Marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina olin erittäin hurjasti epämukavuus alueella, kun olin ilmoittanut meidät tokon kisanomaiseen treeniin. Hyvin tuli testattua Rudia kisanomaisissa, koska jännitti jopa triplasti kuin aikanaan kisoissa. Mitä lähemmäs oma vuoro ja paikkamakuu tuli, sitä enemmän ahdisti ja kuumotti. Aina jännittäessä oma vuoro tulee aivan liian aikaisin.
Paikkamakuuseen mentäessä tärisin. Eniten tunteita herättävä liike. En olisi halunnut irroittaa Rudia hihnasta tai mennä metriä kauemmas. Rudi nimittäin oli keskellä. Ei häiriintynyt muiden käskyistä, meni ensimmäistä kertaa ensimmäisellä käskyllä maahan. Aiemmin mennyt epävarmaksi muiden käskyistä eikä ollut enää täysin varma uskoako mun käskyä. Vähän kun tullut kisanomaista treenattu uusilla säännöillä. Jätin koiran odottaen, että kääntyessäni olisi vähintään noussut. Vaan ei ollut. Tuijotti todella kivasti mua kohti, kerran tai kaksi nopeasti vilkaisi viereistä koiraa ja vaihtoi asennon lonkka-asentoon. Kun aika loppui en vain uskonut sitä näkyä, ettei Rudi ollut edes noussut. Tämä toki se tavoite olikin, mutta mun luottamus tekemiseen tokossa on melkoisen nollassa. Rudi vaati kolme käskyä istumaannousuun. Kouluttajalta saatiin huomio vain lonkka-asennosta ja siitä ettei noussut heti ylös.
Muut liikkeet menivät aika samanmoisesti kuin mille tasolle ollaan tipahdettu vuosien tauon jälkeen, mutta istumaan nouseminen oli jotenkin todella vaikeaa. Palautetta antaessaan tultiin siihen tulokseen, että ehkä johtui mun jännityksestä ja siitä etten ehkä antanut ihan samanlailla käskyjä kuin normaalisti. Myös seuraaminen oli ihan hitusen huonompaa kuin viime aikoina on ollut. Siitä saatiin myös palautetta, että saattoi johtua jännityksestä ja pitäisi miettiä teenkö ns. PK-käännöksen vai "normaalin" käännöksen. Vaihdoin sen noin päin, koska Rudi on ollut parempi kääntyessään vasemmalle. Katsotaan mihin päädytään kun saadaan tokon seuraaminen paremmaksi, molempia kun tulee kuitenkin treenattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti