Ehkä ei olisi kannattanut vielä iloita yhtään siitä, että Rudi pääsi pelkällä pissatulehduksella. Mikäli sitä koskaan edes olikaan. Ensimmäisellä kerralla lääkäri katsoi tikulla vain sen, että "vähän on verta pissassa" tai ei ainakaan maininnut muusta. Varmisti vielä koiran sukupuolen ja vastauksen saatuaan totesi "no ei ainakaan juoksuja voi olla" ja lykkäsi lääkkeet käteen. Kysyessä lääkkeiden varoajoista oli vähän sen tuntuinen, että mitäs vielä kyselet. Vaikutti erittäin välinpitämättömältä eikä saanut fiilistä tulla uudelleen samaan paikkaan. Onneksi täällä on muitakin paikkoja ettei välttämättä tarvitse mennä, mikäli vain päästään tutulle lääkärille.
Torstaina oli ensimmäinen päivä antibioottikuurin jälkeen, kun työpäivän aikana oireet olivat palanneet. Tiputteli verta, pissatessa verta alkuun, läähätteli ja vaihteli asentoa eikä oikein pystynyt nukkumaan. Tarkemmin kun ajatteli oli läähätellyt ja vaihdellut nukkumispaikkaa useasti myös keskiviikkona. Kotiin päästyäni annoin jäljellä ollutta kipulääkettä, jotta olo helpottuisi. Sain vietyä Rudin lääkäriin heti perjantaina aamupäivällä. Tutkimuksissa paljastui mikäs muukaan kuin tuttu vaiva syksyltä, eturauhanen. Toisesta kerrasta huolimatta lääkäri oli sitä mieltä, että lähdetään vielä kerran hoitamaan hormonilla ja antibiootilla. Sai myös kipulääkkeen pistoksena. Mikäli vaiva uusii niin Rudi kastroidaan. Tähän olin asennoitunut jo silloin, kun ensimmäisen kerran vaiva tuli, sillä tiesin sen uusivan helposti. Ei toki kaikilla, mutta käsittääkseni useimmilla.
Ainakin ensi viikon treenit jätetään välistä, koska lääkekuuri on vielä silloin kesken. Perjantain hierojakin jouduttiin siirtämään myöhemmäksi. Helmikuun rallykisatkin jäävät meiltä välistä. Tärkeintä on terveys sekä Rudin parantuminen ja kaikki muut tulevat vasta sen jälkeen.
