Ehdittiinpä me kerran käydä siskon mökillä chillailemassa. Ennen sitä pyörähdin Rudin ja siskon koirien kanssa lenkille metsään. Sai vähän tuntumaa kulkea kolmen koiran kanssa. Oli ehkä vähän hämmentävää, onneksi Rudin uskalsi päästää irti niin pystyi keskittymään kahteen hihnassa kulkevaan helpommin.
Mökille tassuteltiin hetken matkaa ja Rudi saib kirmailemailla villinä ja vapaana mökkitietä. Soopeli juoksenteli ihan onnessaan sinne tänne, pitäen kuitenkin jatkuvasti silmällä etten pääse katoamaan näköpiiristä. Maksimi etäisyys taisi olla kymmenisen metriä. Pari vuotta sitten kaveria ei olisi enää näkyny eikä kuulunut.
Mökin pihassa soopeli sai juoksennella pallon perässä, lekotella auringossa, harjoitella ohjauskuvioita putkeen, nuuskia tuoksuja ja käydä laiturilla sekä kastamassa rannassa tassut. Polviin asti sai vesi nousta ennenkuin alkoi ahdistaa. Ehkä viidesti soopeli suostui tulemaan veteen, kahdella viimeisellä jo hiukan rauhallisemmalla mielellä. Laiturilta oli hauskaa tuijottaa vastakkaiselle rannalle. Taisipa sieltä kerran kuulua pieni murahdus. Tiedä mitä hän kuuli tai näki.
Yhtenä kesäisenä keskiviikkona meillä oli rallyn treenit Eteläpuistossa. Vielä illallakin oli äärettömän kuuma, kun aurinko sattuu sinne paistamaan melkosen pitkään. Eipä Rudi tainnut olla ainoa, joka läähätteli kuumuutta ja oli hiukan vaisu. Oli ehkä enemmän kuulolla. Treenin päätteeksi käytin soopelia vielä hiukan lenkillä venerannassa, josta bongasin matalan kohdan. Kävin nappaamassa taskun täyteen namia ja kastumisvaarasta huolimatta kameran.
Rudi oli ensiksi jännitti. Ilmeisesti huonot kokemukset väkisin veteen laittamisesta olivat tuoreessa muistissa. Ajattelin, että jos vain saisin Rudin menemään edes vedenrajalle tai vähän kastelemaan tassujaan itsenäisesti. Jonkin ajan kuluttua rannassa kävellessä ja välillä vettä kohden kävellen Rudi yhtäkkiä meni veteen nilkkoihin asti. Namia ja kehuja paljon ja jätettiin siihen.
Käväistiin myös metsälenkillä, vähän tutkimassa mustikkatilannetta. Ensimmäistä kertaa hän alkoi kierimään metsässä! Tylsää oli odotella paikallaan, kun keräsin mustikoita. Muuten hän tykkää kyllä lenkkeillä metsässä. Vähän vaihtelua hihnalenkkeihin.
Kun oltiin pääsemässä takaisin metsätielle sattuikin pieni välikohtaus. Käveltin eteenpäin metsässä tiheän pusikon läpi, kun en osannutkaan navigoida ihan oikein eri reittiä takaisin. Rudi näki jonkin pienen eläimen juoksevan ihan meidän edestä ohitse ja hän lähti perään. Onneksi tällä eläimellä oli kolo tms. jossain siinä lähellä, kun mennyt paria hassua metriä kauemmas perässä oksien alle eikä sen suurempaa ehtinyt tapahtua. Rudi ei meinannut haluta jatkaa matkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti