla ensimmäistä kertaa, sillä ilmoitin meidät starttinappulakoulutukseen. Aihe on kiinnostanut itseäni enemmän jo pidemmän aikaa, koska koen olevan hyvä osata asiaa itse paremmin. Ihan myös Rudin kannalta, mutta tietysti mahdollisia tuleviakin koiria ajatellen. Rudille erityisesti kynsienleikkuu ja hampaiden harjaaminen olisivat varmasti hieman vähemmän epämiellyttäviä, kun huomaisi sen, että häntä kuunnellaan paremmin ja saa vaikuttaa siihen että pidetään pieni tauko, mikäli tulee tarve. Koulutuksesta sain kyllä lisää pohdittavaa aiheeseen liittyen ja mielellään käyn uudemmankin kerran, jos tämänlaisia koulutuksia vain tulee!

(c) Jenny Klemetti

Lauantaina oltiin pitkästä aikaa tokon kimppatreeneissä, jotka olivat tällä kertaa Lamminpään koulun kentällä. Suunnitelmissa oli vain höntsäillä muutamia kivoja liikkeitä (sileä nouto ja kartioiden kierto) ja näiden lisäksi lyhyt seuraaminen sekä kaukot. Pitkää treeniä tai montaa toistoa  ei ollut tarkoitus tehdä, sillä edeltävänä päivänä oltiin rallytreeneissä. Harvemmin tulee enää sovittua treenejä peräkkäisille päiville, jotta Rudi saa tarpeeksi lepoa treenien välillä, mutta toisaalta kivoja poikkeuksia nämä. 

Ehdittiin tekemään yksi hieno nouto, jonka jälkeen siirryin tekemään alo kaukot. Ensimmäisellä vaihdolla Rudi nousi jostakin syystä hassusti istumaan eikä halunnut nousta toista kertaa, vaan lähti tulemaan mun luokse. Päätin, että katsotaan hetken päästä uudelleen eli päästin Rudin tauolle. Tauon jälkeen en huomannut mitään erityistä, joten uskalsin kokeilla lyhyen seuruun ja yhden kartioiden kierron, jotta ei jää ikävää fiilistä treeneistä. Lähettäessä Rudi kiertämään kartiot, juoksi hän yllättäen vain niiden ohitse nuuskimaan puita. Tämän jälkeen lähti seniorinoikeudella itsenäisesti kiertelemään kentää ympäri ja lopulta metsään. Treenikaveri lähti avuksi ottamaan Rudia kiinni, mutta ei antanut ennen kuin oli itse siihen valmis. Tämä vaikutti täysin samanlaiselta hetkeltä kuin silloin, kun Rudi mulle tuli. Nykyisin Rudi pitää tietyn rajan mitä kauemmaksi ei lähde (vähintään näköetäisyydellä), vaikka hetkellisesti korvat katoaisikin. Tästäkin selvittiin ja onneksi Rudi lähti metsään päin eikä toiseen suuntaan. Hetkellisesti kyllä mietin, että uskaltaako Rudia pian päästää irti, mikäli nämä alkavat lisääntymään..

(c) Jenny Klemetti

Rally-tokon omatoimitreenejä

Viimeksi olen tainnut kirjoittaa jotakin rallysta silloin, kun meillä oli joulukuussa pikkujoulut. Toki olihan lajista pienoinen tauko muutenkin, sillä meidän osalta tuli muutama peruuntuminen omatoimitreeneistä. Harvemmin enää tulee postailtua esim. minitreeneistä lähikentällä. Pikkujouluista seuraavan kerran pääsimme vasta toukokuussa kimppatreeneihin. Sattuivat olemaan euroviisuista seuraavalla viikolla, joten teematreenit jatkuivat tietysti Cha Cha Cha:lla. Milläs muullakaan! Nappasin mukaan vihreät kartiot pujotteluut ja houkutukseen, vihreät pikkuämpärit hyppyyn sekä houkutuksen kissapatsaalle minikartion päähän. Tällä kertaa oli kaksi minirataa, joissa oli melkolailla lempparikylttejä putkeen. Rudi oli aika hepulissa eikä haukkumiselta vältytty, mutta mitäs sitä voi odottaa villiltä pikkupapparaiselta? Näissä treeneissä treenailtiin myös ohjaajien muistia, sillä unohdin tehtäväkyltit kotiin. Kerrankos sitä näinkin!

(c) Jenny Klemetti

Kesäkuussa pidettiinkin treenit juuri ennen juhannusta, joten viime vuoden tapaan olikin juhannustreenit piknikin kera! Tulimme Rudin kanssa suoraan koiratanssitreeneistä, joten hänellä oli poikkeuksellisesti tuplatreenit. Otettiin kyllä vähän rauhallisemmin molemmissa lajeissa, jotta seniorilla ei ole liian rankka päivä. Rallyssa Rudi oli kyllä hieman vaisu ja nenä vei kovasti, joten ehkä saattoi kuitenkin olla pientä väsymystä ilmassa. Toisella kierroksella saatiin lopulta muutaman kyltin verran tehtyä oikein kivasti, kun vähän auttoi. Tämän jälkeen sai vain oleskella häkissä ja katsella muiden tekemistä. Ihan lopuksi pääsi vielä tekemään miniputken paristi ja tämäkös oli oikein hauska lopetus treeneille!

(c) Jenny Klemetti

Viime perjantaina oltiinkin vuorostaan Canisportilla* omatoimitreeneissä. Hahmottelin radan päässäni vasta matkalla hallille ja toivoin sen myös mahtuvan sinne. Onneksi voi aina vähän varioida, jos alkaa näyttämään ahtaalta. Rata mahtui jokseenkin fiksusti, vaikka paria kylttiä täytyi laittaa hieman sivuun niin, että suorituspaikka ei ollut ihan okein. Treeneissä ei toki haittaa! Teemana oli tällä kertaa puolenvaihdot, joiden väleihin pyrin miettimään helpot tehtävät. 

Rudille tuoksut olivat hieman liikaa eikä oikein pystynyt tekemään rataa kunnolla. Aika paljon sai kalastella eikä päästy kuin maksimissaan kaksi kylttiä putkeen, ennen kuin lähti uudelleen nuuskimaan pitkäksi aikaa. Päätin, että otetaan vain loppurataa, jossa oli tuplasaksalainen (vaihdoin pyörähdykseksi), valkovuokko, liikkeestä istu - kutsukoira, putki sekä puolenvaihto jalkojen välistä, ennen maalia. Tämä pätkä oli sen verran hauska, että tuoksutkin jäivät kakkoseksi! 

(c) Jenny Klemetti

Hetki Hevonkuusessa

Jo hyvän tovin on ollut suunnitelmissa käydä katsomassa, millainen paikka retkeilymetsä Hevonkuusi* on ja vihdoin kesäkuun alussa siellä ehdittiin käymään. Aikaa varattiin sinne kaksi tuntia, joka meni varsin nopeasti kivassa seurassa. Mielestäni tuo kaksi tuntia oli oikein sopiva aika Rudille, tai ihan maksimissaan voisi ajatella kolmea tuntia. Rudin kanssa kun ei enää oikein mennä niin pitkiä lenkkejä kuin ennen, vaan enemmänkin tehdään neljä lyhyempää lenkkiä. Treeneissäkään Rudin käyttämä aika ei ole kovin suuri, vaikka niissä yleensä aika venähtääkin varsin pitkäksi. Etenkin näin kesäaikaan, kun ollaan ulkona eikä ole niin sidottuna aikaan kuin hallia varatessa. Poikkesimpa vaihteeksi hieman aiheesta. 

Hevonkuusi oli kyllä oikein mukava paikka, jonne voisi joskus lähteä uudestaankin. Näyttipä myös koirilla olevan oikein hauskaa. Hyvä puoli on myös siinä ettei tarvitse koko ajan vahtia koiria, kun aita on ympärillä niin ei kovin pitkälle pääse katoamaan. 

Kuva: Jenny Klemetti 

Pitkästä aikaa mätsäreissä

(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

 Edellisistä mätsäreistä olikin ehtinyt kulua jo hyvä tovi, joten  oli oikeastaan kiva pyörähtää pitkästä aikaa kahdesti kehänauhojen sisäpuolella. Olivatpa ne vielä niinkin tarkkaan,  kuin tasan kahden viikon välein toisistaan. Huhtikuun loppupuolella olevat, olivat Tamskilla* ulkonakentällä, joka oli sen puolesta oikein kiva, että siellä saa riittävän isot kehät, ettei tule ihan heti ahdasta. Sään puolesta olikin hieman haasteellista, sillä jos ei ollut jäätävän kylmää tuulta niin oli ehkä hieman liian kuuma. Huippua oli myös se, että veteraanit olivat erikseen, tosin aiemmin ei ole ollut isoja ja pieniä veteraaneja eroteltu omiin luokkiinsa. Täytynee kyllä sanoa, että info oli jokseenkin hämmentävää, sillä ennakkotiedon mukaan veteraanien piti olla ensimmäisenä, mutta kehien alkaessa infottiin niiden siirtyneen luokan viimeisiksi, ollen samassa kehässä kuitenkin. Odotellessa pienten aikuisten kehän loppumista havahduinkin siihen, että veteraaneja huudeltiinkin toisessa kehässä. Saatiin kuitenkin tovi odottaa kehän alkamista, sillä muilla oli päällekkäisyyksiä muiden kehien kanssa, ymmärrettävästi! Rudia oli pöydällä ihan kohtalaisesti, mutta lopussa oli ehkä hieman rauhaton, sillä pöydällä oltiin tavallista pidempään. Ravatessaan hieman haukkui enkä oikein tahtonut saada seisotettua kunnolla. Sijoituttiin kuitenkin sinisten ykköseksi, joten päästiin pyörähtämään myös BIS-kehässä, josta tällä kertaa ei päästy jatkoon. Rudi alkoi jo hieman väsähtää eikä meinannut malttaa seistä kauempaa. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseen!

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna olikin vuorossa Canisportin* mätsärit. Siellä onkin ollut molemmilla kerroilla ihanan rento tunnelma. Olen tykännyt myös siitä, että luokkiin otetaan rajattu määrä koirakoita niin päivä ei veny mahdottoman pitkäksi. Tällä kertaa päästiin omaan kuplaan, jolloin Rudikin oli rennompi myös pöydällä eikä niin hirveästi ahdistanut. Lähtiessä näyttämään liikkeitä Rudi palasikin taaksepäin nuuskimaan jotakin tuoksua matosta, mutta lähti mukaan ensimmäisellä pyynnöllä. Seisottaessa ei näyttänyt ehkä parasta seisomistaan heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta uudelleen seisottaessa olikin jo hieman parempi. Nauhakehässä liikkeet menivät siihen asti melko hyvin, kunnes jäljellä oli enää neljä shelttiä ja joku aloitti haukkumaan, jolloin Rudinkin piti tietysti myös sanoa muutama sana, jolloin liikkeetkin huonontuivat. Seisominen ei selkeästi ole enää Rudin vahvuus, sillä nauhakehässä alkoi jälleen jo hieman väsyttämään, mutta se ehkä suodaan seniorisheltille. Lopulta tulos oli hieno PUN3 ihanan arvostelun kera. 

(c) Jenny Klemetti / Tmi KoiraTuulia

Talvikauden koiratanssit

Viime kuussa tuli kuluneeksi jo vuosi siitä, kun aloitimme koiratanssin ns. eläkeläislajina. Hieman meillä oli ennestään kokemusta lajista, sillä vuosia sitten kävimme kerran lajitutustumisessa sekä kahdella alkeiskurssilla, joista sai hyvän ensikosketuksen lajiin. Toki jonkin verran on tullut seurattua somessa muutamia koiratanssia harrastavia koirakoita. Aloitimme kuitenkin viiden kerran alkeiskurssilta, jatkaen kesäkauden ryhmäpaikalle ja pienen pohdinnan jälkeen vielä talvikauden ryhmäpaikassa. Nyt kesäkaudella onkin kaksi viiden kerran jatkokurssia, joista ensimmäinen alkoi nyt toukokuussa. Olen kyllä hurjasti tykännyt siitä, että tunnit ovat joka toinen viikko, sillä se on oikein sopiva määrä koiratanssiin sekä tuolle seniorisheltille, joka saa treenailla vielä myös vähän rally-tokoa ja tokoakin. Helpompi pitää kiinni riittävästä määrästä lepopäiviä.

Mutta nyt olisikin ehkä aika hieman laittaa ylös siitä, mitä talvikauden aikana tapahtuikaan! Pääasiassa ollaan treenattu ja hiottu meidän omaa ohjelmaa kokonaisuutena tai pätkissä joko musiikin kanssa (oman tai jokin muu biisi) tai ilman musiikkia. Lisäksi kouluttaja keksi meidän ryhmälle ryhmätanssin, jota treenailtiin myös melko usein tunnin alussa tai lopussa. Lopulta se jäi hieman vähemmälle, sillä osa ei enää kesäkaudella jatkanut ja tarkoituksena olisi ollut esittää se mahdollisesti joskus kisoissa. Lisäksi tunneilla tehtiin satunnaisesti myös erilaisia yksittäisiä tekniikkatreenejä sekä testailtiin uusia temppuja, josta sai mukavasti vinkkejä myös muitakin lajeja silmällä pitäen. Olen tykännyt myös siitä, että aloitettiin pitämään pieni rauhoittumishetki tunnin lopuksi. Rudi ei ole siinä vielä kovin hyvä, sillä hallissa pitäisi saada tehdä villinä seniorina täysillä loppuun asti. 

Rudin kanssa isoin haaste on ehdottomasti haukkuminen. Hän ilmoittaa herkästi, jos on epävarma mitä pitää tehdä, unohdan Rudin ollessani itse epävarma sekä silloin kun en ole tarpeeksi selkeä tai jos jokin tietty kiihdyttävä kohta on tulossa. Kyllä Rudi on pystynyt tekemään myös äänettömästi, kun ollaan päästy oikeasti siihen omaan kuplaan ja olen ollut täysin varma mitä ollaan tekemässä. Ymmärrettävästi! Voi kun aina pystyisi olemaan tarpeeksi selkeä ja omassa kuplassa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa vielä ainakin kesäkauden ajan!

Tokon omatoimitreenejä

Tammikuun tokotreenien jälkeen ollaan käyty omatoimiporukan kanssa treenaamassa kerran Koirakoutsilla ja kerran Taidogaalla. Näiden välissä nappasin yhden myynnissä olleen tokotunnin Taidogaalle. Tunnin aiheena oli merkin kierto, kaukot, ruutu sekä seuruu/luoksari erilaisilla häiriöillä: ruudun ympäriltä löytyi erilaisia targetteja, kaukot tehtiin lelujen ympäröimänä, merkin kierrossa niiden takana oli putki ja seuruu/luoksari pisteellä oli vähän houkutusten highwayn tyyppisesti erilaisia tavaroita. Lisäksi yhdellä pisteellä oli erilaisia alustoja ja tasoja, jossa pystyi tekemään seuraamista. Mielestäni suoriuduttiin kohtalaisen hyvin meidän tasoon nähden. Herätti myös ajatuksia ja ideoita tuleviin treeneihin.

(c) Jenny Klemetti

Helmikuussa kävimme Koirakoutsilla* Riemukauppa -hallissa, jossa ei olla taidettu Rudin kanssa käydä koskaan. Tämän vuoksi ajatuksena oli vähän tutustua halliin ja rennosti käveltiin ympäri hallia. Palkkailin kontaktista sekä seuraamisen aloituksen tarjoamisesta sekä vähän leikittiin ja tehtiin parit kivat liikkeet alle. Tämän jälkeen Rudi sai mennä tauolle odottaamaan toista kierrosta. Tarkoituksena oli tehdä kisamaisesti alokasluokan seuraaminen, kapulanpito sekä kaukot. Huomasin ettei Rudilla oikein seuraaminen lähtenyt, joten siirryttiin seuraavaan liikkeeseen eli kaukoihin. Kaukotkin tuntuivat jotenkin todella tahmeilta, mutta kapulanpito oli oikein hieno. Otettiin lopuksi kahdesti lyhyt muutaman askeleen seuraaminen eri paikalta ja ilman liikkurointia, jolloin saatiin ihan kivat toistot. Jätin meidän treenit tähän, vaikka aikaa taisi olla ainakin puolet jäljellä, mutta halusin mielummin päättää hyvään fiilikseen. Lopuksi tehtiin vielä paikallaolo, jossa Rudin toisella puolella pyörähtänyt koira sai Rudin vinkunmaan niin, että en uskaltanut lähteä Rudin viereltä ollenkaan. Voihan seniorisheltti ja tytöt! :D

(c) Jenny Klemetti

Huhtikuussa treenit olivat jälleen Taidogaalla*. Tällä kertaa ajatuksena oli pitää hyvänmielen treenit eli saada ensin hyvä fiilis ja päästä omaan kuplaan, jonka jälkeen tehdä Rudin lempiliikkeitä itsenäisesti, ilman liikkurointia. Liikkeiksi valitsin luoksarin, hypyn, merkin kierron sekä sileä nouto. Toisen kierroksen loppuun uskaltauduin extempore tekemään pari lyhyttä suoraa seuruuta sekä kaukot, sillä Rudilla oli niin hyvä fiilis, että toivoin niiden onnistuvan tuossa mielentilassa. Seuraaminen olikin omaan silmään oikein hienoa, vaikka Rudi taitaa seurata hieman liian kaukana, mutta tällä kertaa tosiaan fiilis oli tärkeämpi! Kaukoissa Rudi liimautuikin maahan eikä nostanut itseään kyynäriä korkeammalle ja röyhtäisi vielä päälle. Menin hieman lähemmäs, joka sai Rudin nousemaan. Kävin palkkaamassa ja otin yhden maahan-istu vaihdon ja kun tämä onnistui jätettiin siihen. Loppuun tehtiin vielä hieno paikallaolo! Vähän Rudi vilkuili ympärilleen, kun oli hieman erilaista häiriötä, kuin mihin oli tottunut, mutta ei ollut kuitenkaan lähdössä vaan palautti katseen aina takaisin. Tämä oli kyllä juuri sellainen hyvänmielen treeni, kuin piti ollakin!

(c) Jenny Klemetti

Tokon omatoimitreenit Taidogaalla

(c) Jenny Klemetti

Kaksi viikkoa sitten oli vuoden ensimmäiset treenit, kun olimme tokon omatoimitreeneissä. Tällä kertaa oltiin vähän tutummalla hallilla Taidogaalla*. Treeneissä oli pitkästä aikaa oikein kivaa ja oli ihanaa huomata, miten se vaikutti myös Rudiin. Rudi oli iloinen ja innokas. Nuuskimaan hän lähti vähemmän ja palasi nopeammin takaisin kuin hetkeen. Toivon, että tämä fiilis säilyisi niin kauan kuin Rudin kanssa pystytään vielä treenaamaan. Tämä fiilis on ollut nimittäin kateissa jo jonkin aikaa. 

(c) Jenny Klemetti

Pohdin hetken aikaa, että olisin voinut kokeilla tehdä treenin putkeen, mutta päädyin siihen, että ehkä on parempi tehdä kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa otettiin vain vähän tilaa haltuun leikkimällä, palkkaamalla kontaktia ja kiertelemällä kehää. Tehtiin välissä muutama lyhyt seuraamispätkä, kun Rudi itse tarjosi sivulle tuloa sekä pari luoksetuloa ilman liikkurointia. Lopuksi vielä vähän leikittiin ja Rudi sai herkkuja. Oli ihanaa kuulla, että ainakin tämä näytti hyvin suunnitelmalliselta, sillä itsestäni tuntuu aina, että meidän treenit näyttää pelkästään kaaokselta ja hyppimiseltä paikasta toiseen. Tauolle ei Rudi meinannut malttaa jäädä, vaan hetken alkuun äänteli ja yritti päästä häkistä ulos. Ehkä olisi ollut aikanaan paikallaan treenata vähän enemmän tauoiluakin, tosin eihän vieläkään ole myöhäistä vahvistaa sitä. Tärkeä taito muutenkin kuin aktiivisella kisakoiralla.

Toisella kierroksella ajatuksena oli tehdä kehääntulo ja siirtymiä. Ne ovat olleen meille aina kisoissa ja kisamaisissa treeneissä vaikeita, sillä niitä on tullut treenailtua ihan liian vähän. Jonkin verran Rudi nuuski maata, mutta selkeästi parani loppua kohden, joten päätin lennosta tehdä hypyn liikkuroituna loppuun. Tämän jälkeen tehtiin vielä merkin kiertoa ilman peruasentoja ja vapauttaen palkalle juostessaan takaisin mun luokse. Loppuun vielä yksi Rudin lempparitehtävistä, sileä nouto kahdesti. Rudi äänteli jonkin verran, kun heitin kapulaa, mutta muuten oli oikein hienot noudot. Olen oikein tyytyväinen näihin treeneihin. Harmittaa ettei näistä ole videota, sillä ensimmäisellä kierroksella huonosti jalustaan kiinnitetty puhelin kääntyi huonosti ja toisella kierroksella puhelin ei lähtenytkään kuvaamaan ollenkaan. Onneksi on ihania kuvia!

(c) Jenny Klemetti